Kisaviikonloppu on ohi ja päällä ihan hirmuinen kisa-krapula.
Tää on niin tätä.
Kaikki loppuu kuin seinään ja siinä sitten ollaan ja ihmetellään et tässäks tää nyt oli.
Itkettää ihan kun samantien on ikävä kaikkea ja kaikkia.
Viikonloppu oli niin täynnä naurua ja ystäviä ettei tosikaan.
Monta legendaarista lausetta tulee taas kulkemaan suusta suuhun pitkään.
Rakastan tota yhteisöllisyyttä mikä tuolla kisoissa vallitsee.
kannustetaan ja tsempataan. halataan ja pussataan. Pidetään kädestä kun jännittää.
Ylitetään itsensä, joskus petytään.
Itketään ja nauretaan.
Koko tunteiden kirjoa lyhyessä ajassa monesti.
Sit nasahdat keskelle arkea. laukku retkottaa keskellä olohuonetta ja sitä ei saa aikaseks purettua. Ei halua ihan vielä haudata kisapukua kaappiin takaisin...
Itkettää taas jos sen kaivaa sieltä esiin.
Mä tunnetusti oon aika drama-queen ja tunne ihminen, mutta mä en vaan VOI MITÄÄN tälle tunteiden sekamelkalle mikä tälläisen rypistyksen jälkeen on.
Kisatulokset ja tuomari-arviot onkin sitten ihan oma erikseen tunteiltava lukunsa.
mä TIEDÄN etten saisi antaa sellaisten asioiden mennä liikaa ihon alle, mutta aina ne menee.
Sitä ollaan joko euroopan omistajaa tai sitten täysin maansa myynyt hetken.
Se silverin arvoisesti kompuroitu cha cha menossa. Onneksi Sam on sentään aina yhtä ihq! Huomatkaa matchaavat asut :)
Tällä kertaa suurin kuvaava sana on RISTIRIITAISUUS.
Olin siis sekä yksilöissä että pro-amissa ainoo sarjoissani (tällä hetkellä ei oo kauheen montaa muuta samaa ikää ja tasosarjaa olevaa tanssijaa suomessa).
Onneksi meillä on käytössä nuo kirjain-arvioinnit tuomaraoinnissa niin näkee tasonsa silti vaikka ketään vastaan ei skabaakaan.
Kirjain arvioinnit menee näin:
GG (Gold graduate) tarkoittaisi et on aika nousta ylempään sarjaan. Vähän niinkun et "mitäs helvettiä viel tässä sarjassa teet.
GH (Gold honors) tarkoittaa sarjaan nähden hyvää suoritusta.
G (Gold) tarkoittaa että suoritus on niinkun "keskitasoa" sarjan vaatimuksiin nähden.
S (silver) tarkoittaisi et vaatii vielä harjaantumista.
B (bronze) tarkoittaa et on paljon harjoiteltavaa et saavuttaa sarjassa vaaditun osaamisen!
Saatto vähän jännittää ennen yksilövetoja...
Oma tunne tansseista oli sekin hyvin ristiriitainen. Jännitin ihan kamalasti, vallankin pro-am paritanssi vetoja. Lähdin tavoittelemaan Twostepista GOLD arvosanaa, mutta ajattelin sen mahdottomaksi koska kaiken maailman sairastelun ja perussairauteni aiheuttamien ongelmien takia en oo kovin paljoa saanut treenattua. (toki osa syynä on ollut hetkittäin myös laiskuus ja saamattomuus, en ollenkaan selittele millään sairauksilla). Vielä hurjempi haave olis ollut WCS:n GH (Gold Honors.)
tulokset oli yllättävät:
Twostep: GOLD!!!!!
Cha cha: Silver (oon pettynyt, vaikka tää oli arvattavaa koska söhläsin tanssiessani vaikka mitä. Mut aiemmin chacha on jo ollu Gold.)
WCS: Gold.
Soolo tanssien puolella sain lattialle yhtä aikaa kanssani ihanan ihanan "Sister Katen", elikkäs Minnan. Emme siis kilpaillut toisiamme vastaan, koska ollaan eri ikä-sarjoissa. Molemmat kuitenkin olemme tasosarjaltamme Novice-tanssijoita joten kisasimme suorituksemme ollen lattialla yhtä aikaa. samat tanssit nääs ja silleen.
Minna on ihan uskomaton show-nainen ja hengenluoja ja tehtiin kaikenmoista jekkua ja showmeininkiä sarjamme aikana.
Tästä syystä sain itteni lietsottua johinkin käsittämättömään tilaan ja tanssin niin viimeistä päivää kun vaan voin. En osaa yhtään sanoa miltä se näytti. Miten se meni teknisesti. Muistinko edes hymyillä.
Mutta se tunne. Se vaan oli jotain ihan käsittämätöntä. Tuntu et sydän repee rinnasta kun vedin vaan niin tunteella ja täysiä kaiken irti itestäni. mun sisällä vaan paloi jotain ja isolla liekillä.
Dramaattista puhetta, mutta en osaa kuvailla sitä FIILISTÄ.
Ekan tanssin jälkeen vaan muistan kuinka mun sormissa asti kihelmöi kun kädet puutui...
En oo kokenut vastaavaa koskaan.
Talokset oli omaan fiilikseen nähden ristiriitaiset.
Lilt:G (sain viimeksi omasta mielestäni vaisummalla esityksellä GH peräti!)
Nightclub twostep: G
Showdance: G.
Eli siis hyvinkii keskitasoa sarjaan nähden.
Missään nimessä siis suoritusta ei voi sanoa huonoksi, mutta myönnän et petyin kun tuo GH muuttui pelkäksi G:ksi.
Mieleen tulee vähän sen suuntaisia kysymyksiä et jos tää ei riitä tuon parempaan niin mikä riittää ja mitä mun pitää tehdä että se pistetään riittämään? Vai enkö mä vaan pysty parempaan?
En missään nimessä voi sanoa että olisin jotenkin ANSAINNUT parempaa, mut mietin vaan et enkö mä pysty sitä tunnetta ja fiilistäni välittämään tuomareille asti. Et niinkö se vaan on et mä en saa ittestäni irti kuitenkaan tarpeeksi??
En ole nähnyt vielä videolta omaia kisavetoja ja mua pelotaa suoraan sanoen et jos ne onkii ihan kaameeta hissuttelua. Jos se energia ja lataus ei välity niin oon kusessa :P.
Toisaalta sain kyllä palautetta muutamilat että Minnan seura teki hyvää ja sen show-meininki tarttui. ja että hehkuin lattialla. siispä en haluu enää koskaan kisata (tai perseillä) ilman mun Sister Kateani :) hahahahah.
Mut oli miten oli.
Se tunne jonka sain yksilöissä päälle oli ihan huima. Toivon että sellainen tulee uudestaan joskus kun oon teknisesti valmiimpi ja kehittyneempi. Väitän että sillon olisin vahvoilla.
Kuvia ja vidoita tulee enempi joskus kun saan aikaan.
