Moon niin kipee ja moon niin kova valittaan.

wäy wäy wäy.
Kannattaa skipata ihan suosiolla tää postaus jos valitus ja valittajat ärsyttää..
Mutta MOOON NIIIIN KIPEE.
Tai siis vois sitä olla korkeemmassakin kuumeessa ja ihan "invalidina". mutta ei tääkään kaukaa liippaa.

Englannin matkan jälkeen mökillä rentoutuessa tuli ekan kerran kurkkukipu ja lämpöily (ei ollu mittaria mukana, mutta olo oli kamala). Se meni kuiteskin ohi. mutta nyt sit loppuviikosta alkoi kamala nuha ja yskäkin vaan pahenee. Joka saatanan rööri täynnä ikivihreetä. yäk.
Ja kun on niin saakelin voimaton olo.

Mua niiiiiiin vituttaa tää sairastaminen just nyt, koska tänä viikonloppuna ois ollu niiiin mahtava (tanssi)kurssi, niiiiiin mahtavan opettajan johdolla. Iki-ihana Gareth on suomessa valmenatamassa ja mitä teen minä... Makaan VITTU SOHVALLA! SAA*ANA!

Tässä vähän vinkkiä mistä meikä jäi paitsi...


sniiiif :( Ja kun kyseessä on vielä niin ihanan sulonen persoona niin ärrrrrsyttää kyllä kympillä!

Mutta mä meen nyt takas sohvalle kun pelkästä blogaamisesta on hiki päässä niin ei kai sitä sit ihan kunnossa ole :P

Wake Me Up When September Ends

Tänä kesänä on elämä tuonut eteen tosi erilaisia ja erikoisia kokemuksia.
Ja ihmisiä on tullut ja myös mennytkin, sellaisia joista en olisi uskonut etukäteen.

Tää kesä onkin paljolti liittynyt juuri ihmissuhteisiin ja ihmisyyteen. Heikkouksineen ja hyvine puolineen.

Oman inhimillisen rikkinäisyyteni (tietyissä asioissa) ja vajavaisuuteni olen huomannut moneen kertaan. Paskaa on tullut niskaan aiheesta ja liian usein myös aiheetta :P. Olen katsonut henkisesti peiliin ja miettinyt sitä millainen olen ystävänä, vaimona, tyttärenä, työkaverina...
Monessa suhteessa ehkä huonompi tai keskeneräisempi kuin haluaisin.

Ärsyynnyn asioista joihin kuitenkin syyllistyn itsekin. En saa kaikkia niitä hyviä asioita aikaan joita olen päättänyt tehdä.
Mutta toisaalta olen monessa kohtaa uskaltanut tehdä omien tuntemusten mukaan, enkä aina niin mikä varmasti miellyttäisi muita. Varmaan olen silloin onnistunut loukkaamaankin, mutta tavallaan ei kyllä edes kiinnosta (tai no liian jyrkkä ilmaus, koska en sentään ole väliinpitämätön) koska joskus pitää olla oikeus ajatella vain itseäänkin...

Jos olen nähnyt itsessäni keskeneräisyyttä ja mustia puolia, niin on niitä tullut toisissakln vastaan. Järkyttyeenä olen katsellut miten helppoa on teeskennellä välittämistä tai muita isoja tunteita ja kuinka se loppuu kun siitä ei enää ole hyötyä. Kuinka ihmisiä pidetään pelinappuloina kohti omia päämääriä, samalla verhoutuen rehellisyyden ja luotettavuuden viittaan.
Se sattuu ja viiltää syvään. Sitä ei voi antaa anteeksi. tai ei ainakaan unohtaa voi.

Kuinka puhutaan edessä yhtä ja takana toista niin ei teidä kumpi on todellista.

Mutta on sitten taas niitä hyviäkin asioista. Joistain ihmisistä on tullut hurjan läheisiä, hurjan tärkeitä. uskoani ihmisiin ja suhteisiin en siis ole menettänyt. Olen ollu monesti tänä kesänä niin onnellinen asioista joita oon saanut ihmisten kanssa jakaa ja kokea. Tavallaan vaikeistakin on ollut onnellinen,ainakin siinä vaiheessa kun niistä on menty yli.

