I must admit you're looking so good tonight

Jälleen kerran jäin miettimään sitä mitä tää maailma meiltä oikeen vaatiikaan.
Millaisia meidän tulee olla jotta kelpaamme, tai olemme jopa keskinkertaista parempia?

Miltä PITÄÄ näyttää tai miten käyttäytyä?
Kävin keskustelua "kauneus-pyrkimyksistä", ulkonäkö seikoista, hyvistä ja huonoista puolista & piirteistä ym. hyvin rakkaan ihmisen kanssa tänään.
Mun mielestä ja mun objektiivisin silmin katsottuna kyseessä on jokseenkin hottis tapaus, mutta ei oikeen päästy asiasta yhteisymmärrykseen. höh.
Ja nämä blogaukseni asiat varmasti koskevat montaa muutakin ihmistä. Epäilemättä.

Sen keskustelun jälkeen jäin taas kerran miettimään. (yllättävää hei et taas pähkään!)
En voi kuin ihmetellä mistä nää tän päivän kaikki ihanteet juontaa juurensa ja mikä siinä on että ne syöpyvät niin syvälle mieleen ja muuttuvat asioiksi jotka on PAKKO saavuttaa. Pakko olla sitä ja tätä ja pakko ennenkaikkea välittää siitä mitä MUUT ajattelevat susta.

Mikä on se mahti joka saa sen oman peilikuvan näyttämään ihan väärältä? Tosta pois ja tohon enemmän ja toi ja toi on vinksallaan.
Ja samaan aikaan joku toinen näkee vain hyviä asioita, vaikka peili muka väittää muuta.

MIKSI, voi MIIIIIKSI oma katse sivuuttaa ne maailman kauneimmat silmät ja kiinnittyy vaan siihen että vyötärö on muka liian leveä. (vaikka se ei ees olisi)
Miksei oma itsetuntemus kerro että loistavaa huumoria piisaa ja älyä, Herkkyyttä, vahvuutta. Ja sitä kuinka tärkeä oletkaan.
Se itsetuntemuksen retale vaan soimaa tylsäksi ja ei-niin-kiinnostavaksi ja blaa blaa blaaaah.

Millä saada toinen näkemään itsensä minun silmilläni? Ja näkemään ne kaikki hyvät asiat?
Millä todistaa se minkä me muut tiedämme, että kelpaat. Enemmän kuin kelpaat! Olet loistava just noin.

Musta on vaan niin jumalattoman perseestä, se että ihmiset joutuvat miettimään liikaa sitä mitä MUUT ajattelevat. EI EI EI.
Kun oikeesti ne muutkin ajattelee suurimmaks osaks mitä taas jotkut muut ajattelee.

Tokikaan kukaan meistä ei varmaan ole täydellinen tai täydellisen tyytyväinen itseensä, mutta on mahdollista elää niin ettei sentään kaikin puolin itsessään nää vain vikoja. Ja on lupa olla tyytyväinen! On lupa kehua itseään. Vaikka mielessään jos se on helpompaa.

Surullista on se jos ihminen lakkaa yrittämästä asioista siksi että luulee ettei ole sopiva. Tai yrittä liikaa koska mielestään ei ole tarpeeksi...jotain...laiha, kaunis, karismaattinen, ihailtu, älykäs, oppivainen... Lista on loputon.

Mitä jos oikeesti pysähdyt. Hengität syvään ja katsot sinne peiliin. Mun silmillä. Niiden "muiden" silmillä.
ja näkisit edes pienen väläyksen hyvää. Ilman että tarvii muuttaa mitään.

Unohda ne kaikki paskat sanat joita ehkä olet kuullut.
Unohda ne hetket jolloin sua koitettiin talloa jalkoihin.
Nyt on NYT. Tää on sun elämä. Tää oot sinä.
Sitä tyyppiä siellä peilissä sun täytyy oppia rakastamaan. olemaan sille armollinen. Silittämään sen poskea ja sanomaan ettei kukaan ole sua parempi, eikä huonompi.
Olet kaunis. Olet sopiva. Olet rakas.

Itsetään pitää huolehtia, mutta itseään ei pidä antaa survoa muottiin ja vääristyneisiin ihanteisiin.

Lupaa mulle, että etsit itsestäs joka kerran kaksi hyvää asiaa kun mieleesi on juolahtanut yksi huono. Aloita vaikka ihan pienistä. Vaikka siitä että sun silmäripset on pitkät. Jos et heti uskalla vakuuttaa itselles että oot kokonaisuudessas aivan ihana.
Lupaatko?

iiiiih x 1000

hihi.

Tähän päivään mahtuu aika monta iih-juttua!

iiiih-1) Aloitin aamun lataamalla 20 aivan ihanaa kuvaa koneelle! niissä oli joku tosi kaunis nainen joka oli kuvattu tosi kauniisti kiloineen ja kaikkine "kauneusvirheineen" päivineen ja silti se näytti niin perhanan hyvältä joka kuvassa.
Ja ihana miten niistä kuvista henkii myös tuulahdus ystävien aikaan saamaa uskoa itseen ja heittäytymistä tuttujen ihmisten läsnäollessa.
Oi Laura ja Minttu, (tietty muutkin TosiKissa-tiimiläiset) miten ison arvon annan noille kuville ja sille mahdollisuudelle että näen itseni kauniina!! kerrankin ihan silleen että voin näin julkisesti kuuluttaa koko maailmalle että vaikka tissini eivät ole terhakkaat, mahani näyttää ennemminkin makkaravuorelta, reidet muistuttavat selluliitteinensa kynnöspeltoa.... ja jatkanko?? :D -en.
Saitte musta esiin sen naisen joka haluan olla! wau!
Jos joku haluu kurkkaa ennakkoon pienen pienen siivun noista kuvista niin kurkatkaa mun blogin profiilikuvaa. Siinä mie täysin luonnollisena, ilman phostoshoppausta!

iiiiih-2) Näen pitkästä aikaa ihanaa, ihanaa tyttöä tänään! Onkin jo aika päivittää kuulumiset ja juoruta juorut...öh... siis enhän minä juorua minähän vaan raportoin :D
Mutta kivan kivan kivaa.

iiiiih-3) eilen tuli uudet piilolinssit postissa. Tilasin ennestään tuntemattomasta firmasta (saksasta) kolmeksi kuukaudeksi linssit ja postikuluineen tulivat maksamaan vaan 64e. Se malli mitä optikko mulle suositteli maksaisi istrussa esim yli 55e/kuukausi!!! Tätä merkkiä minkä tilasin ei ees saa kai suomesta kaupoista??? (biofinity toric). Olin ihan varma et ne tyhjentää mun tilin ja lähettää mulle kaninkakkaa kuoressa (minäkö epäluuloinen?), mutta palvelu oli loistavaa!
Tilasin 17pv linsskut ja 25pv ne siis oli laatikossa!
Pidän tätä tosi nopeana toimituksena koska mulla on todella paha hajataitto toisessa silmässä ja suomessakin meni viikko ennenkuin optikko sai tilattua mulle sopivat linssit. Mitään "varasto-vahvuuksia" on turha edes kuvitella.
Ihan visa electronilla pystyi maksamaan ja nettisivut ovat suomenkieliset ja kattavat! suosittelen siis kaikille: http://www.lenscatcher.com/FI/.648qo36m6c903q3eebh81vcgv21poudm Lenscatcher rulaa!
Ja nää linssit on tosiaan paremmat silmässä kun ne mun ekat!!! wauu!

iiiiih-4) Mun swingi-housut on valmiit sovitusta varten!!! jeeee! pääsen huomena koklaan mun pöksyjä! onko vähän ihanaa! <3

Oishan noita muitakin juttuja, mutta sit mennään jo liika henk.kohtaiselle tasolle ja muihinkii ihmisiin liittyviin asioihin niin eipä niitä nyt kai blogissa voi ruotia.

mut iiiiiih.ihanaa päivää kaikille!

Beauty or beast?!

hmm...
Tuolla vanhassa blogissani sain aika tunteita herättävää keskustelua aikaan yhden ystäväiseni kanssa aiheesta "lihavat vastaan laihat", näin kärjistetysti.
Rupesinkin tässä miettimään, taas kerran, mitä se oikea kauneus on.
Ehkä maailman kulunein aihe, mutta...

