Neljännen Neljäs-Haaste

Kiitos Ani ja Satu haasteesta, nyt vihdoin siihen otan osaa.

eli...

Näin sen säännöt kuuluvat:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Tässäpä se olis sitten:

Tässäpä onkii Heli ja Risto.
Heepu on mun serkku ja käytänössä ollut mulle kuin pikkusisko aina. Vallankin lapsena oltiin paljon yhdessä ja hyvin läheisiä.
Risto puolestaan on edellä mainitun vauveli jonka erittäin ylpeä kummitäti olen!!!
Ripa on ihana.
Tässä kuvassa he ovat mummuloimassa Hämeessä tammi-helmikuussa 2011. Risto siis on vaan muutaman viikon ikäinen tässä...
Samalla reissulla kuulin että musta tulee kummi. voi sniif. se oli aika liikkistä.

Haastan seuraavat:
Tiija
SaiGu
Iepukka
Illu (jos se vaikka tän haasteen turvin jo alottas sen oman bloginsa.... :)

I must admit you're looking so good tonight

Jälleen kerran jäin miettimään sitä mitä tää maailma meiltä oikeen vaatiikaan.
Millaisia meidän tulee olla jotta kelpaamme, tai olemme jopa keskinkertaista parempia?

Miltä PITÄÄ näyttää tai miten käyttäytyä?
Kävin keskustelua "kauneus-pyrkimyksistä", ulkonäkö seikoista, hyvistä ja huonoista puolista & piirteistä ym. hyvin rakkaan ihmisen kanssa tänään.
Mun mielestä ja mun objektiivisin silmin katsottuna kyseessä on jokseenkin hottis tapaus, mutta ei oikeen päästy asiasta yhteisymmärrykseen. höh.
Ja nämä blogaukseni asiat varmasti koskevat montaa muutakin ihmistä. Epäilemättä.

Sen keskustelun jälkeen jäin taas kerran miettimään. (yllättävää hei et taas pähkään!)
En voi kuin ihmetellä mistä nää tän päivän kaikki ihanteet juontaa juurensa ja mikä siinä on että ne syöpyvät niin syvälle mieleen ja muuttuvat asioiksi jotka on PAKKO saavuttaa. Pakko olla sitä ja tätä ja pakko ennenkaikkea välittää siitä mitä MUUT ajattelevat susta.

Mikä on se mahti joka saa sen oman peilikuvan näyttämään ihan väärältä? Tosta pois ja tohon enemmän ja toi ja toi on vinksallaan.
Ja samaan aikaan joku toinen näkee vain hyviä asioita, vaikka peili muka väittää muuta.

MIKSI, voi MIIIIIKSI oma katse sivuuttaa ne maailman kauneimmat silmät ja kiinnittyy vaan siihen että vyötärö on muka liian leveä. (vaikka se ei ees olisi)
Miksei oma itsetuntemus kerro että loistavaa huumoria piisaa ja älyä, Herkkyyttä, vahvuutta. Ja sitä kuinka tärkeä oletkaan.
Se itsetuntemuksen retale vaan soimaa tylsäksi ja ei-niin-kiinnostavaksi ja blaa blaa blaaaah.

Millä saada toinen näkemään itsensä minun silmilläni? Ja näkemään ne kaikki hyvät asiat?
Millä todistaa se minkä me muut tiedämme, että kelpaat. Enemmän kuin kelpaat! Olet loistava just noin.

Musta on vaan niin jumalattoman perseestä, se että ihmiset joutuvat miettimään liikaa sitä mitä MUUT ajattelevat. EI EI EI.
Kun oikeesti ne muutkin ajattelee suurimmaks osaks mitä taas jotkut muut ajattelee.

Tokikaan kukaan meistä ei varmaan ole täydellinen tai täydellisen tyytyväinen itseensä, mutta on mahdollista elää niin ettei sentään kaikin puolin itsessään nää vain vikoja. Ja on lupa olla tyytyväinen! On lupa kehua itseään. Vaikka mielessään jos se on helpompaa.

Surullista on se jos ihminen lakkaa yrittämästä asioista siksi että luulee ettei ole sopiva. Tai yrittä liikaa koska mielestään ei ole tarpeeksi...jotain...laiha, kaunis, karismaattinen, ihailtu, älykäs, oppivainen... Lista on loputon.

Mitä jos oikeesti pysähdyt. Hengität syvään ja katsot sinne peiliin. Mun silmillä. Niiden "muiden" silmillä.
ja näkisit edes pienen väläyksen hyvää. Ilman että tarvii muuttaa mitään.

Unohda ne kaikki paskat sanat joita ehkä olet kuullut.
Unohda ne hetket jolloin sua koitettiin talloa jalkoihin.
Nyt on NYT. Tää on sun elämä. Tää oot sinä.
Sitä tyyppiä siellä peilissä sun täytyy oppia rakastamaan. olemaan sille armollinen. Silittämään sen poskea ja sanomaan ettei kukaan ole sua parempi, eikä huonompi.
Olet kaunis. Olet sopiva. Olet rakas.

Itsetään pitää huolehtia, mutta itseään ei pidä antaa survoa muottiin ja vääristyneisiin ihanteisiin.

Lupaa mulle, että etsit itsestäs joka kerran kaksi hyvää asiaa kun mieleesi on juolahtanut yksi huono. Aloita vaikka ihan pienistä. Vaikka siitä että sun silmäripset on pitkät. Jos et heti uskalla vakuuttaa itselles että oot kokonaisuudessas aivan ihana.
Lupaatko?

dance your heart out.

Nonni.
Kisaviikonloppu on ohi ja päällä ihan hirmuinen kisa-krapula.
Tää on niin tätä.
Kaikki loppuu kuin seinään ja siinä sitten ollaan ja ihmetellään et tässäks tää nyt oli.
Itkettää ihan kun samantien on ikävä kaikkea ja kaikkia.

Viikonloppu oli niin täynnä naurua ja ystäviä ettei tosikaan.
Monta legendaarista lausetta tulee taas kulkemaan suusta suuhun pitkään.

Rakastan tota yhteisöllisyyttä mikä tuolla kisoissa vallitsee.
kannustetaan ja tsempataan. halataan ja pussataan. Pidetään kädestä kun jännittää.
Ylitetään itsensä, joskus petytään.
Itketään ja nauretaan.
Koko tunteiden kirjoa lyhyessä ajassa monesti.

Sit nasahdat keskelle arkea. laukku retkottaa keskellä olohuonetta ja sitä ei saa aikaseks purettua. Ei halua ihan vielä haudata kisapukua kaappiin takaisin...
Itkettää taas jos sen kaivaa sieltä esiin.

Mä tunnetusti oon aika drama-queen ja tunne ihminen, mutta mä en vaan VOI MITÄÄN tälle tunteiden sekamelkalle mikä tälläisen rypistyksen jälkeen on.

Kisatulokset ja tuomari-arviot onkin sitten ihan oma erikseen tunteiltava lukunsa.
mä TIEDÄN etten saisi antaa sellaisten asioiden mennä liikaa ihon alle, mutta aina ne menee.
Sitä ollaan joko euroopan omistajaa tai sitten täysin maansa myynyt hetken.


Se silverin arvoisesti kompuroitu cha cha menossa. Onneksi Sam on sentään aina yhtä ihq! Huomatkaa matchaavat asut :)






Tällä kertaa suurin kuvaava sana on RISTIRIITAISUUS.
Olin siis sekä yksilöissä että pro-amissa ainoo sarjoissani (tällä hetkellä ei oo kauheen montaa muuta samaa ikää ja tasosarjaa olevaa tanssijaa suomessa).
Onneksi meillä on käytössä nuo kirjain-arvioinnit tuomaraoinnissa niin näkee tasonsa silti vaikka ketään vastaan ei skabaakaan.
Kirjain arvioinnit menee näin:
GG (Gold graduate) tarkoittaisi et on aika nousta ylempään sarjaan. Vähän niinkun et "mitäs helvettiä viel tässä sarjassa teet.
GH (Gold honors) tarkoittaa sarjaan nähden hyvää suoritusta.
G (Gold) tarkoittaa että suoritus on niinkun "keskitasoa" sarjan vaatimuksiin nähden.
S (silver) tarkoittaisi et vaatii vielä harjaantumista.
B (bronze) tarkoittaa et on paljon harjoiteltavaa et saavuttaa sarjassa vaaditun osaamisen!


Saatto vähän jännittää ennen yksilövetoja...



Oma tunne tansseista oli sekin hyvin ristiriitainen. Jännitin ihan kamalasti, vallankin pro-am paritanssi vetoja. Lähdin tavoittelemaan Twostepista GOLD arvosanaa, mutta ajattelin sen mahdottomaksi koska kaiken maailman sairastelun ja perussairauteni aiheuttamien ongelmien takia en oo kovin paljoa saanut treenattua. (toki osa syynä on ollut hetkittäin myös laiskuus ja saamattomuus, en ollenkaan selittele millään sairauksilla). Vielä hurjempi haave olis ollut WCS:n GH (Gold Honors.)

tulokset oli yllättävät:
Twostep: GOLD!!!!!
Cha cha: Silver (oon pettynyt, vaikka tää oli arvattavaa koska söhläsin tanssiessani vaikka mitä. Mut aiemmin chacha on jo ollu Gold.)
WCS: Gold.

Soolo tanssien puolella sain lattialle yhtä aikaa kanssani ihanan ihanan "Sister Katen", elikkäs Minnan. Emme siis kilpaillut toisiamme vastaan, koska ollaan eri ikä-sarjoissa. Molemmat kuitenkin olemme tasosarjaltamme Novice-tanssijoita joten kisasimme suorituksemme ollen lattialla yhtä aikaa. samat tanssit nääs ja silleen.
Minna on ihan uskomaton show-nainen ja hengenluoja ja tehtiin kaikenmoista jekkua ja showmeininkiä sarjamme aikana.
Tästä syystä sain itteni lietsottua johinkin käsittämättömään tilaan ja tanssin niin viimeistä päivää kun vaan voin. En osaa yhtään sanoa miltä se näytti. Miten se meni teknisesti. Muistinko edes hymyillä.
Mutta se tunne. Se vaan oli jotain ihan käsittämätöntä. Tuntu et sydän repee rinnasta kun vedin vaan niin tunteella ja täysiä kaiken irti itestäni. mun sisällä vaan paloi jotain ja isolla liekillä.

Dramaattista puhetta, mutta en osaa kuvailla sitä FIILISTÄ.
Ekan tanssin jälkeen vaan muistan kuinka mun sormissa asti kihelmöi kun kädet puutui...
En oo kokenut vastaavaa koskaan.

Talokset oli omaan fiilikseen nähden ristiriitaiset.
Lilt:G (sain viimeksi omasta mielestäni vaisummalla esityksellä GH peräti!)
Nightclub twostep: G
Showdance: G.
Eli siis hyvinkii keskitasoa sarjaan nähden.
Missään nimessä siis suoritusta ei voi sanoa huonoksi, mutta myönnän et petyin kun tuo GH muuttui pelkäksi G:ksi.
Mieleen tulee vähän sen suuntaisia kysymyksiä et jos tää ei riitä tuon parempaan niin mikä riittää ja mitä mun pitää tehdä että se pistetään riittämään? Vai enkö mä vaan pysty parempaan?

En missään nimessä voi sanoa että olisin jotenkin ANSAINNUT parempaa, mut mietin vaan et enkö mä pysty sitä tunnetta ja fiilistäni välittämään tuomareille asti. Et niinkö se vaan on et mä en saa ittestäni irti kuitenkaan tarpeeksi??

En ole nähnyt vielä videolta omaia kisavetoja ja mua pelotaa suoraan sanoen et jos ne onkii ihan kaameeta hissuttelua. Jos se energia ja lataus ei välity niin oon kusessa :P.
Toisaalta sain kyllä palautetta muutamilat että Minnan seura teki hyvää ja sen show-meininki tarttui. ja että hehkuin lattialla. siispä en haluu enää koskaan kisata (tai perseillä) ilman mun Sister Kateani :) hahahahah.

Mut oli miten oli.
Se tunne jonka sain yksilöissä päälle oli ihan huima. Toivon että sellainen tulee uudestaan joskus kun oon teknisesti valmiimpi ja kehittyneempi. Väitän että sillon olisin vahvoilla.

Kuvia ja vidoita tulee enempi joskus kun saan aikaan.

Päivä 20: Teema “erilaiset”

"Erilaiset"



Nuo meidän edesmenneet kissaherrat oli kyllä kuin yö ja päivä. Niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään :D Toinen (pessi, oranssi) oli hiljainen ja rauhallinen. Ujo ja sellanen peräkammarin vähän höntti poika. Brian (harmaa) taas oli herra ja hidalgo. Näytti tunteensa suuntaan ja toiseen todella äänekkäästi. Mutta molemmat niin ihania. iso ikävä on yhä.

Päivä 19: Täällä minä asun

Täällä minä asun:



Meidän pihapiirissä nyt ei oo mitään niin erikoisen hienoo kuvattavaa, vallankaan ny kun kaikki on rempallaan :P
Joten tässä maisemakuvaa tosta kotitieltä. Matkalla LinnaCruisingiin Simon Lincolnilla med Simo & Kati. Rakkaat rakkaat ystävämme.

Päivä 18: Tunteet

Päivä 18: Tunteet



Tätä kuvaa ei vois paremmin kuvailla kuin huokaamalla: ne tunteet, ne tunteet. Tältä näyttää ihminen joka on juuri kuullut olleensa viimeinen tanssikisoissa (MM-kisat) ja joka kiukuttelee kuin pieni lapsi. Itkee. Ja yrittää hymyillä koska valokuvissahan hymyillään.
Ihanaa. Fail.

päivä 9.- päivä 17.

Huuuups. Jäi sitten vähä kesken tää haaste.
Nooh. Mää ny vetäsen tähän useemman kuvan kerralla, eipähän tarvii selata montaa postausta sitten läpi.

Päivä 9: Päivän asu

Juu, ei tarvii vaatteilla koreilla arkena :D Ja vielä mä kerkeen tän viestin näpyttään ennen raporttia... näpy näpy.

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Ratkesin ääneen tän kuvan löytäessäni. Vuosi on 2005 ja paikka entisen Bar Virtasen vessa. Galloping Moose fanitytöt varmaan piilopullolla tai jotain? Niin miljardi hyvää muistoa tuli taas mieleen!!! Voi Hanna! pus

Päivä 11: Hullua

Tää ois sopinut myös tuon edellisen kuvan kohtaan, mutta koska tää oli niin hulluin syntymäpäivälahja ikinä niin saapi olla tässä. Ystävät salaa järkkäs viime keväänä mun seläntakana upeen syntymäpäivä yllärin ja hommas mut MM-kisoihin englantiin! Matkat, liput, osallistumiset, hotellit jne kaikki oli maksettu :D Tässä juuri lahjan saaneena selaan siihen liittyvää muisto-kirjaa


Päivä 12: Arkeni

Niinkuin moni omakotitalo asuja tietää niin tätä(kin) se arki on... huokaus...

Päivä 13: Teema “valo”

Mun rakkaat pojat. awwwwww. Edesmennyt hyrinämoottori Pessi ja edelleen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa oleva Jussi(ni). Pojat suosikki puuhassaan, pötköttämässä kerroksittain.

Päivä 14: Talvikuva

Talvella saattaa olla liukasta! Koittakaahan tutut tunnistaa kuka kuvassa on just menossa jäisellä pihalla nurin?

Päivä 15: Rakkaus

Vasta vihittynä. Lööööööv.

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva


Päivä 17: Hetki

"sun HETKI" meni jo. Mää meen helevettihin tästä kun tarvii sen kameran kanssa hosua..."

Älä valita. Ala valita!

Selätin siis poliittisen kriisini ja päätin että tänään perskutarallaa äänestetään niin että ääni menee. Ja toivottavasti hyvään osoitteeseen menisi.
Oikeesti. Mulle meinasi tulla jo uskon puute ja kaikki muut mahdolliset pipon kiristykset kun mietin ketä hittoa sitä äänestäisi.
No en äänestänyt hittoa, mutta onneksi ehdokas löytyi.
Nyt on jostain syystä oikein hyvä fiilis.

Olen surffaillut paljon vaalikoneita ja ehdokkaiden omia sivuja ja lueskellut vaaliteemoja.
Miettinyt olenko valmis vaihtamaan tutusta jo äidinmaidossa omaksutusta puolue-kannasta johonkin uuteen ja erilaiseen. Mutta ei. en vaan osannut, enkä edes sitten lopulta halunnut.

Tärkeimmät kriteerini ehdokkaalle olivat: Nuori (mielellään lähellä omaa ikääni), nainen, vanhustyön parantamisen asiakseen ottava (ehkä jopa sos.terv. alan ihminen itsekin), työolojen parantamisen puolesta puhuja. Ja oli niitä muitakin henkilökohtaisempia kriteerejä. ja tälläinen löytyi!! Hyvä.

Toivoisin, että sinä seillä ruudun ääressä... Niin juuri sinä!! Niin..toivoisin että menisit ja äänestäisit. Nyt on monella tapaa hyvin tärkeää käyttää ääntään muuhunkin kun kaljatuopin tilaamiseen ruuhkaisella tiskillä, kahvipöydässä kälättämiseen tai kersoille karjumiseen :)

Ei voi meinaan olla siitä kii että se olis jotenkin vaikeaa tai että se vaatisi hirveästi.
Jos vaikka tänään työmatkalla iskee halu mennä äänestämään ennakkoon niin ei tarvii hei olla ees sitä "ilmoitus äänioikeudesta"-lappua mukana. (juuri itsekin opin tämän tänään!!) Ihan vaan pelkkä virallinen henkkari riittää.

Ja Hämeenlinnassa pystyi äänestämään esim Prismassa (siinä pullopalautus automaattien syvennyksessä) ja paaaaaljon on muitakin paikkoja. Joten ei pitäs jäädä siitä kii ettei osu työ- tai vaikka shoppailu-reissun varrelle äänestyspaikkaa.

No Nyt siellä ladataan jo monesta suusta että "en mä tiedä ketä sit vois äänestää" ja "ei yks ääni vaikuta mitään".
Tee vaikka muutama vaalikone. Ja älä pelästy vaikka sieltä tulisi joku erikoinen puolue ykkössijalle. Jos emmityttää äänestää jotakin erikoisempaa puoluetta niin selaa eteenpäin niin kauan kuin löytyy mieleinen.
Sen verran kannattaa puolueisiinkin tutustua että tietää minkälaista porukkaa aikoo kannattaa.
Mutta se ei paljon vaadi. Googeliin vaan k.o. puolueen nimi ja nettisivuilta takuulla löytyy heidän jonkunlainen vaalilinjauksensa.

Ja vaikka olisitte aika varmoja ettei ehdokkaanne voi mennä läpi, niin silti kannattaa äänestää koska se hyödyttää kuitenkin hänen edustamaansa puoluetta tai vaaliliittoa suhteessa muihin alueen puolueisiin/vaaliliittoihin.
Täällä ääntenlaskennasta hyvää tietoa: esimerkki äänetenlaskennasta

Ja jos ette ihan oikeesti keksi ketä voisi äänestää niin voihan sitä jättää protestiksi vaikka tyhjän lapun. Tai kirjottaa vaikka siihen et äänestät aku ankkaa. Ei ehkä paras vaihtoehto, mutta on sekin tapa vaikuttaa.

Ihan oikeesti. Mä en ole mitenkään erikoisen tietäväinen politiikasta. En seuraa säännöllisesti mitään poliittisia lehtiä tai tv-ohjelmia. En ole ikään aktiivi. Mutta toiminta tuossa ammattiosaston hallituksessa on joiltain osin avannut silmiä esim. sen suhteen miten kovilla hoitotyössä ollaan ja kuinka oikeesti tärkeää hyvän vanhustenhoidon kannalta olisi saada vihdoin vanhustenhuoltoa säätelemään ihan laki/lait, eikä vain nykyiset suositukset joita ei kuitenkaan ole pakko noudattaa. Ja että sinne lakiin saataisiin myös maininta henkilökunnan mitoituksesta!!
Sulla varmaan on myös mielessä joku asia mikä vois olla paremmin? Kaipaatko lapsiperheille enemmän tukea? Vai huolettaako sua nuorten mielenterveys ongelmien lisääntyminen? Näätkö ympäristön ongelmat ykkösenä?

Itse olen ihan vaan nettiä surffailemalla ja ihan sattumalta kanavasurffaillessa vaalikeskusteluja harvakseltaan seuraamaan jääneenä löytänyt kyllä valtavasti tietoa. Ja näin se ehdokaskin löytyi ja ei vienyt mitenkään viikko tolkulla aikaa.
Saman ajan, jonka käyttää vaikka facebookki pelejä pelaillen joskus tylsänä hetkenä, voi käyttää vaikka tekemällä pari vaalikoneen testiä.

Ja vallankin heille jotka eivät ole puoluekannassaan kovin ehdottomia, on vaalikoneesta todella jopa hyötyä. Sieltä näet kuka ehdokkaista oikeasti ajattelee kuten sinä ajattelet.

Tässä lista joistakin vaalikoneista jotka musta itestäni ovat olleet kattavia:
YLE:n vaalikone
MTV3 vaalikone
Täällä oikeen linkkilista moneen moneen vaalikoneeseen jos edelliset ei miellyttäneet

Lisäksi tämä sivu osoittautui aika mielenkiintoiseksi jos haluaa tutkia esim ehdokkainen kantoja ympäristön- ja eläintensuojeluun, tasa-arvoon (esim sukupuoli neutraaliin avioliittolakiin) jne: Eläinsuojelua, ydinvoimaa, itämerensuojelua, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja ehdokkaita mielipiteineen. klik klik

Eli äänestäkää! Älä valita vaan ala valita!!
Raahatkaa se kumppani siitä sohvalta kans mukaan äänestämään. Tai sopikaa treffit ystävän kanssa kaupungille kahville ja koukatkaa äänestyspaikan kautta.
Tai tehkää vaikka työporukalla tai sukulaisten voimin hyökäys lähimmälle äänestyspaikalle! (ei polttopulloin vaan henkkarein varaustautuneena)
p.s. nytkin tämän mun blogin lukemiseen käyttämäsi ajan oisit voinut tehdä pari vaalikonetestiä ja löytää sen ehdokkaan ;) hahaahaaaa.

Not your busines!

Kuvittele, että saisit kestää koko kouluajan pilkkaa ja muiden nimittelyä.
Joskus jopa joku kävisi käsiksi, tai ainaki juoruaisi sinusta kaikelle kylälle.

Mitä jos sinä saisit pelätä baarista kotiin lähtiessä, että joku pahoinpitelee sinut sairaalakuntoon vain koska tulit ulos juuri siitä baarista?

Entäs jos saisit koko nuoruusiän ja vielä aikuisenakin miettiä rakastavatko vanhempasi sua? Joutuisit ehkä näyttelemään mukavampaa ja parempaa kuin oletkaan jotta et vain menettäisi ystäviäsi tai vanhempiasi.

Kuinkas suu pantaisiin jos sinulle kerrottaisiin että ihminen jota rakastat eniten maailmassa ei ole sinulle ollenkaan sopiva ja että jos jatkat suhdettanne niin saat turpaasi, sinut suljetaan perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolelle tai joudut ainakin helvettiin.
Ja naimisiin on ihan turha edes kuvitella menevänsä. Olethan viallinen, luonnonoikku, syntinen ja ällöttävä. Vain siksi koska rakastuit ja halusit olla onnellinen.

Heille (ja voi niin monelle muullekin) tuo kaikki on tuttua:
http://areena.yle.fi/video/1301859815756

katsoin siis juuri yle areenasta tuon "Kyllä homotkin siivoaa"-dokumentin.
Ja nään taas niin punaista, kuten aina.
Ei sillä että dokumentissä olisi ollut mitään uutta ja mullistavaa.
Vaan sillä etten ymmärrä ihmisten tarvetta tuomita. Ja yleensäkään tarvetta puuttua muiden asioihin.

En aio olla tässä sormi pystyssä, että nyt parannatte tapanne kaikki homofobiset ihmiset. Tiedän että se monen kohdalla on täysin mahdotonta koska käsityksen ovat luutuneet niin syvään siitä mikä on jotenkin oikeaa ja mikä väärää.

Pyydän vain että lakkaisitte jo jumalauta puuttumasta muiden asioihin!
Ei jokainen homo, lesbo tai bi iske silmiään juuri suhun. Tuskin itseasiassa kukaan jos asenteesi loistaa jo kilometrien päähän. Missä te edes kohtaisitte?
Tai jos kohtaatte esim harrastuksen nimissä niin miksi juuri se homoseksuaalinen henkilö olisi siellä suurinpiirtein iskemässä ja raiskaamassa kaikkia? Eiväthän kai heterotkaan aloita esim harrastusta vain sillä sillä silmällä että sieltä bongataan sängynlämmittäjää tai että siellä jotenkin sopimattomasti käyttäydytään muita kohtaan.

Tiedän etten voi saada ihmisiä muuttamaan mieltään jos joku asia kammoksuttaa, mutta tarviiko sitä huutaa ääneen? Ei mun tietääkseni kenenkään rakastuminen tai makuuhuone-elämä ja se ketä tykkää rakastella kuulu oikeesti kenellekään muulle.
Vai puhutteko te aina työmaan kahvipöydässä kuinka Pertti kuksi Päiviä sillon ja sillon, siten ja siten? Miksi siis olisi sen enempää uutiskynnyksen ylittävää jos Mauno on harrastanut seksiä Paavon kanssa? Tai Marjukka Aneten kanssa?

Ihan oikeesti ihmiset, miten se mitä makuuhuoneessa (tai vaikka yleisessä vessassa jos sellaisesta sattuu tykkäämään) tapahtuu vaikuttaa siihen millaisia me olemme työtovereina, lapsina, vanhempina, harrastuskavereina, naapureina, samaa aamubussia käyttävinä, samassa lähikaupassa asioivina?? Miksi se ketä himoitsee tai rakastaa leimaa meidät joko "normaaleiksi" tai "epänormaaleiksi"?

Esimerkiksi jos paras ystäväsi tunnustaakin olevansa syöpäpotilas niin hylkäätkö hänet?
Jos lapsesi kertoo vaihtaneensa uskontokuntaa niin potkitko hänet kotoa pois?
Miksi sitten jonkun läheisen "kaapista tulo" aiheuttaa liian usein liian suurta kohua, tuskaa ja hylkäämisiä.

On asialla toinenkin äärilaita. Eli nämä homoseksuaalisuuden "trendistäjät".
En tajua sitäkään miksi asiasta toisaalta jotkut tekee jotakin yber hienoa ja erikoista. Muistan kun Suomen TV.ssä alkoi "Sillä silmällä"-ohjelma jossa 5 homoseksuaalisesti suuntautunutta miestä stailasivat heteroita.
Pian oli nettipalstoilla jne nuorten naisten ilmoituksia että haetaan homopoikia ystäväksi.
Ja esim samaisilta palstoilta sai lukea miten ois niinku niiiiin kivaa jos ois niinku sellanen homokaveri joka vois niinku lähtee mulle niinku makutuomariks shopailureissulle. Se vois niinku kertoo mulle mitä miehet niinku ajattelee mut sit se niinkun ymmärtäs kuitenkin mua naisena.

BULLSHIT! Mistä moinen kohu? Mitä siinä nyt muka on niin erikoista. Miksi se ois jotenkin hienoo ja trendikästä jos omaat oman homoystävän? Hei halooooo! Eikös se ihminen ja kemioiden kohtaaminen ole tärkeintä? Mulle ainakin on. Ihan sama miestä värkeistä ihminen tykkää ja kehen hurahtaa. Ihan yhtä typerää luokittelua kuin se että mä nyt hakisin ystävää itselleni joka syö aamulla puuroa, eikä missään nimessä ainakaan muroja. tai jos nyt murotkin vielä menee niin ei ainakaan Wetabixejä. nehän menee maidon kanssa ihan velliksi!!

Ihmisiä, me ollaan IHMISIÄ kaikki.
Ei kai ketään voi tyypittää sen mukaan miten hän suuntautuu tai kehen rakastuu.
Ei oo sen hienompaa olla hetero kuin homokaan. Tai ei oo sen trendikkäämpää olla homo kuin hetero.
Ja ei, ne homomiehetkään ei ymmärrä naisia yhtään sen enempää kun heterotkaan. Ihminen voi ymmärtää toista ja sillä ei oo tekemistä suuntautumisten tai sukupuolien kanssa. Jotkut ymmärtää, jotkut ei.

Joten voisko ihan vaan antaa olla.
Antaa ihmisten olla onnellisia.
Tutustua uusiin ihmisiin vaan siksi että ne kiinnostaa persoonana tai olla olematta jonkun ystävä siksi että se on vaikka epäluotettava tai epäystävällinen, ei siksi että se on homo.

Dance like no one´s watching

Ihanainen Fiona oli käynyt jättämässä toivetta että postailisin videota näistä tanssimeiningeistä joista aina puhun. :)

Jäin miettimään että enpäs ole tainnut sen enempää ikinä tätä lajia esitellä teille koskaan.

No tässäpä teille videoiden ym muodossa rivitanssi tietoutta oikeen urakalla. Enjoy.
Just get in line and have fun.

Eli wikipedia luonnestii lajia näin:
Countrytanssi on useimmiten country-musiikin säestyksellä rivissä tanssittua tanssia, joka on saanut vaikutteita Amerikan eurooppalaisten siirtolaisten kansantansseista. Se sai vauhtia 1990-luvulla countrymusiikin uudistumisen myötä. Countrytanssi ja rivitanssi usein virheellisesti mielletään yhdeksi ja samaksi tanssilajiksi, mutta tosiasiassa ne ovat kaksi toisistaan erotettavaa tanssityyliä. Rivitanssi on syntynyt countrytanssista, mutta nykyään siihen on sekoittunut hyvin laajasti kaikkia eri tanssityylejä vakio- ja latinolaistansseista nykytanssiin ja street-tanssityyleihin. Myös "perinteinen" countrytanssi on edelleen osa rivitanssia, mutta etenkin aktiivisesti kilpailevat rivitanssijat harjoittelevat pääosin samoja tanssiaskelia ja tekniikoita kuin esimerkiksi kilpatanssijat. Raja näiden kahden lajin välillä on kuitenkin usein hyvin häilyvä, ja useimmat lajien harrastajat tanssivat sekä perinteistä countrytanssia että uudempia rivitansseja. Lajeilla on Suomessa tuhansia harrastajia.

Rivitanssissa kaikki tanssijat tekevät samat liikkeet, tyypillisesti asettuen yhteen tai useampiin yhdensuuntaisiin riveihin. Tanssille on tyypillistä, että sen kuluessa tanssijat kääntyvät 90 tai 180 astetta ja toistavat samat liikkeet toiseen suuntaan. Koska siinä ei tarvitse olla paria, tanssi on suosittua myös esimerkiksi työkykyliikuntana tai muissa yhteisöissä, joissa miehiä ja naisia on epätasapari.

Ja totta tosiaan. Rivitanssi on todellakin monipuolista kuten kuvaus antaa jo ymmärtää.
Itse luokittelisin itseni tähän modernimpaan tanssijakuntaan, vaikkakin kantri-musiikki on syvällä sydämessä juurtuneena joten kantrimpiakin tapahtumia tulee kierrettyä jos vaan työt ja muut sallii.

Kilpailen itse Brittiläisen World Dance Masters organisaation alaisuudessa, mutta muitakin rivitanssiorganisaatioita on toki olemassa.
(Etenkin Yhdysvalloissa, mutta myöskin Euroopassa ja Aasiassa kilpailuja ja muita tanssitapahtumia järjestää UCWDC eli United Country Western Dance Council ja pääosin Keski-Euroopassa vaikuttaa WCDF World Country Dance Federation)

Rivitanssi ei ole toistaiseksi vielä ihan täysin "virallinen" kilpatanssilaji joten mitään yksiä "oikeita" MM-kisoja tai SM-/EM_ kisoja ei ole. Mutta jokainen valitsee usein yhden organisaation jossa kisaa, koska esim meidän organisaatiomme MM-kisoihin pääsy edellyttää kahta kvalifioivaa kilpailua. Eli kahta "osa kilpailua". ja esimerkiksi nyt tämä tampereella järjestämämme kisa on juurikin tuollainen "pääsylippu" Worldseihin (elikkäs niihin meidän organisaation MM-kisoihin).
Joten jos haluaisi osallistua esim kaikkien organisaatioiden "MM-kisoihin" niin se vaatisi useita osakilpailuja ja vallankin nyt kun WDM on ainoa jonka kisoja on suomessa niin vaatisi se aimo tukun rahaa ja matkustelua ympäri maailmaa kvalifiointejen perässä. Osa toki tekee niinkin, mutta itselläni tää raha- ja työ-tilanne kyllä rajoittaa.

Meidän organisaation kisoissa on sarjoja lapsista eläkeläisiin ja toki myös monta eri "tasosarjaa".
Löytyy Newcomerit aloittelijoille, Novice muutamia vuosia kisanneille, Intermediate eli ns "keskitaso" (joka alkaa vaatia jo aika paljon osaamista), Advanced edistyneille tanssijoille ja sitten se suurin ja kaunein AllStars divisioona jossa ollaan kyllä sitten oikeesti jo kovaa tasoa. Vallankin nuoremmissa ikäsarjoissa.

Kilpailuissa nähdään upeita kisapukuja joihin haetaan tyyliä esim eri tanssilajien mukaan. Hyvinkin lattarihenkisiä pukuja esim Cha Cha:n jne. Muistona kantri-juurista on toki. Esimerkiksi joka sarjassa taitaa olla yksi kantrimusiikkiin tanssittava tanssi ja tanssijat käyttävät erityisesti tanssimiseen suunniteltuja bootseja. Jotka oikeesti on pirun hyvät jalassa!!!
Sääntö on että bootsit pitää olla kantri-musiikkiin tanssittavissa tansseissa. Mutta esim chacha:ssa voi käyttää lattarikenkiä jos tykkää. Aika monet kyllä käyttää vieläkin bootseja joka tanssissa.

Toki Suomessakin löytyy myös kantri-tanssi kilpailuja joissa pukeutuminen noudattaa sitten kantri-henkistä linjaa. Kaikki tanssittava musiikki on kantria jne.

No mutta josko siirrytään tästä pölöttämisestä videoihin. Niin näätte ihan omin silmin mitä mää tarkoitan :)

Tässä esimerkki viime vuoden MM-kisoista ja 3 Divari, eli Intermediate nuoret naiset skabailemassa Cha Cha:ta. Huomaatte varmaan että puvut on kyllä upeita ja meno sangen lattarihenkistä. Suomen tyttö Nella skabailee tuolla oik "yläkulmassa" tuollaisessa kelta-puna-mustassa hapsumekossa... Ootte muuten saattaneet nähdä mekon muutama vuosi sitten tanssii tähtien kanssa ohjelmassa Bettina Sjöblumilla :)


Original Video - More videos at TinyPic
Tän videon julmasti ja häikäilemättä kopsasin Satun Blogista, uskalsin sen tehdä kun hän on siellä sen kaikelle kansalle itsekin julkaissut :) Tässä videolla kaksikin upeaa upeaa Suomalaista tanssijarta. Satu etualalla kultaisissaan ja Brita kauempana keltaisissaan. Tytöt siis ovat molemmat ehdolla tuossa edellisessä postauksessani mainitsemassani Star Awards äänestyksessä vuoden naistanssijaksi. Tässä siis Divari 2 Advanced ja upea upea chacha.


