Eilen vihdoin tuli kyyneleet ja hmm... Kohtuullisena vesiputouksena sit kun alkuun pääsi. Pitkin iltaa ja yötä.
Tän meidän kuolleen kaverimme serkku, hyvä ystäväni, kutsui koko tän edesmenneen kundin kaveripiirin ja tutut kokoon. Kokoonnuttiin siis heidän jenkkiautotallilleen ja kun ite pääsein paikalla vasta hieman myöhäsäs oli paikalla jo valehtelematta 40-50 ihmistä.
Ihan käsittämttömät fiilikset kun ihmiset, miehet ja naiset, itkee avoimesti, halaa toisiaan, puhuu, muistelee. Huh. Yhtä aikaa tosi surullinen ja haikee fiilis, mutta samalla se porukkahenki ja "yhdessä eteenpäin" tunne oli ihan ennenkokematonta.
Se on kyllä ihan huippua miten Hämeenlinnassa harrastetallit pitää yhtä kun monessa kaupungissa tallit melkein jopa riidoissa keskenään. Meillä täällä voi mennä "koska vaan mille vaan" tallille istuun iltaa ja yhdessä järkätään bileitä ja Linna Cruisingia jne.
Luojan kiitos, meinaan tälläsissä tapauksissa todella tuota kiinteää yhteyttä tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti