dance your heart out.

Nonni.
Kisaviikonloppu on ohi ja päällä ihan hirmuinen kisa-krapula.
Tää on niin tätä.
Kaikki loppuu kuin seinään ja siinä sitten ollaan ja ihmetellään et tässäks tää nyt oli.
Itkettää ihan kun samantien on ikävä kaikkea ja kaikkia.

Viikonloppu oli niin täynnä naurua ja ystäviä ettei tosikaan.
Monta legendaarista lausetta tulee taas kulkemaan suusta suuhun pitkään.

Rakastan tota yhteisöllisyyttä mikä tuolla kisoissa vallitsee.
kannustetaan ja tsempataan. halataan ja pussataan. Pidetään kädestä kun jännittää.
Ylitetään itsensä, joskus petytään.
Itketään ja nauretaan.
Koko tunteiden kirjoa lyhyessä ajassa monesti.

Sit nasahdat keskelle arkea. laukku retkottaa keskellä olohuonetta ja sitä ei saa aikaseks purettua. Ei halua ihan vielä haudata kisapukua kaappiin takaisin...
Itkettää taas jos sen kaivaa sieltä esiin.

Mä tunnetusti oon aika drama-queen ja tunne ihminen, mutta mä en vaan VOI MITÄÄN tälle tunteiden sekamelkalle mikä tälläisen rypistyksen jälkeen on.

Kisatulokset ja tuomari-arviot onkin sitten ihan oma erikseen tunteiltava lukunsa.
mä TIEDÄN etten saisi antaa sellaisten asioiden mennä liikaa ihon alle, mutta aina ne menee.
Sitä ollaan joko euroopan omistajaa tai sitten täysin maansa myynyt hetken.


Se silverin arvoisesti kompuroitu cha cha menossa. Onneksi Sam on sentään aina yhtä ihq! Huomatkaa matchaavat asut :)






Tällä kertaa suurin kuvaava sana on RISTIRIITAISUUS.
Olin siis sekä yksilöissä että pro-amissa ainoo sarjoissani (tällä hetkellä ei oo kauheen montaa muuta samaa ikää ja tasosarjaa olevaa tanssijaa suomessa).
Onneksi meillä on käytössä nuo kirjain-arvioinnit tuomaraoinnissa niin näkee tasonsa silti vaikka ketään vastaan ei skabaakaan.
Kirjain arvioinnit menee näin:
GG (Gold graduate) tarkoittaisi et on aika nousta ylempään sarjaan. Vähän niinkun et "mitäs helvettiä viel tässä sarjassa teet.
GH (Gold honors) tarkoittaa sarjaan nähden hyvää suoritusta.
G (Gold) tarkoittaa että suoritus on niinkun "keskitasoa" sarjan vaatimuksiin nähden.
S (silver) tarkoittaisi et vaatii vielä harjaantumista.
B (bronze) tarkoittaa et on paljon harjoiteltavaa et saavuttaa sarjassa vaaditun osaamisen!


Saatto vähän jännittää ennen yksilövetoja...



Oma tunne tansseista oli sekin hyvin ristiriitainen. Jännitin ihan kamalasti, vallankin pro-am paritanssi vetoja. Lähdin tavoittelemaan Twostepista GOLD arvosanaa, mutta ajattelin sen mahdottomaksi koska kaiken maailman sairastelun ja perussairauteni aiheuttamien ongelmien takia en oo kovin paljoa saanut treenattua. (toki osa syynä on ollut hetkittäin myös laiskuus ja saamattomuus, en ollenkaan selittele millään sairauksilla). Vielä hurjempi haave olis ollut WCS:n GH (Gold Honors.)

tulokset oli yllättävät:
Twostep: GOLD!!!!!
Cha cha: Silver (oon pettynyt, vaikka tää oli arvattavaa koska söhläsin tanssiessani vaikka mitä. Mut aiemmin chacha on jo ollu Gold.)
WCS: Gold.

Soolo tanssien puolella sain lattialle yhtä aikaa kanssani ihanan ihanan "Sister Katen", elikkäs Minnan. Emme siis kilpaillut toisiamme vastaan, koska ollaan eri ikä-sarjoissa. Molemmat kuitenkin olemme tasosarjaltamme Novice-tanssijoita joten kisasimme suorituksemme ollen lattialla yhtä aikaa. samat tanssit nääs ja silleen.
Minna on ihan uskomaton show-nainen ja hengenluoja ja tehtiin kaikenmoista jekkua ja showmeininkiä sarjamme aikana.
Tästä syystä sain itteni lietsottua johinkin käsittämättömään tilaan ja tanssin niin viimeistä päivää kun vaan voin. En osaa yhtään sanoa miltä se näytti. Miten se meni teknisesti. Muistinko edes hymyillä.
Mutta se tunne. Se vaan oli jotain ihan käsittämätöntä. Tuntu et sydän repee rinnasta kun vedin vaan niin tunteella ja täysiä kaiken irti itestäni. mun sisällä vaan paloi jotain ja isolla liekillä.

Dramaattista puhetta, mutta en osaa kuvailla sitä FIILISTÄ.
Ekan tanssin jälkeen vaan muistan kuinka mun sormissa asti kihelmöi kun kädet puutui...
En oo kokenut vastaavaa koskaan.

Talokset oli omaan fiilikseen nähden ristiriitaiset.
Lilt:G (sain viimeksi omasta mielestäni vaisummalla esityksellä GH peräti!)
Nightclub twostep: G
Showdance: G.
Eli siis hyvinkii keskitasoa sarjaan nähden.
Missään nimessä siis suoritusta ei voi sanoa huonoksi, mutta myönnän et petyin kun tuo GH muuttui pelkäksi G:ksi.
Mieleen tulee vähän sen suuntaisia kysymyksiä et jos tää ei riitä tuon parempaan niin mikä riittää ja mitä mun pitää tehdä että se pistetään riittämään? Vai enkö mä vaan pysty parempaan?

En missään nimessä voi sanoa että olisin jotenkin ANSAINNUT parempaa, mut mietin vaan et enkö mä pysty sitä tunnetta ja fiilistäni välittämään tuomareille asti. Et niinkö se vaan on et mä en saa ittestäni irti kuitenkaan tarpeeksi??

En ole nähnyt vielä videolta omaia kisavetoja ja mua pelotaa suoraan sanoen et jos ne onkii ihan kaameeta hissuttelua. Jos se energia ja lataus ei välity niin oon kusessa :P.
Toisaalta sain kyllä palautetta muutamilat että Minnan seura teki hyvää ja sen show-meininki tarttui. ja että hehkuin lattialla. siispä en haluu enää koskaan kisata (tai perseillä) ilman mun Sister Kateani :) hahahahah.

Mut oli miten oli.
Se tunne jonka sain yksilöissä päälle oli ihan huima. Toivon että sellainen tulee uudestaan joskus kun oon teknisesti valmiimpi ja kehittyneempi. Väitän että sillon olisin vahvoilla.

Kuvia ja vidoita tulee enempi joskus kun saan aikaan.

Let me lead your way.

Juhon kanssa Finnish Masters 2010:ssä Jack & Jill WCS skaba. Minä siis keskellä kuvaa musta valkoisessa paidassa.






Kuulkaapas.
Eilen on koettu Suomen maassa merkittävä historiallinen merkkihetki...
(ööö.tai lähinnä kai mun omassa päässä merkittävä.)

Meikkis meinaan toimi Leaderina ekan kerran WCS:n saralla. Voi jehna.

Treenattiin eilen westi-treeneissä silleen et osa yleensä "seuraajina" tanssivista tyypeistä vaihtoikin "viejän" rooliin. Meikkis pääsi sitten siihen viejäkastiin, eli ns. "miehen askelia" opettelemaan. :)

Olen aina ajatellu et se on ihan sairaaaaaan vaikeeta. Tai siis onhan se omalla tavallaan koska kaikki tehdään kutakuinkin päinvastoin kuin "naisena" tanssiessa. Oikeesti. Mun arvostus viejiä kohtaan kasvoi suunnattomasti.
On meinaan oikeesti aika haastavaa vallankin WCS:n kaltaisessa tanssissa pitää sitä koko pakettia käsissään (tai ihan oikeesti jaloissaan koska käsistä vetelemällä ei oikeesti viedä ketään...)

Lasket ite joka ikisen tahdin ja päätät mikä liike kulloinkin tulee. Muistat lähtee oikeeseen suuntaan jotta omasta kehsta välittyy viesti toisen kättä pitkin mihin sen pitää jalkansa astua. Arvioit ja ennakoit omia liikkeitäs koko aika et toinen saa selvät sävelet mitä sen odotetaan tekevän.

woooooohooooo!
On oikeesti muuten ihan sairaan kivaa. Saa todellakin erilaisen käsityksen koko tanssista. Seuraajana on meinaan todella helppoa vaan tulla perässä sinne minne hyvä viejä vie.

Mut nyt meikkis "osaa" jo viedä sugar pushin, left side pass:n, right side pass:n ja tuck turnin. oujeee.

Jatkossa rakas treenipartnerini saa luvan heittäytyä meikäläiselle "tytöksi" aina välillä. Haluun meinana ehdottomasti lisää treeniä myös viejänä olosta.

Oon kyllä muutenkin niin jumalattoman rakastunut tohon lajiin. WCS (west coast swing)
ei alkuun ehkä niiin vakuuttanut mua. musiikkinsa takia. Koska sitähän nykyään enimmäkseen tanssitaan nyky-hitti-biiseihin.
"West coast swing on pop- ja hiphop-pohjaiseen nykymusiikkiin sekä funkahtavaan r'n'b- ja motown-musiikkiin tanssittava dynaaminen paritanssi, jossa korostuvat parityöskentely ja musikaalisuus. West coast swingin juuret ovat lindy hopissa, ja kyseessä siis on USAssa jo 1940-luvulla alkunsa saanut tanssi."

Mutta sitten vaan laji vei mennessään ja siinä tanssiessa ja oppiessa ei niin enää rassaa se musakaan :D Pakkohan siihen oli oppia "suhtautumaan" ja heittäytymään jotta saa tanssista kaiken irti.

Onneks meillä käytetään treeneissä muutakin kuin hipedihopedi-poppistelua.
Suosittelen siis lämmöllä kaikille swing-tansseista kiinnostuneille. vallankin jos et oo kokenut esim boogie woogie "pomputtelua" omaksi jutuksesi. (meikkis ei ainakaan näillä isoilla tisseillä niin kovin rakasta tota pomppimista. ihan jos suoraan ja suomeks puhutaan).
Mut ei westikään Smoothista fiiliksestään huolimatta mitään laiskottelua ole.

Tässä pari klippiä vielä hyviltä westi tanssijoilta:

Jordan & Tatiana, classic WCS rutiini


John & Deborah, kyseessä jack & jill kisa jossa arvotaan parit eli kisaajat eivät ennakkoon tiedä kenenkä kanssa kisavetonsa vetävät. Kaikki tässä nähty siis improvisaatiota! Ihan käsittämätöntä. ja mr Lindo on kyllä guru!!! ihan käsittämätön mies.


menkäähän koklaamaan! :)

riks raks

Kuulitteko ritinää?
Jaa mikäkö se oli?
- Se oli vaan yks unelma joka ikävä kyllä nyt revittiin taivaan tuuliin.

(Jos että kestä draama-kuningattaren totaalista avautumista niin lakatkaa lukemasta tässä vaiheessa. En Tosiaankaan kaipaa mitään "ryhdistäydy nyt nainen"- menttaliteettia.)

Mä oon odottanut syksystä asti innolla että pääsen ensi elokuussa Manchesteriin kisaamaan rivitanssin MM-kisoihin. Suunnitelmissa oli repäistä siellä yksilöt, pro-am paritanssi ja ryhmäkin vielä.
Luvassa piti olla mahtavat iltabileet sirkus teemalla, sunnuntaina palkintojen jaon jälkeen biletystä synttäreiden kunniaksi, koko pitkä viikonloppu ihanaa kisahurmosta, jännittämistä, tanssia, tsemppaamista, yhteishenkeä.
Vähän shoppailua Mansen mahtavissa valikoimissa, lomaa ja ystäviä.
Jopa mun huonekaveri olis ihan paras mahdollinen. Jonsu <3

Mut tiettekö mitä.
Arrrrgh, en voi ees ajatella sitä ilman et mua alkaa itkettää.
Mulla ei ola rahaa!!
Mä en pysty saamaan tarvittavaa summaa nyt kokoon ja lunastaan lippuja, lentoja, hotelleja jne. MÄ EN SIIS PÄÄSE SINNE.
Mä oon koittanut vääntää ja kääntää, suunnitella ja pohtia miten se onnistuisi. Mutta kun ei ole rahaa niin ei ole.
elämässä kun on muutakin ja nyt on vielä kasaantunut kaikkea muuta pakollista hankintaa ja menoerää.
Jossain kohtaa vaan on pakko viheltää peli poikki.

Just nyt tuntuu siltä että haluun vaan heittää tanssikengät nurkkaan ja unohtaa koko homman. Harmittaa niin maan perkeleesti.

nyt mä teidän että siellä toisessa päässä on mahdollisesti tyyppejä jotka ajattelee et ihan typerää tällänen vikinä. Et on sitä maailmassa pahempaakin.
Joo totta, myönnän ettei tää oo mitään verraten siihen että joku vaikkapa menettää perheensä ja kotinsa hirmumyrskyn kourissa, jonkun puoliso pettää ja jättää, jonkun lapsi menehtyy aivan liian nuorena, joku tekee konkurssin, joku sairastuu syöpään.
En sitä väitäkään.
Jopa mulle itselleni on tapahtunut satakertaa tätä pahempia asioita viimeisen parin vuoden aikana.

Ymmärrän myös oikein hyvin että on aika itsekästä valittaa ettei ole rahaa lähteä englantiin kun kuitenkin ollaan pääsemässä kreikkaan keväällä. MÄ EN OLE TYHMÄ.
Mutta silti en saa nyt tätä ihan vaan olan kohautuksella pois mielestä.

Mutta ihminen on itsekäs. Se suree ja kipuilee sen asian parissa mikä kulloinkin on ajankohtaista. Viime vuonna surin etten ehkä tanssi enää ikinä. Nyt suren yhtä kisa-matkaa. Nopeasti ihminen unohtaa.


Muutenkin olen taas miettinyt tätä suremisen ja mielipahan "oikeutusta". kenellä on oikeus surra ja mitä?
jos minulla on paha olla siitä syystä että mulla ei ole rahaa nyt toteuttaa mun unelmia ja että moni kiva juttu menee harakoille sen takia, niin onko se jotenkin vähemmän arvokas suru kuin jonkun muun.
Voiko toisen ihmisen vaientaa käskemällä sen olla onnellinen ettei esim ole pää irti tai koti palanut poroksi?

tavallaan mä ymmärrän senkin näkökulman että hakee lohtua siitä että asiat voisivat olla aina pahemminkin.
Mutta itse vaan syyllistyn siitä jos mulle sanotaan et sullahan on itseasiassa asiat hyvin et mitä sä tollasta poraat. tai mieti et sillä ja sillä on sitä ja sitä.
Voiko toisen tai edes itsensä pakottaa onnelliseksi?
Voiko siitä ylipäätään edes tulla onnelliseksi ettei asiat ole yhtä huonosti kun jollain muulla?
Päteekö sama myös iloon?
Että mun ei sitten kannata vaikka iloita hyvästä tanssikisasuorituksesta kun se riitti vain kakkossijaan koska sen voittajan kultamitalli oli hienompi juttu?
tai onko mun tyhmää olla iloinen 20 vuotta vanhasta autosta jos naapuri ostaa uuden mersun??

ja jos meillä ei olisi oikeutta surra tai tuntea mielipahaa vaikka siitä katkenneesta rakennekynnestä tai peruuntuvasta matkasta niin kuka sen on oikeutettu määrittelemään kenen surut ovat niitä oikeita ja tarpeeksi isoja?