Tässä olis sitten vähän kantrimpaa menoa samaisista kisoista. Ja tasapuolisuuden nimissä myös aloittelijoiden kisaveto. Twosteppiä mennään ja kisaamassa Newcomer Open, eli siis aloittelijat ja ikää 25-35 välillä. Ei Suomalaisia mukana


Tässä sitten pikkusen walssaamista teille. Video on muutaman vuoden takaa ja asialla Novice Open sarja, joka muuten on nykyisin meikäläisen kisasarja. Tuohon aikaan ite vasta aloittelin kisaamista. Ei suomalaisia tässäkään pätkässä. Mutta näättepähän miten meidän lajissa walssataan.



Tässä kurkistusta toisen organisaation "MM-kisoihin". Keskellä mustassa puvussa Sambaa ihastuttava Suomalainen Susanna (ehdolla myös tuossa star awards äänestyksessä.) Tässä videolla tanssii myös yksi mun ehdoton suosikkitanssija Emily Drinkall englannista. Hän mm. tuomaroi meidän organisaatiossamme jne. ihana. Emily siis vasemmalla pinkissä puvussa.


Rivitanssi on myös funkya, hip hoppia ym street lajeja. Ja aina sitä ei tehdä yksin vaan tässäpä esimerkki junnujen duo-sarjasta. Duo sarjassa annetaan musiikki ja siihen kukin duo tekee oman kisakoreografian, miettii asun jne. Ja kaikki vaan lattialle yhtä aikaa ottamaan mittaa toisistaan. On siinä tuomareilla hommaa...

Tässäpä olis sitten vielä nightclub twosteppiä teille. 3 divarin esittämänä. Ihanaa slovari meininkiä.


Semmonen paketti. Tansseja siis on laidasta laitaan ja tyyliä jos jonkunlaista. Koitin poimia noita ihania suomalaisia tanssijoita mukaan mutta aiak vähän löyty video-matskua heistä. Omista kisavideoista koitin ladata Walssia mutta ei tää nettiyhteys taas oikeen suostu sellaseen yhteistyöhön :P Josko vaikka noiden seuraavien kisojen jälkeen olis sopivaa materiaalia ja konekin tottelis vähän kivemmin!!!

Ja jos muuten noissa jissain tansseissa ihmettelitte kun osa tanssijoista seisoo paikallaan ennen tanssin alkua, mutta osa tekee siellä jotain ihan omiaan niin kyseessä on intro. Eli tassija voi suunnitella itselleen intron joka sovitetaan tanssin alkuun ennen virallisen tanssin alkamista
Lisäksi osassa tasaosarjoista saa tehdä variaatioita eli parin perus-tanssi "seinän" jälkeen on tietty aika jolloin saa tyylitellä mielensä mukaan.. Muuten askeleet on tehtävä kuten tanssin koreografi on ne suunnitellut. Kroppaa ja käsiä saa toki käyttää itselleen sopivalla tavalla.

Parhaat palkitaan

Ekat MM-kisat 2008 ja innosta pakahtuva Newcomer Open sarjalainen! Ihana, ihana Winter Gardens, Blackpool Englanti.
Olenkin jo aiemmin puhunut että odottelen jo kovasti tämän kuun puoliväliä ja Showdown tapahtumaa!
Tiedossa on siis kisapukujen kimaltelua, tanssin huumaa sekä rivitanssin että west coast swingin saralla.




Voiton maljoja Showdownissa 2008 . vai juotaskohan tossa kuohuvaa pokaalista ihan sen kunniaks etten ollu viimenen??? :D haha


On siellä lauantai illalla myös Star Awards äänestyksen palkintojen jakokin.
Eli siis Star Awards on Suomen rivitanssimaailman oma äänestys jossa jokainen halukas saa äänestää omia suosikkejaan eri kategorioista. (Tästä pääsee äänestämään

Olen muuten päässyt itsekin ehdolle!
Tänä vuonna olen koreografiallani "This Much Is true" ehdolla ja myös kasvattiseurani DancALot Gang ja tällähetkellä aktiivisempi ryhmämme Fun Twisters ovat ehdolla.
Ihan jännää on nähdä ketkä tänä vuonna palkitaan kun paljon on avoimiakin sarjoja joihin voi äänestää ihan täysin omaa suosikkiaan.
(Toki joka kohdassa voi äänestää myös omaa suosikkiaan listan ulkopuolelta!)

Ainoot kisat jossa oon voittanut yksilö-sarjan??? :D Tais olla vuosi 2007 ja eka Showdown johon osallistui. Aloittelijat sarja :)

Yhtenä vuonna ollaan voitettu DancALot gangin kanssa tuo vuoden ryhmä sarja ja se oli kyllä tosi kiva ylläri!!

Hihi. Tulipas paaaaaljon muistoja mieleen kuns elasin noita vanhoja tanssikuvia.... Oivoi. On tuosta tanssimisesta vaan tullu niiiiiiin henkireikä. Ja hassua miten noita vanhoja kuvia esiin kaivaessa vieläkin muistaa ne tunteet ja hetket kuin eilisen.

Ja aivan ihanaa ajatella että alle parin viikon päästä otetaan taas lisää kuvai. Koetaan uusia fiiliksiä ja hetkiä. Nauretaan, jännitetään, jätetään yöunet vähelle. Korkataan vähän kuohuvaa. Ja vaikka mitä.
Ystävät ja totaalinen irtiotto arjesta taas viikonlopun ajan...

OI mä en kestä odottaa!!!! <3