dance your heart out.

Nonni.
Kisaviikonloppu on ohi ja päällä ihan hirmuinen kisa-krapula.
Tää on niin tätä.
Kaikki loppuu kuin seinään ja siinä sitten ollaan ja ihmetellään et tässäks tää nyt oli.
Itkettää ihan kun samantien on ikävä kaikkea ja kaikkia.

Viikonloppu oli niin täynnä naurua ja ystäviä ettei tosikaan.
Monta legendaarista lausetta tulee taas kulkemaan suusta suuhun pitkään.

Rakastan tota yhteisöllisyyttä mikä tuolla kisoissa vallitsee.
kannustetaan ja tsempataan. halataan ja pussataan. Pidetään kädestä kun jännittää.
Ylitetään itsensä, joskus petytään.
Itketään ja nauretaan.
Koko tunteiden kirjoa lyhyessä ajassa monesti.

Sit nasahdat keskelle arkea. laukku retkottaa keskellä olohuonetta ja sitä ei saa aikaseks purettua. Ei halua ihan vielä haudata kisapukua kaappiin takaisin...
Itkettää taas jos sen kaivaa sieltä esiin.

Mä tunnetusti oon aika drama-queen ja tunne ihminen, mutta mä en vaan VOI MITÄÄN tälle tunteiden sekamelkalle mikä tälläisen rypistyksen jälkeen on.

Kisatulokset ja tuomari-arviot onkin sitten ihan oma erikseen tunteiltava lukunsa.
mä TIEDÄN etten saisi antaa sellaisten asioiden mennä liikaa ihon alle, mutta aina ne menee.
Sitä ollaan joko euroopan omistajaa tai sitten täysin maansa myynyt hetken.


Se silverin arvoisesti kompuroitu cha cha menossa. Onneksi Sam on sentään aina yhtä ihq! Huomatkaa matchaavat asut :)






Tällä kertaa suurin kuvaava sana on RISTIRIITAISUUS.
Olin siis sekä yksilöissä että pro-amissa ainoo sarjoissani (tällä hetkellä ei oo kauheen montaa muuta samaa ikää ja tasosarjaa olevaa tanssijaa suomessa).
Onneksi meillä on käytössä nuo kirjain-arvioinnit tuomaraoinnissa niin näkee tasonsa silti vaikka ketään vastaan ei skabaakaan.
Kirjain arvioinnit menee näin:
GG (Gold graduate) tarkoittaisi et on aika nousta ylempään sarjaan. Vähän niinkun et "mitäs helvettiä viel tässä sarjassa teet.
GH (Gold honors) tarkoittaa sarjaan nähden hyvää suoritusta.
G (Gold) tarkoittaa että suoritus on niinkun "keskitasoa" sarjan vaatimuksiin nähden.
S (silver) tarkoittaisi et vaatii vielä harjaantumista.
B (bronze) tarkoittaa et on paljon harjoiteltavaa et saavuttaa sarjassa vaaditun osaamisen!


Saatto vähän jännittää ennen yksilövetoja...



Oma tunne tansseista oli sekin hyvin ristiriitainen. Jännitin ihan kamalasti, vallankin pro-am paritanssi vetoja. Lähdin tavoittelemaan Twostepista GOLD arvosanaa, mutta ajattelin sen mahdottomaksi koska kaiken maailman sairastelun ja perussairauteni aiheuttamien ongelmien takia en oo kovin paljoa saanut treenattua. (toki osa syynä on ollut hetkittäin myös laiskuus ja saamattomuus, en ollenkaan selittele millään sairauksilla). Vielä hurjempi haave olis ollut WCS:n GH (Gold Honors.)

tulokset oli yllättävät:
Twostep: GOLD!!!!!
Cha cha: Silver (oon pettynyt, vaikka tää oli arvattavaa koska söhläsin tanssiessani vaikka mitä. Mut aiemmin chacha on jo ollu Gold.)
WCS: Gold.

Soolo tanssien puolella sain lattialle yhtä aikaa kanssani ihanan ihanan "Sister Katen", elikkäs Minnan. Emme siis kilpaillut toisiamme vastaan, koska ollaan eri ikä-sarjoissa. Molemmat kuitenkin olemme tasosarjaltamme Novice-tanssijoita joten kisasimme suorituksemme ollen lattialla yhtä aikaa. samat tanssit nääs ja silleen.
Minna on ihan uskomaton show-nainen ja hengenluoja ja tehtiin kaikenmoista jekkua ja showmeininkiä sarjamme aikana.
Tästä syystä sain itteni lietsottua johinkin käsittämättömään tilaan ja tanssin niin viimeistä päivää kun vaan voin. En osaa yhtään sanoa miltä se näytti. Miten se meni teknisesti. Muistinko edes hymyillä.
Mutta se tunne. Se vaan oli jotain ihan käsittämätöntä. Tuntu et sydän repee rinnasta kun vedin vaan niin tunteella ja täysiä kaiken irti itestäni. mun sisällä vaan paloi jotain ja isolla liekillä.

Dramaattista puhetta, mutta en osaa kuvailla sitä FIILISTÄ.
Ekan tanssin jälkeen vaan muistan kuinka mun sormissa asti kihelmöi kun kädet puutui...
En oo kokenut vastaavaa koskaan.

Talokset oli omaan fiilikseen nähden ristiriitaiset.
Lilt:G (sain viimeksi omasta mielestäni vaisummalla esityksellä GH peräti!)
Nightclub twostep: G
Showdance: G.
Eli siis hyvinkii keskitasoa sarjaan nähden.
Missään nimessä siis suoritusta ei voi sanoa huonoksi, mutta myönnän et petyin kun tuo GH muuttui pelkäksi G:ksi.
Mieleen tulee vähän sen suuntaisia kysymyksiä et jos tää ei riitä tuon parempaan niin mikä riittää ja mitä mun pitää tehdä että se pistetään riittämään? Vai enkö mä vaan pysty parempaan?

En missään nimessä voi sanoa että olisin jotenkin ANSAINNUT parempaa, mut mietin vaan et enkö mä pysty sitä tunnetta ja fiilistäni välittämään tuomareille asti. Et niinkö se vaan on et mä en saa ittestäni irti kuitenkaan tarpeeksi??

En ole nähnyt vielä videolta omaia kisavetoja ja mua pelotaa suoraan sanoen et jos ne onkii ihan kaameeta hissuttelua. Jos se energia ja lataus ei välity niin oon kusessa :P.
Toisaalta sain kyllä palautetta muutamilat että Minnan seura teki hyvää ja sen show-meininki tarttui. ja että hehkuin lattialla. siispä en haluu enää koskaan kisata (tai perseillä) ilman mun Sister Kateani :) hahahahah.

Mut oli miten oli.
Se tunne jonka sain yksilöissä päälle oli ihan huima. Toivon että sellainen tulee uudestaan joskus kun oon teknisesti valmiimpi ja kehittyneempi. Väitän että sillon olisin vahvoilla.

Kuvia ja vidoita tulee enempi joskus kun saan aikaan.

tanssi kuin kukaan ei katselisi

Hymy korvissa makoilen sängyssä peiton alla.
Väsyttää ihanasti kropassa on mahtava liikkumisen jälkeinen olotila.
Tekisi hyvää nukkua, mut toisaalta haluan vielä nauttia tästä olosta.

Meillä on pro-am tanssivalmennus viikonloppu menossa ja nää on aina yhtä ihania ja odotettuja. Näinä viikonloppuina haluan vaan hengata salilla, tavata ihania ystäviä ympäri suomen ja tietenkin TANSSIA. oi.

Vallankin viime vuosi opetti ettei elämä koskaan ole itsestäänselvyys
vaan siitä on nautittava sydän auki ja kaikesta huolimatta.
Mitä sitten jos joutuu joustamaan tuntien aikatauluissa tai vaikka
lonkkia vähän kivistäis. Tanssi, kuten mikä vaan muu intohimo, on
kaiken vaivan arvoista. Ja ne ihmiset sen parissa. Rakkaita. Usein yksi
sana, hymy, katse kertoo niin paljon. Ilmeestä jo näkee että kaikille
se on tärkeää ja ennenkaikkea helvetin hauskaa.

Sain omista suorituksista hyvää, tärkeää, kannustavaa ja kaunista
palautetta. Kehuja. <3
Sydän mykkyrällä ilosta kun treeni näyttää vihdoin tuottavan tulosta.

Monta asiaa säilytän sydämessä tästä viikonlopusta. Voimauttavia
hyviä asioita.

teach me to swing.

uiuiuiuiiii.
Tänään se alkaaa. Tai siis melkein alkaa.
Jaa ettäkö mikäkö?
No sano P, sano R, sano O, sano A, sano M, sano pro-am. Ja sano siihen perään että viikonloppu!
Hih. jeps. Valmentajamme enkkulan maalta saapuu illalla Finlandiaan ja huomena alkaa sitten tosi toimet parketilla. ou.
Luvassa Noviisien pro-am tanstsujen kertailua ja illalla West Coast Swingiä.


Westailla vallankin voisin vaikka joka päivä. Se on mahtavaa. Täytys vaan oppia vähän lisää... Tiistaina olinkin sitä lajia taasen oppimassa ja sain oikeen rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Ollaan siinä hilkulla että saan ihan tosisani kii sen tanssin ideasta ja fiiliksestä.
Aktiiviset nilkat, rullaa jalkapohjan läpi, ankkuroidu, etsi slotin pää, älä laskee leukaa viimeisillä triple-stepeillä. uuu, paljon asiaa. paljon opittavaa. mutta niin kovin KIVVOOO!

Sitten maanantaina on kans useempi tunti yksityisopetusta kyseisen valmentaja herran kanssa. NAM.
On se vaan niin ykköstä tassia hyvän viejän kanssa. Odotan vaan koska noista meidän omista pro-am lahjakkuuksista kasvaa tarpeeks isoja ja kokeneita että voi sit aikanaan vaihtaa ihan kotomaiseen proo:hon kenties.

Huomena olis aika...eikun siis TÄNÄÄÄÄÄN tietty, optikolle. Saan VIHDOIN muovin palat silmämuniini ja toivottavasti nään niillä myös jotain. Eli piilolinssit olis sovitusta ja käyttöönotto opesta vaille valmiit. hassua, muta mua jännittää ihan! Mä en jaksa ja kestä jos nää ei oo hyvät ja en vieläkään saa niitä!
Mutta MAHTAVAAAA!

Kiva viikonloppu siis tiedossa <3 Vaikkakin kevyesti kaduttaa et menin vaihtamaan vuoroa työkamun kanssa sunnuntaina. mulla olis ollu vapaa, mut nyt on ilta. Mutta miten sanoa ei ihmiselle jolla alkaa seuraavana päivänä loma, on matka varattu ja lento lähtee iltapäivällä ja sit töistä nasautetaankin siihen iltavuoro. möh.

cos everything works, everything works in your arms.

Yeeeehaaa!
En olekaan valovuoteen kirjoittanut, mutta liekö kukaan kaivannutkaan.
Mutta nyt tussukat-mussukat, bitch is back.

Just tällä hetkellä on sellanen ihanan raukea olo.
Popittelen twosteppaus biiseja youtubesta ja nautin yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta.
(suomeksi olen siis ansiossa, eli töissä).

Meillä oli juuri ihanan ihana pidennetty pro-am weekendi...ah.
En vaan pääse siitä yli enkä ympäri että oon löytäny niiiiin oman juttuni vuosien etsimisen jälkeen. On tää rivitanssi vaan nykyisellään niin helvetin monipuolista! <3

Eli ihan siis kohta ollaan Manchesterin koneessa ja menossa kohti MM-KISOJA!
Helmikuussa makasin vielä tuolla sairaalan punkassa ja vuodatin yön tunteina aika monta kirvelevää kyyneltä koska jäi EM-kisat väliin ja koko elämä ja ihan kaikki oli niin vaakalaudalla.

