Ei sittenkään

Ei siitä eilisestä tullutkaan yhtään ihana.
Ihan paska päivä itseasiassa :(
Suunnitelmat ystävän tapaamisesta ajoivat karille aikataulu ongelmien takia. Tosi tylsää! Tätä ihmistä ja hänen mukavaa seuraansa olisin tänään suorastaan tarvinut! Mutta minkäs sille voi kun tulee ihmisistä johtumattomia viivytyksiä ja mutkia matkaan.
*huokaus*

Illalla sain sitten kotona oikein mukavan pikku riidan aikaan ja koska olen maailman huonoin riitelijä sain viettää loppuillan katuen typerää asennetani ja ilkeitä sanoja, riitakumppani kun lähti harrastusten pariin. Oikein ylevä olo oli kun mielessä pyöri se että todennäköisesti pilasin toisen harrastus-illankin samalla kuin pahoitin molempien mielen... Great, etten sanoisi!

No kostoksi itselle ja koko maailmalle siivosin sitten tuo vierashuoneen niin pitkälle kuin yksin pystyin. Enää tarvitsisi tuom puoliskon katsoa omat kaiuttimet ynnämuut siellä lojuvat elektroniikka romut sieltä pois! Sitten pääsis kantamaan meidän nykyisen huonon sängyn vierashuoneeseen (kyllä, vieraamme saavat nukkua huonossa upottavan pehmessä selän kangistajassa! Reilua vai mitä?) ja tuoda säilössä odottavan "uuden" sängyn meille! Oliskohan viikonloppuna peräti aikaa?

Että näin! Peruuntuneet suunnitelmat, pipon ja hampaiden kiristelyä ja kurjuuden maksimointia paskimmalla ajanvietteellä eli siivoamisella. Ei kyllä tähän päivään sovi tuo klassikkokappale " en päivääkään vaihtaisi pois" ...

iiiiih x 1000

hihi.

Tähän päivään mahtuu aika monta iih-juttua!

iiiih-1) Aloitin aamun lataamalla 20 aivan ihanaa kuvaa koneelle! niissä oli joku tosi kaunis nainen joka oli kuvattu tosi kauniisti kiloineen ja kaikkine "kauneusvirheineen" päivineen ja silti se näytti niin perhanan hyvältä joka kuvassa.
Ja ihana miten niistä kuvista henkii myös tuulahdus ystävien aikaan saamaa uskoa itseen ja heittäytymistä tuttujen ihmisten läsnäollessa.
Oi Laura ja Minttu, (tietty muutkin TosiKissa-tiimiläiset) miten ison arvon annan noille kuville ja sille mahdollisuudelle että näen itseni kauniina!! kerrankin ihan silleen että voin näin julkisesti kuuluttaa koko maailmalle että vaikka tissini eivät ole terhakkaat, mahani näyttää ennemminkin makkaravuorelta, reidet muistuttavat selluliitteinensa kynnöspeltoa.... ja jatkanko?? :D -en.
Saitte musta esiin sen naisen joka haluan olla! wau!
Jos joku haluu kurkkaa ennakkoon pienen pienen siivun noista kuvista niin kurkatkaa mun blogin profiilikuvaa. Siinä mie täysin luonnollisena, ilman phostoshoppausta!

iiiiih-2) Näen pitkästä aikaa ihanaa, ihanaa tyttöä tänään! Onkin jo aika päivittää kuulumiset ja juoruta juorut...öh... siis enhän minä juorua minähän vaan raportoin :D
Mutta kivan kivan kivaa.

iiiiih-3) eilen tuli uudet piilolinssit postissa. Tilasin ennestään tuntemattomasta firmasta (saksasta) kolmeksi kuukaudeksi linssit ja postikuluineen tulivat maksamaan vaan 64e. Se malli mitä optikko mulle suositteli maksaisi istrussa esim yli 55e/kuukausi!!! Tätä merkkiä minkä tilasin ei ees saa kai suomesta kaupoista??? (biofinity toric). Olin ihan varma et ne tyhjentää mun tilin ja lähettää mulle kaninkakkaa kuoressa (minäkö epäluuloinen?), mutta palvelu oli loistavaa!
Tilasin 17pv linsskut ja 25pv ne siis oli laatikossa!
Pidän tätä tosi nopeana toimituksena koska mulla on todella paha hajataitto toisessa silmässä ja suomessakin meni viikko ennenkuin optikko sai tilattua mulle sopivat linssit. Mitään "varasto-vahvuuksia" on turha edes kuvitella.
Ihan visa electronilla pystyi maksamaan ja nettisivut ovat suomenkieliset ja kattavat! suosittelen siis kaikille: http://www.lenscatcher.com/FI/.648qo36m6c903q3eebh81vcgv21poudm Lenscatcher rulaa!
Ja nää linssit on tosiaan paremmat silmässä kun ne mun ekat!!! wauu!

iiiiih-4) Mun swingi-housut on valmiit sovitusta varten!!! jeeee! pääsen huomena koklaan mun pöksyjä! onko vähän ihanaa! <3

Oishan noita muitakin juttuja, mutta sit mennään jo liika henk.kohtaiselle tasolle ja muihinkii ihmisiin liittyviin asioihin niin eipä niitä nyt kai blogissa voi ruotia.

mut iiiiiih.ihanaa päivää kaikille!

oh la la Olivia Rouge...

Olivian blogissa on ihastuttava ja runsaskätinen arvonta menossa!!!
Avoin kaikille ja kaikkialla!

Menkäähän ja laittakaahan muutenkin tuo ihana blogi lukuun! <3

pus.

niin joo, se linkki sinne sivuille...
http://oliviarouge.blogspot.com/2010/10/its-time-for-another-giveaway.html

copy ja paste kun en taas saanu sitä toimiin suorana linkkinä pöh.

nainen on susi toiselle?

Kuten saattaa viimeaikaisista päivityksistä huomata niin ihmissuhdeasiat ja naisten välinen toveruus on mietityttänyt viime aikoina.
Sen enempää asioita penkomatta, niin sanotaan näin että paljon on soppaa hämmennetty ja sanaisia tikareita heitelty. Päin naamaa ja syvälle lapojen väliin, selän takana.

Taas kerran on mieleen noussut ikuisuuskysymyksiä siitä miksi nainen niin usein on koiraeläin toista naista kohtaan? Mikä siinä on että miehet paljon vähemmän puhuvat paskaa ja vehkeilevät seläntakana? Miehet mahtuvat isompaan porukkaan ja kuppikuntia ei muodosteta vaan sun, mun ja meidän kaverit tulee toimeen keskenään...Tai ei ainakaan niin pahasti kyylää ja kyräile kuin ämmät tapaavat tehdä.



Mikä kumma siinä on että naisten on pakko muodostaa eri sidosryhmienkin sisään jotain omia pikku ryhmiään.
Töissä, harrastusporukoissa, kaveriporukoissa, kouluissa.
Miksi, vaikka olemme jo tietyn sidosryhmän sisällä "samaa sakkia", pitää kuppikuntia silti perustaa niidenkin sisään?
Tottahan se on että toisten kanssa tulee paremmin toimeen, mutta eikö ole mitään velvollisuutta niitä muita kohtaan? Jostain syystähän olemme ajautuneet samaan sakkiin ja alunperin meillä on ollut samat intressit, kiinnostus.
Miksi siis yhtäkkiä jotakuta pidetään saman ryhmän sisällä huonompana kuin toista? Ja hänelle (ja niille muilla) halutaan korostaa jotakin omaa paremmuutta klikkiytymällä muutaman muun kanssa?
En vaan ymmärrä.
Eiköhän voisi jokainen miettiä niitä alkuperäisiä syitä miksi yhteen on liitytty ja elää sen mukaan. Yhteisiin tavoitteisiin, yhdessä pyrkien. Koko sidonryhmän voimin ja koko sen potentiaalia käyttäen.

Seläntakana puhuminen, juoruilu, panettelu...
Ensinnäkin JOKAINEN meistä tekee sitä. Minä ainakin!
Miksi siis siinä vaiheessa kun juorut koskevat itseä, saa se pillastumaan ja pahoitamana mielen?
Miksi emme siinä kohdalla muista niitä jokaista kertaa kun itss olemme mollanneet kanssaihmisiämme.
Miksi juorun tai paskapuheen kohteeksi joutuessamme yhtäkkiä heittäydymme uhriksi ja kerjäämme ystäviltämme sääliä kun meitä on niin rumasti kohdeltu?
Yhtäkkiä olemme itse oikeutetut puhumaan pahaa meistä pahaa puhuneestä.
Miksi hemmetissä emme vain voi ottaa sitä puhelinta käteen (tai marssia nenäkkäin keskustelemaan) ja kysyä miksi minusta on sanottu kuten on sanottu?
Miksei kirvelevistä asioista voi puhua? Vaatia selitystä juoruilulle?
Ja myös itse olla valmis puhumaan omista juoruiluistaan ja panetteluistaan.
Eikö kuitenkin jokainen tajua sen että päästäessään suustaan paskaa toisesta ihmisestä, asettaa itsensä vastuulliseksi tästä asiasta. Asettuu alttiiksi selitysvelvollisuudelle?
Toki joskus kiukkuisena päästää liioiteltujakin juttuja, mutta niitä tulee olla valmis käsittelemään myös nokakkain!


Miksi pitää olla kateellinen?
Tämä on ehkä omalla kohdallani se isoin kysymys.
Miksi on vaikea olla iloinen toisen puolesta kun hän saa jotain hyvää osakseen tai onnistuu jossain.
Miksi se aina tuntuu olevan jotenkin minulta pois?
Miksi olemme itsellemme niin ankaria? Jos minä en ole jonkunlainen tai osaa jotain niin miksi täytyy syytellä muita tai vetää herneet nenään jos joku muu osaakin sen asian tai on sellainen kun me itse haluaisimme olla?

Miksi on niin vaikeaa myöntää tiettyjä asioita? MINÄ MOKASIN. Minä käyttäydyin hölmösti. Minä en osannut. minä en ole täydellinen vaan minussa on paljon keskeneräistä ja ärsyttävää. Syy ei ole muissa tai olosuhteissa, syy on minussa.

Miksi haluamme niin kovin päästä toiseksi ihmiseksi toisen ihmisen paikalle.
ja miksi pyrimme niihin tavoitteisiimme usein rumaa tietä.
Esim miksi haluamme antaa itsetämme hyvää kuvaa jollekin, mollaamalla jotakuta muuta? Miksi emme keskittyisi olemaan itse niin ihania että meistä pidetään siksi että olemme ihania, eikä sen takia kuinka hyvin osaamme osoittaa jonkun muun olevan huonompi tyyppi?

Näihin kun keksin joskus ratkaisun ja näiden asioiden mukaan kun osaan elää niin olen varmasti maailman ihanin ihminen? :)

Minä suojelen sinua kaikelta

Joskus sitä toivoo että voisi kohottaa sen hennon kätensä ja estää maailmaa kaatumasta jonkun niskaan. Toiset ihmiset vaan herättävät valtavan halun suojella, kulkea rinnalla pitää kädestä ja nostaa pystyyn jos toinen kaatuu.

Kuitenkin sitä samalla tietää ettei voi estää niitä pahojakaan asioita tapahtumasta. Jokaisen meistä on kuljettava ne polkumme, kompuroitava polvemme verille ja toisinaan kontattava niin kauan että opimme taas kävelemään.

Silti kun katsoo jotakuta ihmistä joka herättää halun suojella ja taistella leijonaemon lailla pahaa vastaan, tietä että siellä haurauden alla on myös ne omat vahvuudet, odottamassa vaan oikeaa aikaa kun niitä joutuu ja pääsee käyttämään.

Vaikka tietää, että kyllä tässä maailmassa selviää niin silti se kuristaa kurkkua kun näkee pienen hetken puhtaaseen sieluun. Sitä kiroaa mielessään ne monet ihmiset jotka vielä tulevat toista satuttamaan ja pettymykset jotka kohtaavat pakostakin.

Sitä toivoo että se kaunis viattomuus säilyisi mahdollisimman pitkään ettei tarvitsisi pahaa maailmaa kohdata liian aikaisin ja liian lujaa.

Toisaalta, onhans itä itsekin selvinnyt. Melkein kyynistymättä. Melkein yhtä herkkänä ja aitona. Paljon on tullut pahaakin vastaan, mutta onneksi on ollut itselläkin niitä jotka haluavat nostaa kätensä mun puolesta maailmaa vastaan.
Jos tässä on itsekin selvinnyt, niin kai kuka vaan selviää.

Ja pahan päivän varalle, täällä minä olen. Tiedät sen.

Olen ämmä!

Minä olen ämmä. pahasta päästä.
Minä juoruan ja panettelen. Useinkin. Olen keskeneräinen ja kateellinen.
Suutun ja kimmastun älyttömän pienestä, usein sellaisista asioista joita KUVITTELEN tapahtuneen. En malta selvittää aina faktoja vaan kuvittelen loput ja olen niiiiin verisesti sit loukkaantunut.

Olen epävarma ja oikukas. Kiihdyn nollasta staan sekunnissa.
En osaa purra hamamsta vaan pillahdan poruun tai alan tiuskia.

Mouhoan ja hämmennän asioista enkä osaa lopettaa ajoissa. Olen kärsimätön ja muka aina oikeassa.

Itken ja liioittelen, draamaan huolella.
Epäilen ja syyttelen... muita.

Mut muuten mä oon oikein kiva!

Mikä tekee rakkaaksi?

Pääsin pitkästä aikaa nokakkain yhden mulle hirvittävän merkityksellisen ihmisen kanssa tänään.
Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyä (erittäin positiivisella tavalla) siitä miten joidenkin ihmisten kanssa vaan "juttu jatkuu siitä mihin se jäi".
Siina samassa kun noukin tämän ystäväisen kyytiini, puhuimme, puhuimme ja puhuimme. :)
Hih, hassua.
Ja niiiiiin tarpeellista.
Kahvia kului ja puhetta piisasi. Siinä käytiin taas koko elämänkirjo sielun mutapainista aina päivän polttaviin aiheisiin.
On siinä saattanut ympärillä olevissa pöydissä olla ihmisillä hymyssä pitelemistä kun kaksi ihastuttavaa mouhoojaa pälisee kilpaa :)
Tykkäsin <3 Kovaa <3.
Joskus vaan tarvitsee sitä että saa käsitellä tunnepuolen juttuja sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa on oikein samalla taajuudella. Sellaisen ihmisen kanssa joka osaa tuntea samalla tavalla.