Toisinaan pienet sanat. Lyhyet viestit. Hymyt. halit. pusut... Ne voi olla isompia kuin maailma. Ja puhun siis nyt ystävistä. (rakkaus-rintamalla menee toki myös hyvin, mutta tää on ystävä ym postaus tällä kertaa.) Oikea sana oikeassa paikassa. Kosketus kiireen keskellä. Kuiskaus hälinän keskellä joka saa nauramaan...
Edes kasaan timantteja en vaihtaisi niitä.

Ja on ollu ihana huomata ettei ne ihmiset katoa vaikka ajoittain yhteydenpito on huonoakin... Toisinaan tuntuu että mitä enemmän tietyille ihmisille antaa välimatkaa niin myös sitten se "yhteen palaaminen" on sitäkin mukavampaa.

-Elämä on. Tälläistä.

kotona...

Äh.
En oo osannu mitään kirjoittaa koko enkkulan matkasta vaikka se mitä suurimmissa määrin oli juurikin sen ison ison unelman täyttymys kuten sen pitikin olla! <3
Lontoo oli kutakuinkin juuri sellanen kun sen toivoin olevan ja todellakin haluan sinne uudelleen.
Nyt ehkä hieman sellanen yleinen levottomuus ja kisojen odottelu menomatkalla ja jumalaton turnaus-väsymys takas tullessa haittas parasta mahdollista keskittymistä kaupunkiin.

Haluan kyllä Jussin ja muiden liikkisten kanssa sinne joskus silleen että on oikeesti vain ja ainoastaan sille keupungille aikaa!

BIIIIIIG BEEEEEN


Lontoossa pubeilemassa med Tiina.

Kisat...hmmm.. Yhtä kaaosta ja ristiriitaa päässä.
Mä en oikeesti ees osaa sanoa tanssinko hyvin vai ihan vituilleen. Ainakin Two-Stepissä tuntuu että vana kävelin ja jossain välissä Sam mulle laskikin hitaita ja nopeita tahteja ääneen... Huokaus. Neljäs sija. Eli tokavika sija.
Tai siis vittu kun olen jo pudonnu niin kärryiltä. Palkintojen jako kuvissa meitä näkyy vaan neljä, mutta Tiina ja Sam väittää että viides-sijalainen ois ollu poissa palkintojen jaosta. Mä olin jo heittämässä hanskoja naulaan ja kenkiä roviolle kun ajattelin et olinko mä sittenkin VIIMENEN!

Jotenkin kyllä vituttaa kun tein 3 kuukautta (heti kun jalka salli) hommia ihan helvetisti ja sit ei ton pidemmälle päässy... Kaikki ne marraskuun jälkeiset "worldsien kuva silmissä"-vedetyt polvi-treenit jne.
Yhtä itkuahan se lauantain ilta oli. En muista koska olis ollu sellanen olo. Tavallaan tajuaa että suoritus (ainakin sellaisten mielestä jotka jotain ymmärtää) oli hyvä ja briljantti, mutta kun omissa typerissä itsekeskeisissä haaveissa olin menossa pokkaan vähintään pronssia.

Sit kun oma ylpeys sai kolauksen niin seuraavaks sitä syytti jo itseensä päässään liiallisesti itsekkyydestä ja vaikka mistä.

Kestää hetki sulattaa tää että, mä pystyin tekeen VAAAN 3kk hommia kun muut on saattaneet jo vuoden ja ylikin treenata. Kuitenkin kaikkien tanssien arvosanat oli GOLD tai GOLD DISTINCTION ja toukokuussa oli kuitenkin vielä jopa SILVER DISTICTIONEJA... Mutta tää nyt ottaa aikansa taas selkiytyä päässä.

Ensivuodeksi on pakko sitten nousta Noviceen, koska NewComer sarja muuttuu sellaiseksi ettei enää jaeta Overall-sijoituksia vaan jokainen saa vaan noi "mitalit", eli tanssijoita ei laiteta paremmuus-järkkään vaan sarja on täysin lajiin tutustumista varten...

En haluaisi noviisiin koska siellä on niin paljon mua parempia tanssijoita. ja ihmisillä on yleinen tanssitausta niin paljon pidempi kun mulla... pelkään et ensvuonna on taas itkut edessä kun työtä tarvii tehdä ja silti ei vielä varmaan taidot riitä kovinkaan pitkälle.
Mutta en nää järkee kilpailla enää nyykkäreissäkään koska totta helvetissä mä nyt sijoitukset haluan, eihän se mitää kisaamista ole ettei laiteta järjestykseen. Ja sitäpaitsi noi mun arvosant varmaan, sijoituksesta huolimatta, nostas mut väkisinkin jo noviisiin...pöh.

Joo. en mä osaa tätä puida.
Odotan että saan parin ihmisen kanssa näsitä jutella, se on ainoo mikä auttaa.

Mutta täytyy sanoa että olipahan ihanaa miten nuo meidän (jenkkiauto-)tallin pojjat suhtautui tähän kisahommaan. Yksikin retosteli kaikille tän menneen viikonlopun road tripillä että Hanna se onkin MM-nelonen (ja kiltiti tietty jätti omaan arvoonsa sen kuinka paljon oli kisaajia sarjassa) SÖPÖÖ :) On ne ihania.

Kuveja....

Hieman ennen h-hetkeä... JÄNNITTÄÄ!


2step with sweet sweet Samuel.


It´s ChaCha time.


East Coast Swing.

LONDON CALLING

Good bye vaan ja se olisi menoa.
Ihana päästä hetkeksi pois täältä samoista ympyröistä, jotka hieman ovat ahdistaneetkin viime aikoina... sattuneista syistä :(

No, tokihan on myös ollut paljon ihania asioista ja aina on ihania ihmisiä joita toki tuloo ikäväkin.

Mutta nyt kohta startataan kohti Tampesteria ja sieltä kohti lonskia:)
Uskomatonta että kun tänään painan (joskus sit kun ehtii :D muahahahha) korvan tyynyyn olen jossakin päin yhtä unelmieni kaupunkia. Paikassa jonka näkemistä olen odottanut melkin 15 vuotta!

HUOMENA (ei jumalauta, HUOMENA!!!) odottaa Big Ben, London eye, ehkä myös legendaarinen...

ACE CAFE... <3 <3 <3

Ja sit viikonloppuna pääsee Blackpooliin ja näkee kaikki ihanat tanssi ihmiset ja pääsee skabaamaan täyyyyysiä.

Eli arrividerci Suomi, nähdään viikon päästä. Toivottavasti mahdollisimman monen pokaalin kera!

twentynine

Olipahan ihanat syndet.
Rn muista koska oiskaan näin aikuisiällä ollu noin kivvoo syndejen juhlintaa ja viel selvistä päiten vallan.

Oli west coast swing kurssin tynkää ja paljon muutakin tanssia. Sain skumppaa litra tolkulla ja muutenkin söpöjä lahjuksia.

Mutta eniten mua lämmittää nuo ihmiset.
Parhaat tyypit keksii parhaat ideat tyhjästä ja "nolla budjetilla" melkein. Ihan käsittämätöntä <3
Olen nauranu niin tärviölle itseni tänään...
Vallankin keskiyön tunteina "jatko-bileissä".
Hitto mie rakastan, rakastan, rakastan noita ihmisiä. (ja toki kaikkia ystäviäni!)

ja ompahan taas syytä odottaa enkkulan matkaakin lissee. ;)

Itsensä hyväksymisen jalo taito

Olen jotenkin viime aikoina totaalisen kyllästynyt ihmisten valittamiseen ja vouhkaamiseen ulkonäkönsä takia.
Mittaillaan olemattomia vatsamakkaroita ja surkutellaan kun ollaan niin läskejä tai puristetaan kynsin (ja melkein hampainkin) naamasta joku millin sadasosan kokoinen näppylä (joka oikeesti olikin eilen illalla tullu hyttysenpurema) ja porataankun on niin taas finnejä pukannu...
Tai vedetään päälle joku just kaupasta haettu nätti vaate ja taas itketään kun ei oo MITÄÄN päälle puettavaa tai kaikki näyttää niin kauheelta...
Ja pahimmassa tapauksessa mistään ei voi nauttia vaan koko ajan pitää tohottaa siitä miten huonolta nyt ulkonäöllisesti saattuu näyttämään.
Kiukutaan ja maristaan ja valitetaan...


PÖH!

Ymmärrän kyllä jos ihmisellä on oikeasti tarve esim laihduttaa, jos ihan oikeasti alkaa käydä terveyden päälle tai arki hankaloituu. Tai jos kyse on jostain muusta kun omasta saamattomuudesta (että on lihonut siis), esim sairaudesta...
Tai jos oikeesti potee vaikka jotain aikusiän aknea ikävine tulehtuneine finneineen.
Sillon onkin varmaan aihetta olla surullinen ja miettiä mistä saa apua.

Valitettavan usein vaan kyse jostain ihan muusta kuin oikeasti sellaisista syistä joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Ja monesti myös ne suuresti liioitellut ulkonäkö viat on ulkopuolisten silmissä aika pieniä.

Toki jokainen näyttää läskiltä jos tukee itsensä liian pieniin vaatteisiin tai toki naama näyttää (finneillä tai ilman tai what ever) rumalta jos se on aina nyrpällään, eli mutrussa eli norsun vitulla..

Olen vaan liian usein tullut miettineeksi sitä että miten paljon kauniimpi paikka tää maailma olisi jos ihmiset panostas edes puoliksi yhtä täysiaä sisäiseen kauneutuun kuin siihen miltä ne neäyttää tai paljonko ne painaa. Jos ihmiset uhraisivat ajatuksia edes puolet nykyistä enemmän itsensä ulkopuolelle, vaikka ilahduttamalla ystävää tai antamalla itsensä säteillä omana itsenään, niin kuinka paljon hauskempaa täällä olisi.

Itse tunnen aika ison määrän ihmisiä ympäri suomea ja pitkin maailmaakin. Ja kauneutta on ihan jokaisella. Ja kauneutta on niin erilaista. Itseasiassa en pidä välttämättä niitä kaikkein hoikimpia tai itseään eniten puunaavia ollenkaan kauneimpina. Vaan monesti henkeäsalpaavan kaunis ihminen voi olla esim hikisenä tanssin pyörteissä verkkareissaan, jumalaton onnistumisen ilo silmissään ja hymy aidoimmillaan.
Tai ihana kurvikas nainen jolla on kanttia pukeutua just niin kuin haluaa, kysymättä keltään näyttääkö läskiltä tai pömpöttääkö maha. Silmissään katse joka sulattaa kenen vaan jalat sulaksi vahaksi. Katse joka muuttaa melkein homonkin heteroksi ;)

Joten,eikö me voitas kanssa-sisaret alkaa rakastaa itseämme hieman enemmän just sellasina kun ollaan? Ja käyttää henkisen puolen kaunistamiseen hieman enemmän aikaa kun sen pohtimiseen missä on mitäkin liikaa tai liian vähän?
En minäkään sitä vielä osaa, mutta oon ainakin koittanut oppia edes jotain aiheesta?

Vatsa sisään ja pyöri!

Ja muita kuolemattomia lausahduksia joita tyrskittiin taas tuolla tanssu-studiolla tänään. Voe ei. Mutta olipahan taasen niin hauskaa. Jotenkin se vaan on niin kun tuon oman studioisen oven avaa niin koko muu kausittain niin ahdistavakin maailma jää kauas pois.
*huokaus*

Aamulla alotettiin jo heti klo 8 (kyllä heräsin tokana loma-aamunani ennen kahdeksaa vapaaehtoisesti) aamukaffeilla ja pukujen tuunaamisella. Luoja että Tiinulle tulee sitten vaan KAUNIS valssi-puku. OMG.

Strassit on ollu kovan kova sana viime päivinä ja liima kerros sormissa sitten sen mukainen. Mun puku sai lisää kiviä ja tänään askartelin pari rannekorua samaisista swarovskin kristalleista. Muutaman sata yksitellen liimasin vierekkäin ja peräkkäin ja kaikella tapaa. Mutta nyt kylä sit ranne kimmeltää upeesti MM-parketilla.
Laitan kuvia jossain vaiheessa kun saan pukuni takas kotiin, vielä on hieman fixingit kesken.

Sitten tosiaan yhden maissa hipsittiin "katolla" ja kun saatiin meidän amazingly sweet almost pro (juhis) paikalle niin johan alkoi taas öljylanteet paukkua. Kolmisen tuntia siinä taas tanssin maailmassa vierähti ja on se vaan niin terapiaa mulle.

Tänään kuulin Chachastakin jotain todella kaunista, mutta en kehtoo sitä kirjuuttaa ettei mua pidetä täyten' itserakkaan kuspäänä. Ja muutenkin puhun arviointiin liittyvistä asioista vasta jonkun ajan päästä...

Mutta joo. töitä töitä töitä. Enemmän, paremmin, lujemmin.

TAITEEN NIMISSÄ, OIKEALLA JALALLA!

Cars, bars and guitars...

No eipä niitä baareja nyt ole kohdalle sattunut, mutta kaikkea muuta.
Huoh. Olipahan vaan aika mahti viikonloppu.
Perjantaina pistettiin vähän asioista tärkeysjärjestykseen ja sen jälkeen onkin ollut erittäin hyvä mieli... parasta <3. Se siitä, en halua ruotia sitä julkisesti sen enempää, ei kuulu juurikaan kenellekään ne jutut :)


No, sitten lauantaina hommattiin Jussille "hääpäivälahja", elikkäs meille muutti VIIDES Gretschin kitara. *huokaus* Voi noita miehiä ja niiden leluja. Onneksi tällä miehellä nuo lelut päätyy sentään oikeesti käyttöön eikä vaan oo hetken huumaa ja "mä-haluun-mä-haluun"-höpöhöpöä.
Elikkäs Gretchin Baritoni Jetti sit asuu meillä. (hitostako muistan mikä se sen virallinen nimi, numero ja malli on... plääh. Mut se on musta (tai vihree?) ja kimaltaa, eikö se riitä?)
Minen noista mitään tajua. muuta kun että monellakaan ei kai suomessa oo noin montaa Gretschin kitaraa, vallankaan vanhoja (joita jussilla on 3 vuosien 59-72 väliltä)?? Että kai ne on sit aika hianoja :D :D

Jep jep.
Lauantai muuten kului sukuloiden ja oli kyllä JÄTTI-kiva nähdä Hanna-murua piiiiitkästä aikaa. Syrämmessä on ollu iso ikävä ja kiva ois päästä vaikka tuopin tai kaffen ääreen pian! Tosin mä oon aika helvetin rasittava just nyt kun ajattelen, puhun, elän ja hengitän tanssia just nyt... Kisat on niin lähellä että päässä takoo vaan kaikki mitä PITÄS vielä ehtiä ennen sitä! Antakaa anteeksi rakkaat.
Oli toudella kiva nähdä tietty myös appikset ja Jussin veljen jälkikasvusto. On ne ihania muruja. Sain urakalla nauttia kampausten teosta ja meikkailusta kun pikku-stylistit kilvan laitto mammaraista uuteen uskoon :)

Jepu jepu.
Eilen sit, IHME KYLLÄ, herättiin ajoissa ja suunnattiin vorsaan, elikkäs Forssaan. Harrasteajaoneuvo PickNick oli vuorossa ja haaveena löytää muutama osa asuntovaunua ajatellen... JA LÖYDETTIIN. Ja melkein vararikkoonhan se shoppailu vei. vai mitä mieltä olette kalliin kalliista ostosten yhteissummasta 4,5euroa... Huh mikä tuuri kävi! Löytyi listaa jota tarvitaan jääkaapin kustomointiin, aiempi hinta 40,- (ei teidetty oliko markkoja vai euroja)ja maksettiin nyt niistä 50cent.
Kapselit vaunun renkaisiin 2E pari ja kahvi jääkaappiin 2e... uuu. Ei ollenkaan meidän tapaista!
Kivaa oli nähdä tuttuja ja paaaaaaljon ihquja autoja.

Tässä muutama kuva sieltä.

älkää välittäkö setä-miehestä, ei hajua kuka hän on. saapasteli just sopisvasti kuvaan...



Anu ja Juksa viemässä ihanaa kaaraansa arvioitavaksi.


Mikä lie korppikotka lentänyt Buickin konepellille....