Sunnuntai aamuna istuskeltiin ihanaisen pro-opettajani kanssa auringossa kaikessa rauhassa jutskaillen ja siinä se jotenkin iski vaan taas niin mahanpohjaan ja kalloon, että helvetin kuustoista. MÄ JUHLIN MUN KOLMEKYBÄSET kisailemalla maailmanmestaruudesta. Mä todella lähden sinne englantiin. ihan käsittämätöntä.
Se ajatus oli ihana ja se tilanne oli ihana. ne ihmiset on ihania. Mäkin saatan olla joskus ihana?
Siinä tilanteessa ja aja ajatuksessa, onnessa, oli myös taas niin paljon kurkkua kuristavaa kiitollisuutta ja nöyryyttä.
Nää ihmiset on ihan käsittämättömiä.

Viikonloppuun mahtui taas niin paljon hyvää ja kaunista, hassua, tunteita.
Hikeä myös ja melkein kyyneliä turhautumisesta siihen ettei aina voi oppia ja osata täydellisesti heti. :)

Mutta oon vaan niin perkeleen onnellinen just nyt!

Näin sen pitää ollakin.

Olipahan täydellinen päivä.
Ei tarvitse olla mitään suurta ja mullistavaa, kunhan on aitoa. <3

keskipäivän jälkeen soi puhelin ja oli ihana herätä rakkaan ystävän "käskyyn" hypätä autoon ja huristaa "aamupalalle". Paikalle päästyäni aurinkoisella terassilla odotti mahtavat tarjoilut hedelmä-smoothieineen päivineen. oioioi.
Auringossa chillailua, naurua, puhumista, suunnitelmia.
Sellaisia ihan tavallisia asioita joista vaan tulee ihan helkkarin hyvä mieli.

Iltapäiväksi suuntasin sitten tanssisalille, jäätelön nautiskelun kautta tiätty! :)
Tulihan siinä hikoiltua sitten muutama tunteroinen.
Naurua ja kohellusta piisasi. Mutta myös niin paljon onnistumisen tunnetta ja huomaamista että kyllähän ne taidot kasvaa ja taas hetken päästä ollaan pidemmällä kuin aikaisemmin.

Ihanan ihana poika pyöritteli tätöstä läpi Twostepin, sheikkas menemään Cha Cha:t ja fiilisteli vielä (west coast) swingitkin. Työtä riittää, mutta onneksi nuo työstämiskumppanit on niin ihania kaikki!
Oli muuten aika jännä huomata viime viikonlopun skaboissa että oikeastaan olen jo tottuneempi melkeinpä tuon treeniparini vinetihin kuin varsinaisen pro-parini. Johtuen tietenkin siitä luonnollisesta seikasta että harjotuspari asuu muutaman kilometrin päässä ja pro-pari tuhansien kilsojen päässä.
ja vaikka tämä nykyinen pro onkin mitä mahtavin ja ihanin niin kieltämättä odotan kyllä innolla sitäkin aikaa kun tämä nuori treeni-parini saavuttaa vaadittavan osaamisen määrän ja kokemuksen ja hyppää proon saappaisiin. Siinä vaiheessa kyllä ei taida olla kahta sanaa kenen kanssa haluan pro-ameilua jatkaa :)
Mutta nyt mennään ajassa jo aika paljon edelle.

Kisatreenailun jälkeen oli vielä viikottainen "tavallinen rivitanssitunti". saatiin ihuna uus tyttönenkin mukaan. Kivaa Madde että eksyit meidän sakkiin! :)
Olipahan vaan taas puolitoista tuntia yhtä iloa ja tanssuamista. Tassut on aika väsynä nyt kun täällä yövuorossa koitan pakertaa.

Hieman hirvittää kun lupauduin ottamaan ekstra-siivousvuoron kakkos duunissani huomi...siis tälle (perj.) aamulle. Jää nukkuminen todellla vähiin kun sitten taas jo puoli kaks "pitää" olla menossa treenaamaan.

Rakas J lähtee viikonlopuksi keikalle... Snniif. Ainoo asia mikä tätä ihanaa päivää varjosti oli typerä kina herran kanssa puhelimessa. Kai sitäkin jännittää tai stressaa kun levynjulkkari kiertua tosiaan starttaa huomena. Ja kun perhanan levypaino meinas sössiä koko kiertueen! saavat meinaan levynsä painosta HUOMENA. Ei mennyt sitten ollenkaan taas viime tinkaan. Ihme sössimistä kun levyt piti olla jo 11pv ulkona...argh!



No muttä pääasia että pojat kerkiävät saada itäsuomen reissuun plätyn mukaan ja myyntiin!!!
kaikki siis seuraaville paikkakunnille seuraavina päivämäärinä niin pääsette ostamaan levyllisen loistavaa musiikkia ja kannattamaan suomalaista "käsityötä" haha:
21.5. Savonlinna, The Rocks
22.5. Lappeenranta, Old Cock
29.5. Hämeenlinna, Rantakasino -with Zernobyl Café
5.6. Huittinen, Pub Sininen Karhu
19.6. Lahti, Ten Dollars Saloon -with Back Beat Combo



p.s. en tajuu miks toi levyn kansi meni tollaseks "negatiivi"-väriseksi?

Ite jään viikonlopuks kotinurkille kun on tuota kakkosduunia (ravintolan siivoilua) luvassa vaikka ykkösduunista onkin vapaata! Aina ei voi valita. Erittäin mieluusti oisin rakkainpani ekaa levyä ollu juhlistamassa mukana, mutta toisaalta dollarin (tai punnan) kuvat silmissä hinkkaan pisuaareja jotta elokuussa päästään sit LONDONISSA shoppaan ja hengaileen hieman väljemmillä kukkaronnyöreillä!

Have fun go mad!

Voi lutu luttanat ette teidä miten miulla on ollu mahtava päivä!
oon niin tohkeissani ja adrenaliiniä täynnä että oikeen hirvittää koska tää nousukiito katkeaa ja rymähdetään alas.
Mutta nautitaan nyt niin kauan kun sitä piisaa <3

Hannani, rakkaan almost siskoni, luo oisin kovin halunnu kaffeelle tänään, mutta aikataulut ei sit lopunkaiken menneet yksin llenkaan. Mutta kaippa tässä elämässä kerkiää kahvitella :) Tokihan se ois tänäänkin maistunut kyllä!

Mutta sit jäi taas puolestaan aikaa hoitaa hyvin hyvin tärkeät skumppa-ostokset tänään! Huomena oiskin ollu ihan YBER-kiire, joten onni onnettomuudessa.
Marssin alkoon ja sieltä pois viiden skumppa-pullon kanssa! Tädit meinaa vähän irrotella Showdown Gaalassa lauantaina. On mansikka-skumppaa ja passion.skumppaa. ah! NAM.

Piristyin alkossa, koska mitä suuremmalla todennäköisyydellä olen hyvin nuori ja viaton, koska MULTA KYSYTTIIN PAPERIT. Eli henksut, eli pahvit, eli eli...
Ja myyjä itse vaikutti siltä että hyvä jos 23v on mittarissa :D
Enhän mä tosiaan muuta kun 30v täytän vuoden päästä! hih.
PIRISTI!

Siiten oli vuorossa aulanko ja talkoiden alku! saatiin ihan jättipaljon jo aikaan ja on se vaan niin sydäntä riipovan ihanaa knn kisakuume nousee ja näkee taas miten kisa-sali rakentuu kristalikruunujen loisteeseen. Ihmisillä on hyvä fiilis ja kaikki jaksaa oainaa nuisematta! oon niin ylpee noista nuorista tanssija-lupauksista jotka kans yhtään nurkumatta touhusvat samaa tahtia kun aikuisetkin. pirskatti että oli taas kivaa.

ja olin toki tuon kuvassakin poseeraavan ihanan ihanan hurmurin kanssa lähikontaktissa pari tuntia. Käsittämätöntä miten jonkun kanssa voi olla niin luonnollista tanssia ja olla ihan iholla kii. Yhtään ei vaivaannuta tai muutenkaan ole vaikeaa. Sam:llä on usomaton kyky saada jokainen tunteaan itsensä niiiiiin spesiaaliksi.
Niin, siis jos nyt jäi epäselväksi, niin kyseessä mun (ja monen muun) Englantilainen lahjakas, nuori ja komea Pro-Am opettaja. Treenatiin tänään kaksi tuntia kun lauantaina potä kisata taas puolen vuoden tauon jälkeen.
Polvi kesti todella hyvin. ei ees nyt jälkeenpäin ole juurikaan turvoksissa. Lonkka kylläsitten ärsyyntyi ja jumittaa, mutt buranaa naamariin!

Sam tosin pudotti aika pommin mun niskaan.... Sääntömuutos (eli siis newcomereille 2 tanssia vaina entisen 3:n sijasta) EI OLEKAAN VIELÄ VOIMASSA!
Eli siis vedän kolme tanssia kisoissa ja WCS ei kuulukaan mun kisatansseihin!! SHIT! se olsi ollu kivsa.

No mutta, mulla on nyt sit chacha, East coast swing (jive tyylinen tanssi9 ja twostep. Chacha ja ECS oli yllättävän hyvin muistissa tai lähinnä jossain alitajunnassa ja niistä varmaan jollainlailla selviän lauantaina. Twostep tulee oleen paha. Putoon koko ajan rytmistä ja sekoilen.... Mutta eipä hättä. Kunhan sen kvalfiointi pisteen saan niin tavoitehan on oikeesti siellä kesän (elokuu, englanti) MM-kisoissa! ja sinne ehtii treenata kyllä!!!

No mutta nyt äkkiä tää työ-yö tästä pois alta ja sit muutama tunti unta palloon. Sitten jatkaan talkoita ja fiilisteleen! ja illalla olis Hotelli vaakunassa isotrokkibileet ja mm Jussi Syren & Crazy Cavan soittamassa!!!! Sinne lupasin lähtee kuskiksi kun täytyy skarpata kisojan akia perjataina!
.

Potkinen miehen maailmalle ja mökötän himassa.

nöh.
Ei ollenkaan niin raflaavaa oikeesti kun otsikko väittää.
Hyvällä fiiliksellä pukkaan tuon sohva-otukseni ystäväistensä hellään huomaan maisteleen hieman panimo-ravintolan antia ja koitan keksii itelleni jotain viihdykettä.

Tai siis oikeestaan onkin jo ihan suunnitelmaa illalla, mutta huominen on hieman tylsähkö päivä ehkä... Tai siis kun siihen ei oo mitään kivaa tiedossa.
Tänään meen noiden ihkuje proo-ämmien treenjä katsomaan . (siis en hauka tässä ketään ämmäksi vaan kyse on pro-am tanssista, jossa siis opettaja= pro ja oppilas=am tanssiikeskenään paritanssia ja sen oppilaan suoritusta arvioidaan...)
Suloisen suloinen valmentajamme Sam tulee taasen suomeen ja pakkohan se on mennä hengaileen mestoille kun maestroa taas näkee pitkästä aikaa! mahti tyyppi ja tosi taitava.
tässä otos aiheesta (ja ihqu sam <3):



Helvetisti vaan taas vihloo sydämen paikkeilta kun ei saa itse olla menossa mukana ja tanssimassa. Vielä pari kuukautta täytys malttaa polvea kuntouttaa... NIIIIIN ikävä tanssimaan. Se on mulle henki ja elämä. Kamala tunne kun yksi erittäin vahva itse-ilmaisun ja sressinpoiston kanava on ollu kohta 4kk kiellettynä.... ARGH!
Musiikki on tanssia ja ilmaisua varten, ei pelkästään kuuntelua ja paikallaan jäpittämistä varten.

Mutta onneks pääsee edes noita ihania immeisiä tänään treffaan ja ees fiilisteleen mukana. Tulevana viikonloppuna kun on isot kisat hesassa johon porukka mm. tuota pro-amia treenaa... Itse skippaan kisat, jopa katsojana, ja suuntaan sinne Lahteen mihin jussikin tänään lähtee.
Ei ollu oikeen sellanen fiilis et lähtisin itseäni ja vitutustani kiusaamaan katselemalla kun muut tanssii...
Ja kun poikien (Tail Shakers www. tailshakers.fi) keikka osuu lauantaille Lahteen niin mikäs siinä on lähtiessä tuon kanssa-sisareni (miehemme siis soittaa samassa bändissä) kanssa keikkaleskeyttä juhlistamaan ja sitä skumppaa tuhoamaan <3

Mutta huomiselle ois kiva keksii jotain.
Toivottavasti ainakin Kaisa ottaa mut kahvien merkeissä vastaan päivällä :)