Jäin sen jälkeen miettimään ihmisiä mun elämäsäs yleensäkin.
Niitä ihania ja niitä...no... ei-aina-niin-ihania.
huokaus.

Mulle ihmissuhteet on haudanvakava asia ja en voi siksi ehkä sivuuttaa esim loukkauksia, tai loukkaukseksi kokemiani asioita, kauhean helposti. Ainakin koen pakottavaa tarvetta selvittää asiat niin ettei mikään jää hiertämään. Ja jopa niiden "ei-aina-niin-ihanien" kanssa.
On vaan jotenkin niin syvään juurtunut se kotoakin jo tullut oppi "älä anna auringon laskea vihasi ylle".
Siksipä mulla ehkä koliseekin todella herkästi ihmisten, vallankin ajattelemattomien ihmisten, kanssa yhteen toisinaan. Itse kun pohtii aika paljonkin miltä muista tuntuu niin sit kun joku mennä töseltää täysin muita ajattelematta niin mulla kiehahtaa.
Oli sit kyse siitä ettei mua oteta huomioon tai siitä ette jotakuta muuta oteta huomioon.

Mutta mikä tekee sitten niistä rakkaista niin rakkaita ja tärkeitä.
Ihan oikeasti, EN TIEDÄ TARKKAAN!
Yhdistäviä tekijöitä heillä kyllä on. Se esimerkiksi että kunnioitan heitä.
Heissä on kaikissa jotain tavattoman hyvää ja herkkävaistoista. Kaikkien kanssa tulee hetkiä jolloin ei tarvitse edes sanoa mitään vaan se että tavoittaa hetkeksi toisen katseen kertoo jo kaiken oleellisen.
Heissä on myös jotain hieman villiä, jotain sellaista pirskahtelevaa ihanaa hulluutta.
Ja tietenkin se käsittämätön pohjavire jonka kokee vaan omakseen.
Sellaisia ihmisiä joiden kanssa hetkellisesti unohtuu muu maailma nauraessa, tai itkiessä.

tälläne kysely vaan kun en jaksa purnatakaan enää :)

1. Viimeisin asia jonka laitoit suuhusi?- Juustoraastetta nappasin kiposta vähän suuhuni kun laitoin sen jääkaappiin...



2. Missä profiilikuvasi on otettu?- Ihan kotosalla vaan.



3. Osaatko pelata Guitar Heroa?- EN! Ellu ja Maria voi todistaa että olen siinä ihan sairaan huono!! haha, mut kivaa se on.



4. Nimeä joku joka sai sinut nauramaan tänään?- EI KUKAAN! En ole nauranut tänään :(



5. Kuinka pitkään valvoit viime yönä, ja miksi?-Puoli kahteen. Hai isännän pippaloimasta yhden aikaan yöllä-



6. Jos voisit muuttaa jonnekin muualle, muuttaisitko?- Just nyt voisin muuttaa pariks viikoks johonkin tuntemattomaan paikkaan. Mut siel sais kyllä olla tanssisali et vois treenata.



7. Kuka ystävistäsi asuu lähimpänä sinua?- Hanna-Kaisa tai Kaisa. Eiku työkamu Jaana asuu viel lähempänä?



8. Uskotko että eksät voivat olla ystäviä?- Kyllä ja vallankin ite oon esim puolisoni eksien kanssa erittäin läheinenkin.



9. Mitä pidät Dr Pepperistä?- Se on aika pahaa.



10. Kuka on ottanut profiilikuvasi?- Ite täällä blogissa olevan, tai itselaukaisin. Facebook profiilissa otetun on ottanu joku random swedu tyttö.



11. Kuka on viimeisin henkilö josta otit kuvan?- jaa-a. Peter Sandberg?



12. Oliko eilinen parempi kuin tämä päivä?- Ei juurikaan.



13. Voisitko elää päivän ilman TV:tä?- Tottakai. en juuri jaksa siihen keskittyä.



14. Oletko ärsyyntynyt jostakin?- olen, todellakin!



15. Ovatko ihmissuhteet kuitenkaan koskaan vaivan arvoisia?- Kyllä ne yleensä on ja paskat karsiutuu luonnollisesti ajan kanssa.



16. Oletko paha vaikutus, huono esimerkki?- Olen mä. Käyttäydyb usein typerästi, vastuuttomasti ja epäasiallisesti. cuul.



17. Illanvietto ulkona vai koti-ilta?- Nyt oli kotiloinnin aika.



18. Mitä esineitä ilman et pärjäisi päivän aikana?- kännykkä, avaimet, rahapussi.



19. Kuka oli viimeisin henkilö jota kävit tapaamassa sairaalassa?- tjaah. En mää muista, ite oon ollu viimeks sairaalassa :(



20. Mitä sanotaan viimeisimmässä tekstarissasi joka löytyy saapuneista?-No tottamaar, mä tosin menen keilahallille viideksi.



21. Mitä mieltä olet elämästäsi juuri nyt?- ihan helvetin hyvä elämä kunhan sais taas itsensä pois alakuloisuudesta ja märehtimisestä.



22. Vihaatko ketään?- en jaksa vaivautua. En vaan ole sellasten kanssa tekemisissä. Ärsyynnyn kyllä tiettyihin tyyppeihin ihan hulluna.



23. Jos katsoisimme Facebookkisi saapuneisiin viesteihin, mitä löytäisimme?- hahaha. laidasta laitaan. Voi luoja, siellä olis vaikka miä matskua ja vaikka kenestä :D :D



24. Mitäpä jos sinulle tehtäisiin huumetesti juuri nyt, läpäisitkö?- joo, en oo nyt mitään "huumelääkkeitäkään" joutunu viikkoon ottamaan.



25. Onko kukaan sanonut sinua täydelliseksi?- Ei ja juuri nyt jotain sellaista toivoisin.



26. Mikä biisi on jäänyt soimaan päähäsi juuri nyt?- Doooooon't stooooop believing, Gleestä!



27. Joku koputtaa ikkunaasi kello 2 yöllä, kenen toivot sen olevan?- Toivon sen olevan joku mun hulluista ystävistä joka pyytää mut vähän seikkailemaan :) Kunhan vaan kellään ei olis hätää klo 2 yöllä, se ei ois kivaa.



28. Haluatko lapsenlapsia ennen kuin olet 50?- en, koska en taida ihan muutamaan vuoteen edes lastakaan. Jos saan ollenkaan.



29. Mainitse jotain, joka sinun täytyy tehdä huomenna?- ryhdistäytyä ja lakata olemasta idiootti!



30. Ajatteletko liikaa vai liian vähän?- No aivan liikaa, eikö sitä muka huomaa???



32. Hymyiletkö usein?- en tietenkään :)

Nyt löydyn myös täältä!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tervetuloa seuraamaan jos tälläiset (h)ajatelmat satunnaisen säännöllisesti kiinnostaa!

arvon mekin ansaitsemme.

Tuhlaatteko te koskaan aikaanne pohtimalla arvostetaanko teitä ja merkitsettekö oikeesti ympärillä oleville ihmisille kuinkakin paljon? Vai ootteko te kaikki vaan niin sikavahvoja että ette tarvitse ulkoista sparraamista ja sitä että joku joskus ees sanos jotain hyvää.

Okei, mulla on joku alavire hetki menossa, mutta oon tässä pari päivää ärsyyntyny ja funtsannu sitä että koen et nyt tulee vaan kritiikkiä joka taholta.
Tänään viimeks olen pariinkin kertaan pahottanu mieleni ja kärähtänyt k.o. aiheen takia.

Just nyt vaan tuntuu että jokaisella elämän alalla on vaan kritiikkiä ja kritiikkiä. Voisko herranjumala sanoo jonkun HYVÄN ASIAN minkä teen tai millainen olen. (mutta älkää sanoko tän tekstin kommentteihin mitään sellasta koska sit mulle tulee olo että kerjään sympatiaa ja se ei oo kivaa..)

Töissä on aika raskasta tai siis... äh. en mä voi selittää niin hyvin koska on kuitenkin tuo vaitiolovelvollisuus. Mutta sanottakoon vaikka niin ettei ole kivaa olla nyrkkeilysäkki, tulla huoritelluks ja muutenkin kuulla millon mitäkin. Ja vaikka tietää et sairaudet on sairauksia niin kuitenkin kun tekee työtä omalla persoonallaan ja joutuu antamaan itsestään paljon niin ei sitä oikeen jaksa aina ottaa kaikkea tunnetaakkaa silti kitisemättä.

Sit kun sitä kritiikkiä tulee myös kotona (juu, tahallanihan mä sen tietokoneen sekotin ja mun vikahan se on et toisella on stressiä ollut ja kiire liiaksi.) ja harrastusten parissa tuntuu että ei vaan jaksa koko ajan kuulla mitä tarvis tehdä paremmin ja missä tekee väärin. Toki ymmärrän et se on ainoo tie kehittyä, mutta PLIIIIS ihmiset. JOTAIN POSITIIVISTA VÄLILLÄ! Josko joku vaikka kertois välittävänsä niin sekin vois tuntua aika kivalta.

Garage Party with Go Getters

Tässäpä kuvaien kera lauantain tunnelmia teille.
latasin kuvat koneelle tänään ja totesin etten yhdessäkään kuvassa näytä milläänlailla kovin valokuvaukselliselta vaan oon ihan totaalinen känniääliö ollut.
Lisäksi meidän tallin pojat ovat tasaisesti muistutelleet "miten sä olit niin päälläs". "älä ny oo ittelles nii anakara.Sullhan näytti olevan tosi kivaa" "sä olit koko illan positiivisin henkilö".
Eli suomeks tää tarkoittaa että oon häsänny ympäriinsä ihan sairaan rasittavana yliaktiivisena kouhona. Halannu ja pussannu kaikkia, vaikka väkisin ja silleen. HYVÄ TYTTÖ, JUURI NÄIN TOIMII VASTUULLINEN 30V ROUVASHENKILÖ.