Itse olen aina ollu tällänen pulska, läski, fatso, laardi...
Ja tavalla tai toisella kuullu yli puolet elämääni (milloin keltäkin) että mitä mun PITÄISI olla.
Esim aikanaan äitee koitti suojella varhain aikuistuvaa tytärtää ahnaiden setien katseilta hyvää tarkoittanein kommentein, mm.
" ei toi paita näytä oikein nätiltä kun on rintava".
Tai "vähän pidempi takki olis kauniimpi kun peittäs vähän takkapuolta.."
Siis koskaan hän ei mua haukkunut, mutta kuitenkin mun pulleus, naisistuminen aikaisin oli sellainen aihe että se piti PEITTÄÄ mielummin kuin käyttää avujaan.

Ymmärrän kyllä tietty mitä signaaleja 15v rintava, kropaltaan nainen, mut kasvoiltaan ja mieleltään lapsi saattaa aiheuttaa... Ei välttämättä herätä vain omanikäisten poikien huomiota vaan mm. pedofiilien tai muiden väärinkäyttäjien.

Ja silloinkin kun lukion alussa laihdutin itseni sinne normaali-painoon (kaikkien käyrien mukaan) niin silloinkaan en esim rinnakkaisluoka poikien mielestä ollut kaunis vaan ties mitä haukkuma-nimiä sai kuulla.

En väitä että olisin ollu milläänlailla mikään "koulukiusattu", mutta kyllä ne ilkeät kommentit söi omaa käsitystä kauneudesta.

Mulle kauneus on pitkään ollut synonyymi hoikkuudelle, pienelle koolle, enintään kokoon 40 mahtumiselle. (Koska jotkut "isojen tyttöjän mallistothan lähtee esim jo koosta 42-> jne.)
Jotenkin se kauneus on ollut sitä jotain mitä itsessä ei löydy...

Kun tarpeeks kauan olet kuullut kommentteja, "sä olisit niin kaunis jos...".
Viimeisimpänä taitaa mielessä olal yhden ystäväisen miehen hänelle pohtimansa fraasi, minusta puhuen siis. "H:lla on niin kauniit kasvot ja piirteet, mutta millä sen saisi laihduttamaan?"
Joo, koita sitten uskoa tälläisen kaiken keskellä sitä "sisäinen kauneus hölinää" ja ettei kauneus olis muka kiloista kii tms.

Jotenkin sitä toki vuosien saatossa on sisuuntunut ja lähtenyt ajatteleen, että on tasan kaks vaihtoehtoa. Joko tehdä itsestään unelmiensa kaltainen. Hoikka ja hyväksytty tai sitten alkaa kasvattaa itsetuntoa ja hyväksyä nykyinen kropan malli ja koko.
Hetkittäin olenkin mielessäni makustellu asiaa, että mitäs jos ei koskaan laihduttaisikaan vaan koittaisi todistaa ympäristölle että lihava nainen voi olla myös ihana nainen.
Kaunis ja kykenevä..
Mutta liian usein ne vanhat ja edelleen yhsteiskunnassa valitsevat kauneusihanteet polkee jalkoihinsa sen hetkellisesti parantuneen itsetunnon... Kun kuitenkin joka saatanan media joka välissä toitottaa sitä miten maailma on hoikkien, tehokkaiden ja kauniiden.

En myöskään ole osannu ajatella että näihin standardeihin mahtuvat ihmiset jotenkin kärsisi ulkonäöstään tai kokis yhteiskunnan taholta mitään painostusta olla muunlainen kuin hoikka.
Luontaisesti hoikka ystäväiseni minua valaisi tässä asiassa, että ei ole kiva kuulla " naisessa täytyy olla jotain mistä pitää kii" tai "kyllä oikeella naisella pitää olla tissiä ja persettä" kommentteja...
hmm... Musta on hassua ajatella, että kun joku on sen kokoinen kuin "yhteiskunnan mielestä pitääkin" niin sitten heillekin kuittaillaan ulkonäkö asioista?
Aika ymmälläni olen.

Jotenkin kun on aina ite kuullut et pitäisi olla hoikempi ja sitä kautta kauniimpi, niin miten voi olla että sitten hoikkanakin kohtaa vittuilua ja solvaamista ulkonäöstään?

Mikä ihme sitä kauneutta sitten on?
Tietääkö joku?
Onko joku täydellisen tyytyväinen painoonsa, nenäänsä, jalkoihinsa, käsiinsä, tisseihinsä, pituuteensa, hiuksiinsa, silmiinsa? mihinkään?