Mä en tarkoita että olis välttämättä väärin sanoa toiselle että "olisit onnellinen kun..." jne lauseita. Toiset meistä saa lohdun niin. Toiset pystyy ajattelemaan järjellä ja punnitsemaan vaihtoehtoja tai laittaan asiat järjestykseen.
Toiset meistä taas saisi lohdun siitä että on hetken läsnä ja kuuntelee. Antaa sille surulle sen tilan ja hetken. Sit se on pian poissa.
Ei sitä aina voi vaan tunkea syrjään.
Ei kaikki meistä voi ainakaan.

No niin, eksyin taas huolella aiheesta.

Mutta sellainen on siis tän hetken ajatus.
Kirvelee.
Mutta toisaalta tiedän etten muutakaan nyt voi.

Älkää sanoko että "tuleehan niitä kisoja".
Tulee tulee. Mutta ei se just nyt auta.
Ei se tee mieltä hyväksi sen jälkeen kun on just tajunnut että iso onnelliseksi tekevä asia on nyt mennyttä tältä erää.

Ei se lohduta niinä kertoina kun kateuden iso paha peikko nostaa kevään mittaan päätään kun muut treenaa kisoihin ja säpisee onnessaan matkasta.
Kumpa mulla olis voimaa sillon niellä ylpeys, katkeruus, kateus ja kyyneleet. Toivottaa täydestä sydämestä heille hyvää matkaa ja ajatella että munkin aikani tulee vielä.

Kumpa mulla olis siinä vaiheessa tarpeeksi suuri sydän ottamaan vastaan murjottamatta sitä kisoista palaajien riemua ja toinen toisensa selkään taputtelua.

On siinä oppimista ja kasvun paikka. BIG TIME!
just nyt tuntuu että tosiaan sinkoon ne tanssikengät jorpakkoon koska tunnen itseni ja tiedän miten kateellinen ja paska ihminen olen tälläsissä asioissa.

Tosin ehkä täsäs olis mahdollisuus kasvaa ihmisenä yhden katkeran kalkin äärellä.

Mitä meille jää?

Työpaikallani (vanhustenhuollon yksikkö) juhlittiin koko talon voimin isolla sakilla ystävänpäivää maanantaina.
Oli elävää musiikkia, esityksiä ja tietysti TANSSIA.

Paikalle olivat tulleet matit ja maijat, viljot ja tyynet. Kuka rollan kanssa hipsutellen, kuka hoitajan avulla pyörätuolilla ajellen. Kuka mitenkin, kunhan kynnelle kykeni.

jäin siinä ohjelman lomassa katselemaan yksikkömme asukkaita ja mietin taas kerran elämän rajallisuutta ja kuinka meiltä ajan kanssa riisutaan kaikki. Huonoimillaan, epäarvostavassa ympäristössä, ihmisarvoa myöden ihan kaikki.
Mitä meille jää kun muisti menee? Rakko ei enää tottele? Jalat eivät kanna? Reumatismi rampauttaa nivelet?

Ainakin meille jää kaipuu olla lähellä. Olla ihminen ja persoona toiselle ihmiselle.
Käden puristus, halaus, silitys, hymy, katse.
Ja oikeassa ympäristössä, muistoja palaa mieleen.

Kyllä dementoituneen papankin ryhti kohoaa 10 senttiä kun saa valssin pyörteeseen daamin käsivarsilleen. Ei sen väliä vaikka jalka ei nousekaan ja reinotossuilla muutenkin on hankala tanssia.
Siinä on ihminen lähellä, saa hetken taas olla se nuori mies joka kenties vei kihlatun valssin vuosia vuosia sitten.

Rytmi säilyy, valssin viennit löytyvät vielä. Silmiin syttyy tuiketta ja vuosia kenties hukassa olleet sanat tulevat selvinä tutun laulun muodossa.

Jos minulle vanhana vielä jää tanssi ja rytmi. laulu. Ei elämäni ole mennyt ihan hukkaan.

xo xo xo

Okei.
Olin vakavasti suunnitellut tänä yönä koukkuuntuvani TV-sarjaan.
Ystäväni on ahminut viikonloppuna oikeen urakalla Gossip Girl sarjan 2.kautta ja tokihan sitä alkoi itseäkin kiinnostaa että mikäs helkkari se sellainen on kun toisen on niiiiiin pihtehinsä saanut.

Piti alkaa kattelle kauniita, nuoria, rikkaita ja kieroja. Koska minähän en itse ole noista adjektiiveista mikään... Paitsi kiero?

Illalla tuossa sitten retostelin et nyt meisti tsiguleeraa koko yön vaan netin kautta k.o. hömppää.
Mutta EEEEEI. NÖY. NIET. NICHT. tai jotain.
Eihän sitä Fin-TV:n sivuilta löydy, ei tietty.
No däääm.
Just kun olin niin alistunut uteliasuuteeni ja valmis turruttamaan aivoni piloille. haha.
Ei auta ei.
Mutta saattaa tuo sarja hieman jäädä kaivelemaan, joten ehkä joskus sitä vielä vilkuilen??
Ja ikä oli 15? oho, eikun 30! :D


Tänään oli jollakinlailla tosi hyvä päivä.
Johtuen siitä varmana että nukuin suurimman osan ajasta. haha. Just kidding.
Olin ihan hirveen fiksuna tyllerönä laittanut kelloni soimaan klo 16 jotta varmana herään ajoissa treeneihin jotka alkavat klo 16. Yep, That's me. Hyvinhän siinä toki ehtii neljäksi salille ja sitä ennen vetään "aamupalaa", suihkuun jne jos kello soi.... no te kuulitte jo, NELJÄLTÄ.
Juuri näin. Pitäisköhän mun alkaa pyrkimään takaisin omaan hiusten väriini, elikkäs blondiin, jotta ihmiset osaisivat olla odottamatta multa liikoja. buahahahaha. :P Bliss.

Onneksi heräsin ihan jonkun sisäisen vekkarin mukaan klo 14 ja ehdin siinä sitten rauhassa keitellä ruispuuroo (joka muuten on ihan helvetin pahaa kun talosta sattuu loppumaan suola...) ja juomaan kahvia sen pakolliset 2 kuppia.

Salilla kulu rattoisasti useampi tunti jälleen. Treenailtiin yhdessä kahden ystäväni kanssa ja täytyy kyllä sanoa että noiden kahden kanssa on aina aivan ihana ilmapiiri harkkailla. Naurua ja hyvää tuulta. Kannustusta. Sellanen kertakaikkiaan vaan niin hymyilevä ilmapiiri ettei tällänen itsekriittinen mörököllikään voi olla naama norsunvaginalla siinä porukassa.
Ja siis tähän lisäyksenä, että arvostan ihan kaikkia treenikamuja, tässä ei ole siitä kyse. Näissä tyypeissä vaan on joku sellainen aivan ihana juttu mikä tarttuu. Mutta kaikki muutkin on toki ihan ihquja. voih ja oih.

Kenkuli-parat alkavat olla tiensä päässä. Viime viikonlopun pro-am treeneissä kuluivat lopullisesti puhki. Kukaan ei voi sanoa etten olisi ollut siis ahkera treenaaja. (p.s. ei kerrota kellekään et salin lattia kuluttaa reilusti kenkiä ja sukkia...)