Ja suolaa haavoihin... Rakas ystäväni muisti muistuttaa alkuviikosta että kun Go Getters aloitti soittamaan niin olin tarjoillut pojille lavalle koko ajan skumppaa, kantanut kaljaa ja shotteja. ja sit olin laukannu ympäri hallia ja parkunut kuinka ihanaa musta on että NE ON TÄÄLLÄ!! Appiukon olin halannu lyttyyn ja kiitellyt sitä kun se ohjelmatoimistonsa kautta hoiteli keikkaa niin et saatiin gettersin pojjat tänne.

eh. Nyt en enää tiiä mitä sanoa.
Niin ja sammuin sohvalle, hame päällä ja luultavasti haarukset levällään. Onneks oli sukkahousut ja musta pikkarit ettei mitään kriittstä ole vilkkunut.
Hei arvatkaa juonko enää koskaan??? _KYLLÄ!

No mut niitä kuvia....


Tail Shakers aloitteli iltaa, on ne niin mahottaman ihania ja rakkaita poikia :)


Ja sitä populaahan oli.... tässä vasta osa juhlakansasta.


Mä muistaakseni sanoin jotain siitä pussailusta.


Kohta alkaa hardcore-fanitus... NE ON TÄÄLLÄ! Ja rakkaani häärää lauteilla äänimiehen ominaisuudessa.


Kälykset edustaa. Just näin. Kaunista. Ja Anille pusu-terkkuja, huomaa special rannekoru! <3


Kyllä NE ON TÄÄLLÄ :) <3 looooooove.


Kaikkensa antanaut Peter. <3 Ihana ihana mies. Ihana ihana bändi.

Oli kyllä sen arvoista

HUH!
Tässäpä sitä taas sitten mennään tän oman sairauden paskojen puolien kanssa ja silleen semi-syvässä. Olen ollu noin 2 kk juomatta ja liikoja juhlimatta. Syönyt vähähiilihydraattisesti ja ollutkin aika hyvässä kunnossa. Ei ole lonkkaa tai selkää särkenyt, maha ei oo ollut pahin mahdollinen jne.

No niin. Lauantai oli ihan ihan ihan huippu.
Arvatenkin mopo lähti täysiä käsistä, mutta hei GO GETTERS meidän tallilla, melkein kaikki rakkaimmat ihmiset ja pari sataa muuta ympärillä, skumppaa ja siideriä...
naisteniltaa ennen tallibileitä. Viimepäivät syöminen ollu mitä sattuu koska en oikeesti ole jaksanut ja ehtinyt panoistaa mihinkään.

Ja sen huomaa nyt! Oon taas kohtuullisen kipeä. Maha turvoksissa ja sattuu, oksettaa ja paskattaa (anteeksi suorasukaisuuteni mut niin se vaan tän taudin =Crohn, kanssa on). Närästyksestä ja polttelusta puhukmattakaan.
ja selkä ja lonkka särkee....

Mutta keinot miten tästä päästään on tiedossa ja kunhan tää tästä tällä viikolla helpottaa niin takas ryhdikkäämmälle linjalle...
Mutta silti en sustu valittamaan koska valinnat oli ihan omia ja nyt taas muistaa miksi ei kannattas antaa mopon lähtee niin kovaa käsistä! :P
Mut aivan turha valittaa ja parkua koska asiat voisi olla pahemminkin.

Mielellään otan tän taudin ja oireet jotka saa hallittua melkein aina kuin jonkun muun vakavan vaivan. Tän takia nyt missaan jälleen ammattiosaston kokouksen tänään, mutta PAKKO ajatella itseään ja tehdä asioista jotka rentouttaa ja joihin tällähetkellä pystyy.

Kerron myöhemmin lisää bielistä kunhan jaksan.

kaksi naamaa, kumpikin yleensä kateuden ja pahansuopuuden vääristämä!

Mietinpä tässä sellaista aihetta, että aika paljon pahaa mieltä aiheuttavat sellaiset ihmiset joilla on kaksi eri naamaa joista valitaan se parempi aina tilanteen mukaan.

On se nyt kumma jos aikuisella ihmisellä ei ole munaa kysyä tai selvittää asioita suoraan vaan pitää kerta toisensa jälkeen vatvoa toisten selän takana asioita. Jopa iha yksinkertaisia jotka selviäisi ihan yhdellä kysymyksellä tai lauseella.

Tälläisillä ihmisillä on ihan käsittämätön taito saattaa toiset ihmiset huonoon valoon, näyttämään idiooteilta! Omat kasvot pelastetaan hinnalla millä hyvänsä. :(

Mikä helvetti siinä on ettei voi sen vertaa astua ulos mukavuus-alueeltaan, asettaa ihan itsensä siihen mahdollisuuteen et joku kautsoo kieroon, sanoo vähän pahasti tai jotain sellaista. Onko se pelkuruutta vai silmän palvontaa että siihen huonoon valoon tyrkätään toinen ihminen ja ollaan edessäpäin niiiiiin viatonta että "enhän mää mitään tollasta sanois/tekis/ajattelis!".

Mistään ei oteta vastuuta vaan pyöritetään vaan samaa ja samaa myllyä päivästä ja vuodesta toiseen.

Joskus tekis mieli osata olla vitttumainen ja ainaisen "kaikki me ollaan erilaisia ja kaikissa meissä on vikamme, pitää ymmärtää muitakin" sijasta sanos vaan päin naamaa että VITTU GET A LIFE, vedä se naisellinen elin päähäs ja pakene vuorille. ah.

tule jo lauantai!!!

Odotan niiiiiiin kovaa ensi lauantaita ja tallibileitä!
Elikkäs tuolla meidän jenkkiautotallilla biletetään sitten erittäin humalahakuisesti ja vähemmän sivistyneesti niin pitkään kun sielu ja maksa ja mahalaukku sietää.
Epäilemättä allekirjoittaneen kohdalla totaalista sikailua ja viimeistä päivää vetoa niin että taas nau´un sunnuntain jossain vasepuukissa ja kaikille lähelleni osuville livenä että mun pää halkee ja suolet sanoo sopimuksensa irti.

Paikalla on pari kotimaista kovaa rockabilly- bändiä ja sitten yksi erittäin kova ulkolainen bändi myös :)Mutta eipähän nyt nimiä tässä vaiheessa kun on sovittu ettei naamakirjoissa ja muualla huudella vaan sana kyllä kiirii ilmankin ihan tarpeeksi.

Pojat oli keksunyt että tytöille voidaan tarjoilla kuohuviiniä jäissä (siis pullo jäissä) sinkkiämpäreistä. Oi, aika rouheet kuulerit etten sanois.

Ihan huippua ollu tänäänkin fiilistellä ajatuksella kunnun juhlinnasta. Vallankin kun rakasrakas ysti soitteli ja yhdessä pohdittiin mitä hittoa sitä vetäs päälle kun on kohtuu kovat kinkerit! Ja päädyttiin mekkolinjalle ja se on kyllä todellakin tän ystäväiseni kohdalla harvinaista <3

Ennen garage-partyjä olis myös kylämme naispuolisten rokki- jenkkiauto-mimmien yhteinen saunailta ja illan aloittelut!! Kuulemma mm. turkinpippuri pirtelöä viinalla tarjolla. Lisäksi siis ihania alastomia naisia, vapautunutta tunnelmaa, kikatusta, juoruja, yhteistä tälläytymistä ykkösiin... MII LAIK!
viimeksi tunnelmat kävi kuumana kuten näkyy tästä:


haha. ei jeesus. Huomatkaa että tuossa vaiheessa yötä (taitaa olla jotain lähemmäs klo 5:00 kello) jo on paidatkin töhritty ja tunteella mennään. Osaan sitten olla niin maan naisellinen ihminen...haha.

On vaan toooosi paskaa että lauantaille on luvassa rankka duunipäivä ja kiirettä joka vit...vatun suuntaan niin pahoin pelkään etten egkä ehdi sinne tyttöjen iltaan ollenkaan tai ainakaan saunomaan.... BOOOOOORING jos näin käy! PAKKO PÄÄSTÄ!

jäitä poltellessa

Menihän se tämäkin viikonloppu! :)
Oli kyllä aikalailla yber-super-hyper tylsää. Kuten aina yötyö viikonloppuina.
Sellastahan se on öllöttelyä. Nukkuu pitkään jos pystyy ja sit ehkä pinkasee kauppaan, kokkaa, syö, litkii kavia liikaa, taas nukkuu ja sit menee töihin.

Olo on jotenkin tosi levoton. Väsyttää, mutta toisaalta on sellainen "silmät seisoo päässä, en muuten varmaan nukahtais vaikka sänkyyn pääsisin olo".

Oon tässä yön aikana miettinyt että joskos sitä muokkaisi työvuorolistaansa taas vähän uusiksi. Tykkään paljon tehdä näitä öitä, mutta tää tälläinen 3 + 3 yötä per lista ei oikeen taas sit palvele hoitotyön tekemistä kun kaks viikoista oon melkein aina sit vaan yössä ja vapailla.
Oonkin suunnitellu et mitäs jos toivois et sais tehdä sen 5-6 yötä putkeen! hmm...
Täytyy kehitellä.

tän yön fiiliksiä kohotti kummasti tietyt tekstarit jotka sain. eiliseen tekstiini viitaten, ne asiat näköjään selviää. hyvä niin- ahdistikin aika tavalla.

