nelosen kolmonen

Jees.
Sitä mä olen ollu kohta kaksi viikkoa. huomena tarkalleen ottaen.
Huoneen numero neljä, potilas numero kolme. Ikkunapaikka :)

Mun paska puhelin ei taas suostu näyttään bloggeria kaatumatta joka viides sekuntti joten en ole punkan pohjalta voinut teitä pitää ajantasalla.

Tulin siis kaks viikkoa sitten poistattaan rutiinileikkauksessa umpilisäkettä jossa on crohnin taudin aiheuttamia muutoksia.
No ei menny sit sinnne päinkään.

Jännitti ja pelotti nukutus ym. No leikkauksesta selvittiin ja alettiin kuntoutumaan. Kumma kyllä crp ja kivut ei olleet ollenkaan samaa mieltä.
Crp (tulehdusarvo, jonka tulisi olla lle 10) nousi ensin 250 ja sit se jo olikin pompannu seuraavak yli VIIDENSADAN!!

Tutkimuksia, tutkimuksia ja ei kun UUDELLEEN leikkuupöydälle.
Siltäreissulta tulinkin sitten maha tisseista tussuun asti avattuna, koko loppu umpisuoli, joitain senttejä ohutsuolta ja paksusuolta poistettuna... jep.
Oli sit joku kohta ekan leikkauksen jälkeen pettäny ja arvaahan miten siinä käy,,,VATSAKALVON TULEHDUS.
Ja niin. ei mulle mitään Crohnia sitten olekaan. Umpisuoli on jossain vaiheessa tulehtunut ja ilm. koteloitunut ja tehnyt mukavan märkäpesäkkeen vatsaani. Ja kamalan kasan kiinikkeitä ympäriinsä. Niistä ne kivut on johtuneet... Itse en täysin niele vielä tätä crohnin peruuntumista, mutta sen näkee vielä sitten ajankanssa uusiiko oireet.

Meni siinä sitten seuraavat päivät kipu-epiduraaliletku selässä ja pissaletku rakossa, jos jonkunlaista tippaa ja ravintoliuosta...
Jos eivät olis ennen viime viikonloppua leikanneet niin tuksin olis ollu sit maanantaina enää ketään ketä leikata, sen veraan porteilla käytiin!

Nytkin vielä tulehdus arvot hengaa päälle 200, mutta on uusi antibiotti ja muutenkin kohentunut olo joten eiköhän huominen mittaus jo näytä parempaa arvoa...

viikko (ylikin) meni ilman ruokaa pelkillä tipparavinnoilla ja nyt on pari päivää opeteltu taas et mitäs se syöminen ja kakkiminen olikaan.
Pääsen tänään kotilomalle. Meen siis omalle soffalle pötkötteleen muutamaks tunniks ja unelmoimaan ensi viikon mahdollisesta kotiutumisesta. Niin ihanaa, ihanaa, ihanaa.

Liikkuminen alkaa oleen helpompaa. Tosin nää alakerran kanttiiniin asti ulottuvat reissut saa kyllä rasitustason kohoon samalla lailla kun rankemman puoleiset tanssitreenit, mutta pakko se on yrittää että joskus kuntoutuu taas sinne parketeilla ja työelämään. Tosin ekana tavoitteena on nyt vaan päästä kotiin ja olla. Jussi ja kotia ihan kamala ikävä.

Olen niin kiitollinen niille ihmisille jotka on ollu oikeesti ja aidosti tukena. Ovat käyneet katsomassa ja soitelleet, tekstanneet. Ja tietty ne kymmenet fb-viestit joita oon saanut... Ihan käsittämätöntä.
Jussi...Isä... Appivanhemmat.. Hanna...Ellu...Tiina..
ja ennenkaikkea ÄITI. Se on repiny mua eteenpäin pakolla niinä hetkinä kun mä olisin ollu valmis melkein luovuttaan että tänne sairaalaan mä jään ja tähän mä kuolen.

Käsittämättömiä ihmisiä. KIITOS: loppuikä ei riitä korvaamaan tätä!

mandoliini-krapula

tai joku ehkä mittasuhteiltaan isompi, esim läskibasso- tai flyygeli-krapula! Olo on kuin yliajetulla supikoiralla. Tosin supeille tuskin annetaan näin hyviä droppeja tapahtuneen jälkeen. Hengissä siis selvisin nukkumaan varmaan käyn ihan just kun väsymys on aika megaluokkaa!! On noi mummot sit kummallisia otuksia. Eilen päivällä ne ei millään suostunu lähtemään kävelyllä et kuntoutuisvat ja heti kun valot sammutettiin niin johan alkoi rolla-ralli et kuka useimmin vessaan ehtii. One, two, three... GO! ja voittaja on bertta-elviira pinkissä pyjamassaan! Onneksi sain unilääkettä niin vasta lähinnä aamupuolella tuo ralli tuli todistettua. Leikkaus meni hyvin, jotain kiinnikkeitä ja sen umppiksen poistivat. Loppu päivästä ei ole juuri kerrottavaa... Nukkumista, kipulääkkeitä, lisähappea, kestokatetri, ei ruokaa, tippa, pahoinvointilääkkeitä ym.

hottis-namu-junasta päivää.

täällä sitä sit ollaan, back at KHKS. Ja taas näissä iiiihanissa pässin pökkimissä sinisissä kalsareissa... Sairaaloissa suunnitellaan kuulemma "seksi-huoneen" [tai mikä parisuhdehuone se oli] käyttöön ottoa, mut kuka hitto haluaa ketään joka pötköttää tukka takussa ja näissä muotiluomuksissa...? Kysyn vaan häh, että nih! Ei se mun leikkaus kai ihan läpihuuto juttu olekaan. Tänään jättikiva ja kannustava SH kertoi että saattavat viedä pätkän paksusuoltakin multa... Jaiks! Onneksi täällä on aivan ihania hoitajia. Hassua vaan jotenkin kun moni niistä on mun ikäisiä tai jopa nuorempia. Tuntuu hassulta! Indeed. Mut koska mäkin olen ihan huippu hyvä ja pätevä hoitaja niin on nekin takuulla sit... Haha! Mulla on sit eri reteet vaatteet huomiselle. Saan sellasen ihanan sinisen avopaidan joka jättää selän paljaaksi, mammuska mallin pikkuhousut joiden puntit ulottuu ainakin polveen... Ja hei, seksisukat on back. Eli veritulpan estoon sellaset 158denieriä stayupit... Tekis mieli ottaa teille ihan kuva mut taitaa mennä se jo narsismin puolelle! :) kotiinpääsyähän mä kysyin heti ekana kun tulin osastolle... Kuulemma viidestä päivästä viikkoon menee täällä. Argh. Mä luulin et pääsen aiemmin! Shit. Jos ne vie tuolta sitä paksusuolta niin vasta parin PÄIVÄN päästä saa syödä NESTEMÄISIÄ ruokia... WTF! siis tippa taas useamman päivän kai? Nice. Jos on vaan umppiksen poisto niin saa syödä normaalisti! Eli siis ei seksiä kun on niin rumat vaatteet ja ei ruokaa kun suolet on rusetilla! Että näin. Kotka kuittaa!

missing like hell

oikeastaan jo viikon verran on ollu ihan järjettömän kova ikävä muutamaa mulle aivan äärettömän tärkeää ihmistä! Aivan liian monta asiaa on joista olis halunnu puhua ja liian monta kokemusta on jääny jakamatta. Tää viikko on ollu todella piinallinen ja pelon sekainen. Olisin kaivannu saada puhua ajatuksistani ja peloistani ilman että kaikki vaan hyssyttää ja käskee olla ajattelematta tai olla reipas... Sillähän se pelko poistuu kun ei vaan ajattele... Joopa joo. Ei toimi mulla! Mut eipä kauaa kun saan edes osan näistä rakkaista "takas" ja loputkin kesään mennessä! Sitä ja montaa lasia punaviiniä odotellessa!

kaksnollayksnolla

Jepjep.
Se olis uusi vuosikymmen sitten.
Vai kuinkahan se on. onko vuosi 2010 viimeinen vuosi ekaa 2000-vuosikymmentä vai eka vuosi 2010-vuosikymmentä?
äh, onko sillä mitään seksuaalistamerkitystä?, kutern joka asiaan teininä kovin älykkäästi ja vitsikkäästi aikanaan kommentoimme. jaajaa. hohhoijaa.

Tässäpä vuoden vaihdetta muutamin kuvin... ei siitä juuri ole kerrottavaa. Selvänä ja hetkittäin jopa helvetin tylsistyneenä kun muut joi ja piti kivaaa.
Siis ei tavallaan mitään valittamista, mutta ei nyt erikoisen hohdokasta.


juhla-look... pukukopilla teini-pissis-peili-pose.


















Tanja ja jarkko ja ylesitä juhlahulinaa. Tallilla siis vuotta vaihtamassa.



















raketei, nakkei, perunasalaattia, kännisiä hanuja = setti setti perussetti.

















en siis osaa kuvata, ees selvänä. Tanja, Susanna ja mie... tai mun etutukka :)
















monta ihanaa poikkes illan aikana.kaikista ei tullu kuvia mutta näsitä sentään tuli.
Annele, Hanna, heidi ja susanna. tosin ei taidakaan heidiä tässä näkyä?



















Että silleen... kuvat kertokoon tälläkertaa sanoja enemmän :)