Aikamoista höykytystä taas, paljon korjattiin ja paljon treenattiin. Hiki lensi, mutta niin ne asiat vaan nytkähtää eteenpäin kun pikkutarkasti korjataan ja huonoja vetoja vaan ei "hyväksytä". Mutta kuiteskii kaikki tehdään hyvällä mielellä.
Oon taas niin täynnä virtaa hyvin treenien jälkeen että huhhuijaa.
Miten oon voinu elää joskus ilman tätä kaikkea. Ilman tanssia ja ilman noita ihmisiä? Noita kokemuksia ja itsensä kehittämistä.

Sit olin tietty unohtanu osan yövuorossa tarvittavista kamoista himaan ja jouduin ajaleen uudelleen kaupungista maaseudulle. Mutta no worries. Ehdinpähän nähdä puoliskonkin tän vuorokauden puolella ja haastatteleen sitä niiden työpaikan reissusta jolla olivat eilen...
hihi. win win.

Elämä tuntuu taas kivalta. Ihan hyvää just näin, kaikesta huolimatta.
Illan kruunasi yhden speciaalin tyllerön vinkkaama hellyyttävä papukaija video. GO SNOWBALL.
Tässä se teitä muitakin huvittamaan:

tanssi kuin kukaan ei katselisi

Hymy korvissa makoilen sängyssä peiton alla.
Väsyttää ihanasti kropassa on mahtava liikkumisen jälkeinen olotila.
Tekisi hyvää nukkua, mut toisaalta haluan vielä nauttia tästä olosta.

Meillä on pro-am tanssivalmennus viikonloppu menossa ja nää on aina yhtä ihania ja odotettuja. Näinä viikonloppuina haluan vaan hengata salilla, tavata ihania ystäviä ympäri suomen ja tietenkin TANSSIA. oi.

Vallankin viime vuosi opetti ettei elämä koskaan ole itsestäänselvyys
vaan siitä on nautittava sydän auki ja kaikesta huolimatta.
Mitä sitten jos joutuu joustamaan tuntien aikatauluissa tai vaikka
lonkkia vähän kivistäis. Tanssi, kuten mikä vaan muu intohimo, on
kaiken vaivan arvoista. Ja ne ihmiset sen parissa. Rakkaita. Usein yksi
sana, hymy, katse kertoo niin paljon. Ilmeestä jo näkee että kaikille
se on tärkeää ja ennenkaikkea helvetin hauskaa.

Sain omista suorituksista hyvää, tärkeää, kannustavaa ja kaunista
palautetta. Kehuja. <3
Sydän mykkyrällä ilosta kun treeni näyttää vihdoin tuottavan tulosta.

Monta asiaa säilytän sydämessä tästä viikonlopusta. Voimauttavia
hyviä asioita.

teach me to swing.

uiuiuiuiiii.
Tänään se alkaaa. Tai siis melkein alkaa.
Jaa ettäkö mikäkö?
No sano P, sano R, sano O, sano A, sano M, sano pro-am. Ja sano siihen perään että viikonloppu!
Hih. jeps. Valmentajamme enkkulan maalta saapuu illalla Finlandiaan ja huomena alkaa sitten tosi toimet parketilla. ou.
Luvassa Noviisien pro-am tanstsujen kertailua ja illalla West Coast Swingiä.


Westailla vallankin voisin vaikka joka päivä. Se on mahtavaa. Täytys vaan oppia vähän lisää... Tiistaina olinkin sitä lajia taasen oppimassa ja sain oikeen rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Ollaan siinä hilkulla että saan ihan tosisani kii sen tanssin ideasta ja fiiliksestä.
Aktiiviset nilkat, rullaa jalkapohjan läpi, ankkuroidu, etsi slotin pää, älä laskee leukaa viimeisillä triple-stepeillä. uuu, paljon asiaa. paljon opittavaa. mutta niin kovin KIVVOOO!

Sitten maanantaina on kans useempi tunti yksityisopetusta kyseisen valmentaja herran kanssa. NAM.
On se vaan niin ykköstä tassia hyvän viejän kanssa. Odotan vaan koska noista meidän omista pro-am lahjakkuuksista kasvaa tarpeeks isoja ja kokeneita että voi sit aikanaan vaihtaa ihan kotomaiseen proo:hon kenties.

Huomena olis aika...eikun siis TÄNÄÄÄÄÄN tietty, optikolle. Saan VIHDOIN muovin palat silmämuniini ja toivottavasti nään niillä myös jotain. Eli piilolinssit olis sovitusta ja käyttöönotto opesta vaille valmiit. hassua, muta mua jännittää ihan! Mä en jaksa ja kestä jos nää ei oo hyvät ja en vieläkään saa niitä!
Mutta MAHTAVAAAA!

Kiva viikonloppu siis tiedossa <3 Vaikkakin kevyesti kaduttaa et menin vaihtamaan vuoroa työkamun kanssa sunnuntaina. mulla olis ollu vapaa, mut nyt on ilta. Mutta miten sanoa ei ihmiselle jolla alkaa seuraavana päivänä loma, on matka varattu ja lento lähtee iltapäivällä ja sit töistä nasautetaankin siihen iltavuoro. möh.

cos everything works, everything works in your arms.

Yeeeehaaa!
En olekaan valovuoteen kirjoittanut, mutta liekö kukaan kaivannutkaan.
Mutta nyt tussukat-mussukat, bitch is back.

Just tällä hetkellä on sellanen ihanan raukea olo.
Popittelen twosteppaus biiseja youtubesta ja nautin yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta.
(suomeksi olen siis ansiossa, eli töissä).

Meillä oli juuri ihanan ihana pidennetty pro-am weekendi...ah.
En vaan pääse siitä yli enkä ympäri että oon löytäny niiiiin oman juttuni vuosien etsimisen jälkeen. On tää rivitanssi vaan nykyisellään niin helvetin monipuolista! <3

Eli ihan siis kohta ollaan Manchesterin koneessa ja menossa kohti MM-KISOJA!
Helmikuussa makasin vielä tuolla sairaalan punkassa ja vuodatin yön tunteina aika monta kirvelevää kyyneltä koska jäi EM-kisat väliin ja koko elämä ja ihan kaikki oli niin vaakalaudalla.

Sunnuntai aamuna istuskeltiin ihanaisen pro-opettajani kanssa auringossa kaikessa rauhassa jutskaillen ja siinä se jotenkin iski vaan taas niin mahanpohjaan ja kalloon, että helvetin kuustoista. MÄ JUHLIN MUN KOLMEKYBÄSET kisailemalla maailmanmestaruudesta. Mä todella lähden sinne englantiin. ihan käsittämätöntä.
Se ajatus oli ihana ja se tilanne oli ihana. ne ihmiset on ihania. Mäkin saatan olla joskus ihana?
Siinä tilanteessa ja aja ajatuksessa, onnessa, oli myös taas niin paljon kurkkua kuristavaa kiitollisuutta ja nöyryyttä.
Nää ihmiset on ihan käsittämättömiä.

Viikonloppuun mahtui taas niin paljon hyvää ja kaunista, hassua, tunteita.
Hikeä myös ja melkein kyyneliä turhautumisesta siihen ettei aina voi oppia ja osata täydellisesti heti. :)

Mutta oon vaan niin perkeleen onnellinen just nyt!

Näin sen pitää ollakin.

Olipahan täydellinen päivä.
Ei tarvitse olla mitään suurta ja mullistavaa, kunhan on aitoa. <3

keskipäivän jälkeen soi puhelin ja oli ihana herätä rakkaan ystävän "käskyyn" hypätä autoon ja huristaa "aamupalalle". Paikalle päästyäni aurinkoisella terassilla odotti mahtavat tarjoilut hedelmä-smoothieineen päivineen. oioioi.
Auringossa chillailua, naurua, puhumista, suunnitelmia.
Sellaisia ihan tavallisia asioita joista vaan tulee ihan helkkarin hyvä mieli.

Iltapäiväksi suuntasin sitten tanssisalille, jäätelön nautiskelun kautta tiätty! :)
Tulihan siinä hikoiltua sitten muutama tunteroinen.
Naurua ja kohellusta piisasi. Mutta myös niin paljon onnistumisen tunnetta ja huomaamista että kyllähän ne taidot kasvaa ja taas hetken päästä ollaan pidemmällä kuin aikaisemmin.

Ihanan ihana poika pyöritteli tätöstä läpi Twostepin, sheikkas menemään Cha Cha:t ja fiilisteli vielä (west coast) swingitkin. Työtä riittää, mutta onneksi nuo työstämiskumppanit on niin ihania kaikki!
Oli muuten aika jännä huomata viime viikonlopun skaboissa että oikeastaan olen jo tottuneempi melkeinpä tuon treeniparini vinetihin kuin varsinaisen pro-parini. Johtuen tietenkin siitä luonnollisesta seikasta että harjotuspari asuu muutaman kilometrin päässä ja pro-pari tuhansien kilsojen päässä.
ja vaikka tämä nykyinen pro onkin mitä mahtavin ja ihanin niin kieltämättä odotan kyllä innolla sitäkin aikaa kun tämä nuori treeni-parini saavuttaa vaadittavan osaamisen määrän ja kokemuksen ja hyppää proon saappaisiin. Siinä vaiheessa kyllä ei taida olla kahta sanaa kenen kanssa haluan pro-ameilua jatkaa :)
Mutta nyt mennään ajassa jo aika paljon edelle.

Kisatreenailun jälkeen oli vielä viikottainen "tavallinen rivitanssitunti". saatiin ihuna uus tyttönenkin mukaan. Kivaa Madde että eksyit meidän sakkiin! :)
Olipahan vaan taas puolitoista tuntia yhtä iloa ja tanssuamista. Tassut on aika väsynä nyt kun täällä yövuorossa koitan pakertaa.

Hieman hirvittää kun lupauduin ottamaan ekstra-siivousvuoron kakkos duunissani huomi...siis tälle (perj.) aamulle. Jää nukkuminen todellla vähiin kun sitten taas jo puoli kaks "pitää" olla menossa treenaamaan.

Rakas J lähtee viikonlopuksi keikalle... Snniif. Ainoo asia mikä tätä ihanaa päivää varjosti oli typerä kina herran kanssa puhelimessa. Kai sitäkin jännittää tai stressaa kun levynjulkkari kiertua tosiaan starttaa huomena. Ja kun perhanan levypaino meinas sössiä koko kiertueen! saavat meinaan levynsä painosta HUOMENA. Ei mennyt sitten ollenkaan taas viime tinkaan. Ihme sössimistä kun levyt piti olla jo 11pv ulkona...argh!



No muttä pääasia että pojat kerkiävät saada itäsuomen reissuun plätyn mukaan ja myyntiin!!!
kaikki siis seuraaville paikkakunnille seuraavina päivämäärinä niin pääsette ostamaan levyllisen loistavaa musiikkia ja kannattamaan suomalaista "käsityötä" haha:
21.5. Savonlinna, The Rocks
22.5. Lappeenranta, Old Cock
29.5. Hämeenlinna, Rantakasino -with Zernobyl Café
5.6. Huittinen, Pub Sininen Karhu
19.6. Lahti, Ten Dollars Saloon -with Back Beat Combo



p.s. en tajuu miks toi levyn kansi meni tollaseks "negatiivi"-väriseksi?

Ite jään viikonlopuks kotinurkille kun on tuota kakkosduunia (ravintolan siivoilua) luvassa vaikka ykkösduunista onkin vapaata! Aina ei voi valita. Erittäin mieluusti oisin rakkainpani ekaa levyä ollu juhlistamassa mukana, mutta toisaalta dollarin (tai punnan) kuvat silmissä hinkkaan pisuaareja jotta elokuussa päästään sit LONDONISSA shoppaan ja hengaileen hieman väljemmillä kukkaronnyöreillä!

sormet liimassa ja paita kimmeltää

Liimailin siis tossa äsken vähän strasseja yhteen toppiin. Tarkotus oli vähän tuunata sitä tuleviin viikonlopun Linedance Showdown skaboihin. Mut äh. ei se ehkä toimi niin kuin ajattelin. pöh.
No kattoo nyt!

Oon ollu ihan äshoul viime päivinä. Itkeny vaan stressiäni ja jännitystäni. Kateuttani.
Liikaa vaan tapahtunu kerralla ja ei meinaa pien pää jaksaa mukana..
Mut tässä sitä taas ollaan, syrämmen sirpaleita kokoamassa.

Viikonloppuna on siis tanssikisat ja se onkin melkein kahteen vuoteen eka yksilökisa... HUH. Ja sarjassa muut on mua paljon kauemmin tanssineita ja tuossa noviisi-sarjassa ennenkin kisanneita- Mulla eka Novice-skaba ja tosiaan piiiitkän tauon jälkeen paluu.
Tosi hurjaa ja pelkään sössiväni aika lahjakkaasti. Viimeset treenit eilen meni meinaan ihan vituilleen ja itkemiseks. Ei kiva.

Mut olen tässä kereäillyt itseäni ja päättänyt että taistelen niin perkeleesti kun vaan ikinä osaan. Vaikka se sit johtas siihen et hätiköin tms. Mutta silleen täytyy vetää että tiedän etten olis parempaan pystynyt.

En mä oikeen ees tiedä miks postaan tätä kun ei ajatus kulje. Mut jonkunlainen toivon pilkahdus sydämessä nyt syttyy hiljalleen, että josko niitä palkintoja ei olekaan vielä jaettu--- Näin ennen kun ees kisat on alkaneet. Ehkä Joku tuomari tykkää mustakin :) Ehkä niillä muillakin on jotain heikkouksia eikä ne olekaan täydellisiä ihmisiä ja tanssijoita. Ehkä niitäkin jännittää? Ehkä niilläkin on jotain vielä kesken?

Ja ne ihmiset jotka uskoo muhun ansaitsee sen että mä yritän ja annan kaikkeni. Ehkä minäkin ansaitsen sen? <3

Vi*un takakiree akka

Niih. Miks pitää olla sellanen?
Kysympähän vaan.


Niin siis ja tää akka oon mää.
Ja aiheena taas jälleen kerran (kuten itsekkäällä paskiaisella aina) minä itte ja oma osaaminen. Tai lähinnä oma osaamattomuus.
PÖH.
Koskahan sitä kasvaisi sen verran aikuisemmaksi ja viisaammaksi, ehjemmäksikin kenties, että ei aina vertaisi muihin ja osaisi ottaa asiat sellasina kun ne on ja jopa RELATA!


Tanssihan se mua taas kismittää.
Valmiiksi on jo niin luuseri olo kun tiedän että ensi vuoden sarja on kova. Kaikki tytskät sarjassani on niin kauan tanssineita ja hyvin perusasiat hanskaavia että mitäs tälläsellä pullerolla siellä on jakoo (ja jumalauta kun ne on kaikki viel kauniita ja hoikkia! nih! <3 niille kuiteskin kun ei se niiden vika oo et ne on mua parempia... :D)
Ja mitä enemmän tälläsiä ajattelen niin sitä tyhmemmäks mä tunnen itseni. Miks en osaa ottaa vaan kokemuksena. Miksi pitää olla niin saakelin kaikki tai ei mitään. Miksi ei voi vaan ajatella että kokemusta ikä kaikki ja taidot karttuu hitaasti...
Mä vaan rrrrakastan tanssia ja kilpailemista ja onnistumisen tunteita. Mutta häviämistä mä VIHAAN.
Häviön hetkellä ei osaa suhteuttaa sitä ettei se ollu mikään elämän ja kuoleman kysymys vaan kyse on leikistä...pelistä...hauskan pidota...itsensä koettelemisesta ja rankasta työstä.
Mutta ei.
Esim. Worldsien jälkeinen itku joka ei vaan meinannu loppua oli jotain kamalaa. Hetkeen ei todella nähnyt metsää puilta. Kun ei nähnyt ees niitä perkeleen puita kyynel-simmuilla.


Oon kyllä päättäny että treenaan huolella, niin paljon kun pystyn.
Samalla pelottaa sekin että sit kun tosiaan "antaa kaikkensa" niin sit jos ei kuitenkaan pärjää milläänlailla niin kuinka siitä selviää?? äh.
Joo, tiedän. Mä oon aika tyhmä :)


Moikka ny, nih!

Moon niin kipee ja moon niin kova valittaan.

wäy wäy wäy.
Kannattaa skipata ihan suosiolla tää postaus jos valitus ja valittajat ärsyttää..
Mutta MOOON NIIIIN KIPEE.
Tai siis vois sitä olla korkeemmassakin kuumeessa ja ihan "invalidina". mutta ei tääkään kaukaa liippaa.

Englannin matkan jälkeen mökillä rentoutuessa tuli ekan kerran kurkkukipu ja lämpöily (ei ollu mittaria mukana, mutta olo oli kamala). Se meni kuiteskin ohi. mutta nyt sit loppuviikosta alkoi kamala nuha ja yskäkin vaan pahenee. Joka saatanan rööri täynnä ikivihreetä. yäk.
Ja kun on niin saakelin voimaton olo.

Mua niiiiiiin vituttaa tää sairastaminen just nyt, koska tänä viikonloppuna ois ollu niiiin mahtava (tanssi)kurssi, niiiiiin mahtavan opettajan johdolla. Iki-ihana Gareth on suomessa valmenatamassa ja mitä teen minä... Makaan VITTU SOHVALLA! SAA*ANA!

Tässä vähän vinkkiä mistä meikä jäi paitsi...


sniiiif :( Ja kun kyseessä on vielä niin ihanan sulonen persoona niin ärrrrrsyttää kyllä kympillä!

Mutta mä meen nyt takas sohvalle kun pelkästä blogaamisesta on hiki päässä niin ei kai sitä sit ihan kunnossa ole :P

mirror mirror on the wall

Jepulis,
Peilit on seinässä (salilla) piiitkän taistelun jälkeen.
Hitto että meinasi olla vaikeaa kun oli ihme lörot noi kiskot joihin peili tuli kii, vääntyili miten sattui koko ajan.
Mutta se on magee. MAgeempi...Magein.
Ja Satulle esim terkkuja että tämähän siis tulee oleen teidän kaikkien TUV-laisten ja kaikkien muudenkin alueen kiinnostuneiden sali. Eli sinne vaan hengaamaan.
Kahveelle saa poiketa!


joku hetkellinen epätoivo... Ne on taas vinossa...Tiina ja simo keräilee, Juho vatupassailee


Todistetusti itse laitettu ja todistetusti seinällä!!

Mutta joo. Hommia painettiin taas keskiyölle.
Minä Hot Tin Roofilla ja Jussi vaunun kimpussa. Ihanaa kun mun mies on niin ahkera ja osaa kaikkia hionoja remppa-juttuja. Mä onnistuin enimmäkseen oleen vaaraksi muiden vaatteille pansselini kanssa, mutta mikäs siinä <3

Ja kohta takas sitten taas rempan pariin ja kahvin liikakulutukseen!

lost in cha cha

Jeps. On kuulkaas muperoiset menny torstaista asti aika kiihtyvällä vauhdilla tää elämä, Aivan ihanaa ollu kyllä vaikka alkaa jo tuntua takaraivossa tää säntäily.
Mutta en valita, koska nauttinutkin olen kybällä!
Ainoa hienoinen miinus on tosiaan se että torstain jälkeen oon nukkunu ehkä yhteensä noin 10 tuntia ja ollut vieläpä yöt duunissa joten nyt kun viimonen yö-huki alkaa oleen puolessa niin silmät luppaa kyllä aika lupaavasti!

Mutta jeah beibe, itepähän valitsit! :D

Eilen (siis sunnuntaina) oli taasen oikein mukavaa. Oikein itteenikin jo ällöttää tää mun henkutus kun elämä on niin kivaa, mutta kettuakos sille voi kun se vaan on. Jotenkin on vaan viime päivinä uponnu tajuntaan niin kovaa ettei kaiken ihanan tarvii olla niin kallista tai ettei aina tarvii saavuttaa tähtiä ollakseen onnellinen.
Joskus ihan tavallinen elämä, nauraminen, hengailu, kahvin kittaaminen, haaveilu, toisten haaveiden jakaminen, intoilu, sekoilu ja tunteilu riittää korvaamaan (ja olemaan parempaa) kun kalliit huvit.

Sunnuntaita siis vietin taasen tuolla Hot Tin Roofilla tanssin, kahvin ja yhdessä olon merkeissä. Sain tuon ihanan nuoren gentlemannin auttamaan mua pro-am treeneissä ja uskomtaonta miten vaan on tuottanu aivojen ja jalkojen rassaaminen tulosta. pystyin selviämään kisarutiinista jopa silleen et askeleet meni oikein.(Cha Cha:ta työstettiin). perustekniikka mulla on vielä kovasti hakusessa kun en oo cha cha:ta koskaan menny aiemmin ennen näitä pro-am hommia...
Mutta sitkeesti vaan ja yritystä yritystä....
Mutta oon kyllä mega-mega kiitollinen Juholle treeni-avusta. NIIIIIN moni juttu aukes taas lisää ja aikaa kuitenkin on vielä kisoihin ja muuhun...

Mutta täydestä sydämestäni nautin tanssista. Nyt tuntuu ihan käsittämättömältä että olin sitä ilman puoli vuotta! KUUSI KUUKAUTTA! herttinen. Onneksi se meni kuitenkin äkkiä vaikka oli se kyllä synkkää. hetkittäin synkempää kuin oon edes kenellekään kertonut. tai no parille ihmiselle.
Se (tanssi) vaan on mulle niin tärkeä tapa selvittää päätäni ja tunteita jotka muuten jäisi johonkin sielun nurllaan ummehtumaan. Musiikki, rytmi, sanat, liike, tunne, paritanssissa tietty vielä sen kaiken jakaminen toisen kanssa... Ei osaa selittää. Vaikka en todella mikään tähti tanssija olekaan niin henkisesti se on mulle niin tärkeää. Sielu kokis pahan amputaation jos tanssi pitäs jostain syystä hylätä.

Ah... Vihdoin tuli asuntovaunuunkin puuttuvat osat sweduista. Nyt pääsee herra rakas muru kulta tekeen sen loppuun ja ale kahden viikon päästä ollaan karavaanin kanssa matkalla viikonlopun viettoon ja hauskaa pitämään keskiyön auringon alle! Odotan niiiiiin kovaa kyllä.
Jotenkin kyllä just sellaset juhannus bileet joita olen odottanutkin. Ei kiirettä mihinkään, hyvää porukkaa ja rentoa menoa!
rokrok

Tässä nyt muuten pari kuvaa tuosta Hot Tin Roofista postauksen lopuksi...

Näkymä saliin ovelta


Ländskeippiä ikkunoista, "kattojen tasalla" todela ollaan kuten nimikin kertoo. Huomatkaa remonttieväs :D


ja voitteko sitten oikeesti jokaikinen olla laittamatta enää koskaan maalarinteippiä puulattiaan... meinaan noin 10 tuntia kesti tuon pätkän ja prin muun irti raapiminen. helvetillinen homma ja lopun kaiken lattiaa joutui peräti lakkailemaan uudelleen.. NI!

Odottelua... odottelua...

Nyt just on taas sellainenvaihe että oikeastaan kaikki on vaan vähän niinkuin odottelua.
Ihan just nyt odotan Jussia töistä että saadaan alkaa yhdessä duunaan pihalla, yay! Inhoon puutarhassa kökkimistä mutta kun rakkauspakkaus haluaa YHDESSÄ tehdä niin toki teen melkein mitä vaan siksi <3.

Toisekseen odotan huomista! nään iiiiihania tyttöjä ja pääsen juoruun ja myös suunnitteleen tulevaa, Tytin treffaan varmaankin vuoden tauon jälkeen. Jännä miten joidenkin kanssa vaan pysyy ystävinä vaikka ei pysty useinkaan näkeen. Tytti vaan on iqu! <3

(jessus että ollaan nuoria....)



Ja illalla huomena nään Sinttusen. Tuo just tesktaili ja pyysi koe-karavaanireissuun mutta mää en pääse kun oon TIETTY töissä. Niilläkin on nyt veteraani-vaunu! Mahtavaa. Meitä lähtee siis kai kolmen munan retkua sit jussina DoDadsiin jos kanervatkin lähtee vaunulla... Muistaakseni niillä sellanen kans on?

Mutta Sindee nään PIIIITKÄSTÄ aikaa huomena kun mennään kylään.

Sitten next asia mitä odotan on se että pääsisi aloittaan treenit kunhan ihmiset on maisemissa ja asiat varmistuu!!! EI MALTA EI MALTA!

Sitten... Juhannus, sitäkin ootan kovaa. Kivaa sakki tulossa mukaan ja ainakin kai nyt sit 3 tai neljän auton letka saadaan kokoon... Kiva päästä johonkin uuteen tapahtumaan välillä. Oishan se Ellivuorikin kiva, mutta se on niiiin NÄHTY!

Sit seuraava odotettava onkin LOMALOMALOMA-viikko heinäkuussa, elikkäs mun eka kesäloma :D Ja sillon vedetään proo-ämmää niin että lonkat paukkuu! kuus tuntii teho treeniä ja varmaan muuten vaan treeniä ja ihanaa hengailua isolla sakilla jajaja. Luulet että sillä viikolla riittää iloista puuhaa vähän joka päivälle. Tanssia on niin ikävä ja en todellakaan aio vätystellä kunhan saadaan treenit taas käyntiin vaan lähden tekeen hommia ja KOVAA!

(ja mikähän oli kuvion nimi? seuraa johtajaa?)

Voi luoja! Tää kesä näyttää uhkaavasti niin IKIMUISTOISELTA! <3
Ja jos sen loma viikon loppuhuipentaisi vielä se BSO:n keikka- Tosin en ees teidä saako enää lippuja ja tuleeko oleen missään välissä rahaa niitä ostaa...
Mutta oishan se kyllä niiiiin näkemisen arvoinen!


Sitten seuraavaksi aletaan odottaa elokuuta jolloin onkin vaikka mitä! Syndet, bilettä ja pippaloa, ENKKULANMATKA ja tietty toi kakkos kesäloma :)
Odotan kyllä niitä MM-kisoja kun hullu puuroa! On niin hyvä porukka ja hienoja suunnitelmia, mm. huvipuiston valloitus jossa on euroopan isoimmat ja pisimmät vuoristoradat.




Niih, että sellasta. odotellaan odotellaan. Hyvää kannattaa odottaa! <3

Have fun go mad!

Voi lutu luttanat ette teidä miten miulla on ollu mahtava päivä!
oon niin tohkeissani ja adrenaliiniä täynnä että oikeen hirvittää koska tää nousukiito katkeaa ja rymähdetään alas.
Mutta nautitaan nyt niin kauan kun sitä piisaa <3

Hannani, rakkaan almost siskoni, luo oisin kovin halunnu kaffeelle tänään, mutta aikataulut ei sit lopunkaiken menneet yksin llenkaan. Mutta kaippa tässä elämässä kerkiää kahvitella :) Tokihan se ois tänäänkin maistunut kyllä!

Mutta sit jäi taas puolestaan aikaa hoitaa hyvin hyvin tärkeät skumppa-ostokset tänään! Huomena oiskin ollu ihan YBER-kiire, joten onni onnettomuudessa.
Marssin alkoon ja sieltä pois viiden skumppa-pullon kanssa! Tädit meinaa vähän irrotella Showdown Gaalassa lauantaina. On mansikka-skumppaa ja passion.skumppaa. ah! NAM.

Piristyin alkossa, koska mitä suuremmalla todennäköisyydellä olen hyvin nuori ja viaton, koska MULTA KYSYTTIIN PAPERIT. Eli henksut, eli pahvit, eli eli...
Ja myyjä itse vaikutti siltä että hyvä jos 23v on mittarissa :D
Enhän mä tosiaan muuta kun 30v täytän vuoden päästä! hih.
PIRISTI!

Siiten oli vuorossa aulanko ja talkoiden alku! saatiin ihan jättipaljon jo aikaan ja on se vaan niin sydäntä riipovan ihanaa knn kisakuume nousee ja näkee taas miten kisa-sali rakentuu kristalikruunujen loisteeseen. Ihmisillä on hyvä fiilis ja kaikki jaksaa oainaa nuisematta! oon niin ylpee noista nuorista tanssija-lupauksista jotka kans yhtään nurkumatta touhusvat samaa tahtia kun aikuisetkin. pirskatti että oli taas kivaa.

ja olin toki tuon kuvassakin poseeraavan ihanan ihanan hurmurin kanssa lähikontaktissa pari tuntia. Käsittämätöntä miten jonkun kanssa voi olla niin luonnollista tanssia ja olla ihan iholla kii. Yhtään ei vaivaannuta tai muutenkaan ole vaikeaa. Sam:llä on usomaton kyky saada jokainen tunteaan itsensä niiiiiin spesiaaliksi.
Niin, siis jos nyt jäi epäselväksi, niin kyseessä mun (ja monen muun) Englantilainen lahjakas, nuori ja komea Pro-Am opettaja. Treenatiin tänään kaksi tuntia kun lauantaina potä kisata taas puolen vuoden tauon jälkeen.
Polvi kesti todella hyvin. ei ees nyt jälkeenpäin ole juurikaan turvoksissa. Lonkka kylläsitten ärsyyntyi ja jumittaa, mutt buranaa naamariin!

Sam tosin pudotti aika pommin mun niskaan.... Sääntömuutos (eli siis newcomereille 2 tanssia vaina entisen 3:n sijasta) EI OLEKAAN VIELÄ VOIMASSA!
Eli siis vedän kolme tanssia kisoissa ja WCS ei kuulukaan mun kisatansseihin!! SHIT! se olsi ollu kivsa.

No mutta, mulla on nyt sit chacha, East coast swing (jive tyylinen tanssi9 ja twostep. Chacha ja ECS oli yllättävän hyvin muistissa tai lähinnä jossain alitajunnassa ja niistä varmaan jollainlailla selviän lauantaina. Twostep tulee oleen paha. Putoon koko ajan rytmistä ja sekoilen.... Mutta eipä hättä. Kunhan sen kvalfiointi pisteen saan niin tavoitehan on oikeesti siellä kesän (elokuu, englanti) MM-kisoissa! ja sinne ehtii treenata kyllä!!!

No mutta nyt äkkiä tää työ-yö tästä pois alta ja sit muutama tunti unta palloon. Sitten jatkaan talkoita ja fiilisteleen! ja illalla olis Hotelli vaakunassa isotrokkibileet ja mm Jussi Syren & Crazy Cavan soittamassa!!!! Sinne lupasin lähtee kuskiksi kun täytyy skarpata kisojan akia perjataina!
.