Alkavasta viikosta on tulossa ihastuttava, jee!
ystäviä ainakin on luvassa ja pitkästä aikaa geokätköilyä. Josko saisi reppaasti treenattuakin omatoimisesti. Kisat lähestyy vaan!! <3

tää nyt oli taas tällänen ihan jumalattoman typerä ja turha postaus. Oli fiilis et päivittelenpä blogia, mutta sit kun alkoi kirjottaa niin häviskin ideat päästä.

joka hetkellä on omat enkelinsä.

hmm.
Elämä?
Se taitaa olla melkoinen paketti, kirjavissa käärepapereissa?
Tai sipuli, lohkeilee kerros kerrokselta ja toisinaan itkettää niin pirusti?
Vai onko se sittenkin vaan hassu juttu joka sattui matkalla kalmistoon?

Mut jotenkin jännää miten elämässä asioilla vaan on tapana järjestyä ja kummasti kaikella (tai suurimmalla osalla) on tarkoituksensa.

Hetkittäin kun on jonkunlainen alamaissa olon kausi, huonopäiväpaskafiilis tms. You know.
Ja hetken jo näyttää siltä että vitutuskäyrä räjähtää läpi taulukosta, tekis mieli pillahtaa itkuun tai kirkua ääneen.
usein sillon tielle osuu joku ihana ihminen tai sattuma.Jokaisella vaikealla tai harmittavalla hetkellä on oma enkelinsä.
Sulti tälläiselle ääripään ihmiselle, menetyksiä ja mokaamisia pelkäävälle jänishousulle on JOKA KERTA yhtä vaikea uskoa että kyllä se elämä kantaa. Asiat järjestyy ja harvoin mikään on ihan peruuttamattomasti pielessä.
Vaikka sen on nähnyt niin monta kertaa, niin ei sitä harmaudessa talsiessaan osaa ajatella että nyt nainen HENGITÄ JA RELAA; KAIKKI KORJAANTUU TAAS KUN ON SEN AIKA!
Mut ehkä niitä pahojen päivien pelastavia enkeleitä ei osaisi arvostaakaan jos ne ottaisi itsestäänselvyytenä? Ehkä onkin tarkoitettu että ne joka kerta ilahduttaa ja lämmittää sydäntä just siksi kun ei muka osannut odottaa niiden tulevan?

Nyt on taas monenmoista mielen päällä. Pitkään on ollut mieli oikein hyvä ja valoisa, mutta tekevälle sattuu tyhmyyksiäkin! Joten eilen aamulla töistä lähtiessä kun näin jäätyneet autonlasit meinas kyyneleet nousta silmiin. Ei tietenkään mulla tumppuja mukana ja auton jääraappakin ties missä kesäteloilla.

Raappa löytyi takarontista, mutta en kerennyt edes autoni kimppuun kun ihana työkaverini oli nopsasti ja näppärästi jo raapinut puolet ikkunoistani auki...
Niin pieni asia, mutta teki niin vahvan tunteen sydämeen.
Sitä mukaan kun jää ikkunoista suli ja loppu raappaantui irti, rapisi myös jotain routaa sydämeltäkin. Ehkä mä en kaikessa olekaan ollut ihan toivottoman perseestä? Ehkä kyse onkin vaan siitä että elämässä vaan kuuluu olla monia sävyjä? tummia ja vaaleita?

I see you never see me, never hear, never believe.

Just tälläisinä päivinä mä oikeastaan vihaan blogeja, tai siis sitä etten osaa kirjoittaa. tai äh... no just tätä.

nytkin itseasiassa olis paljonkin asiaa mielessä, mutta kun ne ei liity vain itseen niin en niitä ala enkä edes halua repostella. Tää bloggailu on siitä jännää että jotta voisi olla oikeesti ihan saatanan rehellinen niin pitäisi tosiaan osata kirjoittaa hyvin ja kiinnostavastai... Täytyis siis omata myös kiinnostava elämä. tarpeeksi rankka tai tarpeeksi "kadehdittava" että ihmisiä kiinnostaisi lukea. ja ehdottomasti blogia pitäisi kirjoittaa anonyymisti! ei kerto kenellekään kuka on ja mistä on, ei livenä eikä netissä.
ei linkittää blogiaan mihinkään tunnistettaviin paikkoihin.
vain silleen voisi olla täysin rehellinen ja kertoa niitä aika meheviäkin asioita joita ehkä joku haluaisi "tirkistellä".
Näin kun oma blogi on tutuille, ystäville ja puolitutuille avoin ja itse olen osoitettani jaellut niin ei tätä täysin voi käyttää purkautumiseen. ja se on toisaalta sääli koska en jaksaisi mitään puolipinnallistakaan raapustella.
Siksi monesti kaikkein rankimpina aikoina tai kaikkein ihanimpina aikoina jää kirjoittamatta kokonaan, kun ei vaan kaikkia masioita halua ja voi kuuluttaa kaikille.
Että niin.