Liimailin siis tossa äsken vähän strasseja yhteen toppiin. Tarkotus oli vähän tuunata sitä tuleviin viikonlopun Linedance Showdown skaboihin. Mut äh. ei se ehkä toimi niin kuin ajattelin. pöh.
No kattoo nyt!
Oon ollu ihan äshoul viime päivinä. Itkeny vaan stressiäni ja jännitystäni. Kateuttani.
Liikaa vaan tapahtunu kerralla ja ei meinaa pien pää jaksaa mukana..
Mut tässä sitä taas ollaan, syrämmen sirpaleita kokoamassa.
Viikonloppuna on siis tanssikisat ja se onkin melkein kahteen vuoteen eka yksilökisa... HUH. Ja sarjassa muut on mua paljon kauemmin tanssineita ja tuossa noviisi-sarjassa ennenkin kisanneita- Mulla eka Novice-skaba ja tosiaan piiiitkän tauon jälkeen paluu.
Tosi hurjaa ja pelkään sössiväni aika lahjakkaasti. Viimeset treenit eilen meni meinaan ihan vituilleen ja itkemiseks. Ei kiva.
Mut olen tässä kereäillyt itseäni ja päättänyt että taistelen niin perkeleesti kun vaan ikinä osaan. Vaikka se sit johtas siihen et hätiköin tms. Mutta silleen täytyy vetää että tiedän etten olis parempaan pystynyt.
En mä oikeen ees tiedä miks postaan tätä kun ei ajatus kulje. Mut jonkunlainen toivon pilkahdus sydämessä nyt syttyy hiljalleen, että josko niitä palkintoja ei olekaan vielä jaettu--- Näin ennen kun ees kisat on alkaneet. Ehkä Joku tuomari tykkää mustakin :) Ehkä niillä muillakin on jotain heikkouksia eikä ne olekaan täydellisiä ihmisiä ja tanssijoita. Ehkä niitäkin jännittää? Ehkä niilläkin on jotain vielä kesken?
Ja ne ihmiset jotka uskoo muhun ansaitsee sen että mä yritän ja annan kaikkeni. Ehkä minäkin ansaitsen sen? <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti