Tänä kesänä on elämä tuonut eteen tosi erilaisia ja erikoisia kokemuksia.
Ja ihmisiä on tullut ja myös mennytkin, sellaisia joista en olisi uskonut etukäteen.
Tää kesä onkin paljolti liittynyt juuri ihmissuhteisiin ja ihmisyyteen. Heikkouksineen ja hyvine puolineen.
Oman inhimillisen rikkinäisyyteni (tietyissä asioissa) ja vajavaisuuteni olen huomannut moneen kertaan. Paskaa on tullut niskaan aiheesta ja liian usein myös aiheetta :P. Olen katsonut henkisesti peiliin ja miettinyt sitä millainen olen ystävänä, vaimona, tyttärenä, työkaverina...
Monessa suhteessa ehkä huonompi tai keskeneräisempi kuin haluaisin.
Ärsyynnyn asioista joihin kuitenkin syyllistyn itsekin. En saa kaikkia niitä hyviä asioita aikaan joita olen päättänyt tehdä.
Mutta toisaalta olen monessa kohtaa uskaltanut tehdä omien tuntemusten mukaan, enkä aina niin mikä varmasti miellyttäisi muita. Varmaan olen silloin onnistunut loukkaamaankin, mutta tavallaan ei kyllä edes kiinnosta (tai no liian jyrkkä ilmaus, koska en sentään ole väliinpitämätön) koska joskus pitää olla oikeus ajatella vain itseäänkin...
Jos olen nähnyt itsessäni keskeneräisyyttä ja mustia puolia, niin on niitä tullut toisissakln vastaan. Järkyttyeenä olen katsellut miten helppoa on teeskennellä välittämistä tai muita isoja tunteita ja kuinka se loppuu kun siitä ei enää ole hyötyä. Kuinka ihmisiä pidetään pelinappuloina kohti omia päämääriä, samalla verhoutuen rehellisyyden ja luotettavuuden viittaan.
Se sattuu ja viiltää syvään. Sitä ei voi antaa anteeksi. tai ei ainakaan unohtaa voi.
Kuinka puhutaan edessä yhtä ja takana toista niin ei teidä kumpi on todellista.
Mutta on sitten taas niitä hyviäkin asioista. Joistain ihmisistä on tullut hurjan läheisiä, hurjan tärkeitä. uskoani ihmisiin ja suhteisiin en siis ole menettänyt. Olen ollu monesti tänä kesänä niin onnellinen asioista joita oon saanut ihmisten kanssa jakaa ja kokea. Tavallaan vaikeistakin on ollut onnellinen,ainakin siinä vaiheessa kun niistä on menty yli.
Toisinaan pienet sanat. Lyhyet viestit. Hymyt. halit. pusut... Ne voi olla isompia kuin maailma. Ja puhun siis nyt ystävistä. (rakkaus-rintamalla menee toki myös hyvin, mutta tää on ystävä ym postaus tällä kertaa.) Oikea sana oikeassa paikassa. Kosketus kiireen keskellä. Kuiskaus hälinän keskellä joka saa nauramaan...
Edes kasaan timantteja en vaihtaisi niitä.
Ja on ollu ihana huomata ettei ne ihmiset katoa vaikka ajoittain yhteydenpito on huonoakin... Toisinaan tuntuu että mitä enemmän tietyille ihmisille antaa välimatkaa niin myös sitten se "yhteen palaaminen" on sitäkin mukavampaa.
-Elämä on. Tälläistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti