argh.

Tää kone ei skulaa vieläkään kunnolla ja nyt isäntä kertoi ettei oo ollankaan varma saako kuvia, musiikkeja jne pelastettua. Täytyy kysellä joltain gurulta kai jeesiä. pöh.

Oon taas viime viikkoina (tai kuukausina jopa) törmänny hurjan moneen, hurjan itsekkääseen tekoon/asiaan. Tekeekö tää nyky-aika ja maailmantilanne ihmisistä niin kylmiä vai mistä johtuu että itsekkyys vaan lisääntyy?
Onko se joku ihmisen sisäänrakennettu selviämiskeino että kun huolehdin vaan omasta navasta niin pärjään yli huonojen aikojen? Mutta miksi myös henkisen puolisen asioissa sitten ollaan niin minäminäminä...

En siis sano ettenkö itsekin olis itsekäs, useinkin, mutta jotenkin monilla tää homma on lähtenyt niiiiin lapasesta.

Kaikki pitää saada, keinolla millä hyvänsä.
Kaikessa pitää olla parempi kun muut ja kaikesta täytyy ainakin luulla tietävänsä hieman enemmän kun keskustelukumppani.
Toiselle ei voi antaa arvoa missään asiassa eikä ainakaan kiittää tai myöntää että "tuota mä en tiennytkään".
Enemmän, parempaa, hienompaa...
Vallankin esim työelämässä. sielläpä sitä puukkoa isketään selkään sen minka ehditään.

Yksi mihin oon tosi kyllästyny on jatkuva valittaminen että ei oo rahaa tai ei oo aikaa. Mutta silti pitää SAADA, OMISTAA, OSTAA, HANKKIA, EHTIÄ, PYSTYÄ... ja suurinpiirtein menee herne nenään jos joku asia menee poikkiteloin tai jos jotain täytyy luopua.

En itse ainakaan tykkää tavata ihmistä joka koko ajan kertoo kuinka kiire sillä on ja kuinka sillä on niin ja niin monta asiaa jotka pitää hoitaa ja pitää sitä ja pitäs tätä. Siis, itse kullakin on kiire ja elämä hektistä, mutta jos toinen koko tapaamisen ajan hokee kuinka sen pitäs oikeesti olla sitä tai tätä tekemässä niin tulee kyllä todellakin sellainen olo että "anna anteeksi että vien aikaasi ja haistappa kuules paska" :D hehe.

Ja itse tiedän oikeasti todella usein rahattomana, että kun sitä rahaa ei ole niin turha siitä on koko ajan parkua. Rahan paskaa on kaikilla, toisilla vähemmän ja toisilla enemmän mutta ei se pesää tee poraamalla. Ja sit taas on just näitä jotka shoppaa ja kuluttaa vaikka mihin ja sit kuitenkin samalla poraa et ne on muka p.a. Se on niin ristiriitaista... Itekin olin joskus sellanen et rahaa ei ollu mut sit surutta ylittelin luottokorttia ja kävin jopa baarissa niin että tili oli miinuksella. Mut nyt ei onneksi enää voi...

Tottakai se ahdistaa jos laskupino kasvaa ja olis kaikkia kivoja juttuja jotka tekis mieli ostaa ja paikkoja joihin mennä. Mutta kannattaako ihan oikeesti pyöriä sitä noidan kehää ja ruskia itseään sillä et "nyt kaikki on perseestä kun ei oo rahaa!". Miten olis vaikka soitto ystävälle ja kävelylenkki (aa...lähes ilmaista?). Tai vaikka kirjoittaa jollakin kirja? Postimerkinkin voi ostaa sit vasta tilipäivänä?
Miks kaikki kiva pitää aina suorittaa rahalla... Missä luovuus ja halpojen nautintojen hyödyntäminen?

Itselle oikeesti rahattomat kaudet on sitä et vedän makaroonia kunhan vaan jostain pulloja palauttelemalla suunnilleen saan sen verran rahaa et autossa on bensaa ja kissalla ruokaa (ja miehelle jotain evästä duuniin.). Ei siinä enään tee mieli juosta bilettämässä tai ostella ja tuhlata.

Arvostan niitä ihmisiä jotka ottaa vastuun omasta rahankäytöstään/ajankäytöstään. Oli se sitten harkitsevaa ostelua tai sitten sitä että ei ainakaan valita jos on tuhlannut turhuuksiin rahansa vaan selviää jollain neuvokkailla ratkaisuilla tilipäivään.Tai että ehtii suoriutua pakollisista jutuista ja raivata kuitenkin kalenteriinsa myös aikaa itselle/ysteille. Ja tajuaa sen että se on ollu ihan omista valinnoista kii miten käyttää rahansa/aikansa.

Liian usein kuulee surullisia tarinoita että "ei mulla ole ystäviä oikein kun ei oo oikeen aikaa treffata ketään". VALINTOJA sanon mä. vaikka kuinka kiire on niin halutessaan saa tunnin järjetettyä et treffaa tärkeitä ihmisiä. Olen oppinu tän muutamalta uudemmalta ystävältäni. Kello voidaan laittaa vaikka soimaan klo 7 aamulla ja juoda aamukahvit yhdessä jos muuten ei oo aikaa. Jos molemmat osapuolet joustaa ja haluaa niin hektiseenkin aikatuluun mahtuu hetken hengähdys hyvässä seurassa...
Mut tietty jos ei ole yhtään valmis uhrautumaan, esim aikaisemmalla aamuherätyksellä, ystävyyssuhteidensa puolesta niin ehkä sitten ei se ongelma olekaan siinä ajan puutteessa oikeesti.

Tää on ehkä ainoa paikka missä viitsin tästä asiasta jauhaa, koska muualla tulee takuulla sata ihmistä silmille et "tarkotikko mua tolla"? -Ei, en tarkottanu vana ihan yleisellä tasolla...