Just another lazy sunday afternoon...

Ainakin ihan sunnuntai olo.
Kävin porukoilla juoruamassa ja hakemassa showdownin käsiohjelmat. Äitikin on ihanan intona tulevista kisoista <3 On se vaan niin ykkönen kun jaksaa ja haluaa olla mukana. Auttaa ja tehdä yhdessä.
Samoin isä. Se oli niin ihana kun selitti perusteellisesti millä ohjelmilla väsäs tänä vuonna käsiohjeman. Se oli suloisuus itekseen painanutkin ne vakka mun piti mennä sen avuksi juokseen kahden kerroksen väliä nappaan valmiit ohjelmat ulos koneesta. ne on niiiiin ihania. parhaat vanhemmat <3

Sit kaikkien nimeltä ja sen enempää mainitsemattomien mutkien ja tapausten jälkeen päädyttiin viettään iltaa hotelliin ja ottaan tuntumaa tulevaan viikonloppuun. Nyt on taas kynnetkin edes auttavasti kii käpälissä. meni vaan ihan munilleen suunnitelmat muststa kynsistä kultaisilla strasseilla koska kynsilakka osoittautui yhteistyökyvyttömäksi...
Nyt sit tässä työyön lomassa koitan poistella mustan rippeitä ja laittaa niin maan perkeleesti kultaista päälle että saa edes jokseenkin järjellisen näköiseksi nuo raapimakalut! Mutta kyllä nää mulle kelpaa :)

Huominen menee varmaan ihan siivillä.
Kunhan saan itseni ylös sängystä niin meen (toivottavasti) Hanskin luo kaffelle. Toivon tosiaankin ettei kutsu mistään syystä lakkaa olemasta voimassa koska en o k.o. neitosta juurikaan viime aikoina nähnyt. Sääli ja harmi.

Sit klo 17 Aulangolle opetteleen ees alkeet Pro-am rutiineista... Tuun oleen kyllä lattialla ihan kauhee, mutta viattuakos sitten kun ei ole siinä sarjassa edes vastustajia! :)

Dance dance dance... uu-i, uu-i...uuu-i...

oon varmana jotenkin nyrjähtänyt sijoiltani koska mua ei vituta, ei sitten mikään!
Oon jopa pystyny muutaman ihmisen tosi ärsyttävän ja ruman käytöksen työntämään ajatuksistani. Ei kai voi olla mun murhe jos aikuiset ihmiset käyttäytyy kuin uhmaikäiset kakarat ja pahoittaa tahallana toisten mielen?
- Nyt ei vaan ole aikaa miettiä toisten motiiveja ja kiukkuja liiemmin. Mieluummin keskittyy hoitaan itselle uskotut hommat hyvin ja nauttimaan kun on sen aika!

Eilen käytiin Aulangolla sopimassa loput Showdown hommat ja selvisikin mukavia juttuja kuten että saliampääseekin varmaan rakentamaan hyvissä ajoin jne. Saadaan myös ihunaisen Anin kanssa LA-Su yölle huone Hotellista (Aulangolta) huone joten ei tarvii raahata kamojaan edestakas. Vaikka eipä mulla olis ollu mitään vastaan Anillakaan majoittumista, mutta kerrankos sitä hotellissa juppailee :D <3 <3

Eilen illalla olin myös taas vähän tutustelemassa west coast swingin saloihin.
Tiinalle oli yksi Lahtelainen kundi tunnilla ja mä kävin kans osan aikaa soluilemassa WCS-opetuksessa ja hei, ei se ole ollenkaan niin vaikeaa sittenkään... Ehkä?

Ja vielä kun pääsen Samin kanssa torstaina kaks tuntia treenaan niin west coastista voisi saada jopa jotain tolkkua! Twostep jää kyllä ihan vaiheeseen, mutta pääasia että MÄ TANSSIN TAAS!!!

Voi vitsi...oon niin täpinöissäni!

Feeling alive!

Miten kiire ja hektisyyskin saa mut aina voimaan näin hyvin.
Jaksan ja pystyn mitä vaan, kahvia menee litroittain. Ehdin, psytyn, kerkeän. Ja kiireen jälkeen "romahdan" ja märehdin viikon kaks kun on niin tyhjää!

Mut itse kiireen keskellä tuntuu et anta atulla mitä vaan, niistä mennään yli!
Nyt teitty siis suurin työllistäjä on tuo Showdown ja vitsit miten kivalta tuntuu kun pääsee konkreettisesti tekemään ja kokemaan. Ja viikonlopun jälkeen saa olla oikeesti tyytyväinen että on antanut kaikkensa.

Ajatella että viikko enää ja sit se alkaa. Työtä on aamusta iltaan, mutta sen tekee mielellään. Harmittaa vaan kun nyt näyttää siltä että työnmäärä lisääntyykin entisestään ja näin ollen en pääse tuon edesmenneen kaverimme hautajaisiin/muistotilaisuuteen edes käymään.
Alkuperin oli tarkoitus että omien kisavetojen jälkeen poikkean muistotilaisuuteen, mutta eipä se taida millään onnistuakaan.
Mutta toisaalta, tiedän ettei tuo kamukaan olisi perunut autokisojensa mekaanikko-vuoroa mun hautajaisten takia, joten koen että mun on tärkeää mennä kohti omia unelmiani. Tosi itsekästä, tiedän, mutta jotenkin koen että tää herra olis varmaankin toivonut niin.

Onko teillä kellään teitoa surunauhan käytöstä. Teidän et se on yleensä miesten homma, mutta ajattelin rikkoa normeja tässä asiassa koska surun kohdekin omas tiettyä raggari-/kapian-henkeä. Onko surunauhan (käsivarteen tulevan) leveydestä olemassa jotain kirjoittamatonta sääntöä ja olikohan se nyt vasen käsi jossa sit' käytetään?
Onkohan tyylirikko jos laittaa surunauhaan esim muutaman kultaisen swarofskin kiven? Koska haluaisin siitä mahdollisimman kauniin!!!

Mutta, nyt näyttää muuten oikeen hyvältä järjestelyt.
Kisanumerot on valmiit. Tiina väätää osallistuja-listoja infoon. Hiitti-listan tein tänään loppuun. Isän kanssa korjataan 1 pv käsiohjelman virheet ja lisäykset ja ens viikolla taas se rappusten ravaaminen painossa niitä ohjelmia tulostellen :) Reidet saa kivaa jumpppaa!! <3

Sit onkin jo itse kisaviikko, Sam:n yksärit ja sit alkaa megalomaanisen kiva ja työn täyteinen viikonloppu. Onneks mulla on aivan ihana uni-kaveri launatai-sunnuntai yöllä luvassa. again! :D Ja skumpppaaaaaaaaaa on pakko ottaa pari lasia työn lomassa!

long time, no seen...

Tätä se teettää kun on liikaa aikaa :)
Kaivoin kisapukuni kätköistään, reppana oli ihan yksin pimeässä puoli vuotta.
Ah. On se vaan niin ihana vaikka itse sanonkin.

Tässäpä se :)







mustaa trikoota ja ihonväristä harsomaista kangasta (kisatilanteessa puvussa alla iho kangas-toppi ettei tissit vilku liikaa :)
Swarofskin kiviä on kolmea eri kokoa, aika monta sataa ja lisää tulee ensi kesäksi englannin kisoihin.
Kaikki nuo koukerot on siis kivillä tehty, yksi kerrallaan liimaten.
Ja tietty niitä parhaiten kimaltavia

Tulipas taas "itserakas postaus", itseään kuvailee ja sit heiti kaikille näytille :) haa, that´s me <3