Mä olen koittanut ajatella että on se hienoa kun meillä on suomessa neljä erilaista ja upeaa vuodenaikaa.
No kolme niistä onkin hyvin mieluisia, mutta tämä neljäs se vaan vuosi vuodelta koettelee mun hermojani enemmän ja enemmän...
Olenko mä vaan niin suppea että en ymmärrä tätä?
Nauttiiko joku siitä että kylmyys salpaa hengen, varpaat muistuttavat jo hetken ulkoilun jälkeen kehnolaatuisia pakastettuja nakkeja. Iho kuivuu korpuksi. Olo on tukala kun koittaa pakata päälleen monta vaatekertaa. Auto parka inisee tuskissaan kun pimeyden keskellä kaivaa sitä esille hangesta!
Talviurheilu ei kiinnosta. Turha edottaa hikilankkujen virittelyä koipiin tai luistimilla taiteilua. Ei ei ei.
Antakaa mun nukkua kevääseen asti jooko? Jouluna voi herättää syömään!
11/30/2010
11/29/2010
calm down
Tiedättekö mitä nassuset?
Mä olen päättänyt alkaa mukavaksi ihmiseksi!
Älkää naurako siellä. Loppuu sit heti se hihitys hei!
Minä kun olen niin kova muijja ajattelemaan niin nyt kisakiireiden loputtua on sit ollu taas liikaakin aikaa ajatella ja ärsyttää kanssakulkijoita mitä ihmeellisimmillä sekopäisyyksillä... Sorry about that!
Teemme töissä sellaista projektia joka pohjautuu sosiokulttuuriseen ajatteluun ja työotteeseen. Vanhustenhuolto kun jo sanana kertoo aikapaljon siitä että aika toimenpide-keskeisesti tässä on menty vuosikymmeniä. Hoitaja hoitaa ja asukas/asiakas/potilas on objekti.
Tämä projekti alkoi sillä että teimme voimavara-puuta yhdessä tyktovereiden kanssa. Jokainen laittoi puuhun omat osansa asioista jotka vievät voimavaroja, mitkä tuovat voimavaroja ja mitkä ovat unelmiamme.
Näitä asioita miettiessä tajusin kuinka paljon kriittisyys itseä ja muita kohtaan vie multa mahdollisuuksia olla mukava, rento, hauskaapitävä ja positiivinen persoona. Se että tuijottaa ja pelkääkin omia vikojqan ja riittämättömyyttään johtaa tiettyyn yrmyilyyn ja ärhäkkyyteen. '
Mitä jos hellittäisi vähän ja heittäytyisi sen varaan että voin ihan ikeasti luottaa ystäviini ja läheisiini! Ettei mun tarvii lunastaa paikkaani yrittämällä niin kamalasti. Mulla on niin kova tarve pyrkiä olemaan huippu hyvä ystävä ja korvaamaton että unohdan että ehkä voisin olla ihan mahtava ja parasta laatua ilman yrittämistäkin.
Mun täytyy myös oppia suodattamaan ja hyväksymään. Antaa tilaa muille. Hyväksyä että on muitakin ideoita kuin mun. Haluan myös oppia siihen ettei mun tehtävä ole ojentaa muita tai neuvoa miten täällä ollaan. Jos joku käyttäytyy huonosti tai typerästi niin antaa sen mokata itsensä. Ihan itse. Suurinosa ihmisistä kyllä tietää koska ovat olleet idiootteja, vaikka eivät sitä koskaan myöntäisikää.
Haluan oppia ottamaan ihmisistä parhaat puolet. Tosi ystävistä ja läheisistä siedän ja otan vastaan kaikki puolet. Uskon että elämästä tulee helpompaa jos ei ota kaikkia vastaantulijoita niin "vakavasti" vaan nauttii vaan heidän hyvistä puolistaan eikä anna huonojen puolien mennä niin kovaa nahkoihinsa.
Olisko tässä nyt avaimia kasvamiseen ja siihen itseni kehittämiseen josta aina haaveilen?
...............................................................................................................................
P.s. Sain ihan jätti-ihanan blogi-tunnustuksen, mutta palaan siihen kun pääsen tietokoneelle. Mut olen tosi otettu! <3
Mä olen päättänyt alkaa mukavaksi ihmiseksi!
Älkää naurako siellä. Loppuu sit heti se hihitys hei!
Minä kun olen niin kova muijja ajattelemaan niin nyt kisakiireiden loputtua on sit ollu taas liikaakin aikaa ajatella ja ärsyttää kanssakulkijoita mitä ihmeellisimmillä sekopäisyyksillä... Sorry about that!
Teemme töissä sellaista projektia joka pohjautuu sosiokulttuuriseen ajatteluun ja työotteeseen. Vanhustenhuolto kun jo sanana kertoo aikapaljon siitä että aika toimenpide-keskeisesti tässä on menty vuosikymmeniä. Hoitaja hoitaa ja asukas/asiakas/potilas on objekti.
Tämä projekti alkoi sillä että teimme voimavara-puuta yhdessä tyktovereiden kanssa. Jokainen laittoi puuhun omat osansa asioista jotka vievät voimavaroja, mitkä tuovat voimavaroja ja mitkä ovat unelmiamme.
Näitä asioita miettiessä tajusin kuinka paljon kriittisyys itseä ja muita kohtaan vie multa mahdollisuuksia olla mukava, rento, hauskaapitävä ja positiivinen persoona. Se että tuijottaa ja pelkääkin omia vikojqan ja riittämättömyyttään johtaa tiettyyn yrmyilyyn ja ärhäkkyyteen. '
Mitä jos hellittäisi vähän ja heittäytyisi sen varaan että voin ihan ikeasti luottaa ystäviini ja läheisiini! Ettei mun tarvii lunastaa paikkaani yrittämällä niin kamalasti. Mulla on niin kova tarve pyrkiä olemaan huippu hyvä ystävä ja korvaamaton että unohdan että ehkä voisin olla ihan mahtava ja parasta laatua ilman yrittämistäkin.
Mun täytyy myös oppia suodattamaan ja hyväksymään. Antaa tilaa muille. Hyväksyä että on muitakin ideoita kuin mun. Haluan myös oppia siihen ettei mun tehtävä ole ojentaa muita tai neuvoa miten täällä ollaan. Jos joku käyttäytyy huonosti tai typerästi niin antaa sen mokata itsensä. Ihan itse. Suurinosa ihmisistä kyllä tietää koska ovat olleet idiootteja, vaikka eivät sitä koskaan myöntäisikää.
Haluan oppia ottamaan ihmisistä parhaat puolet. Tosi ystävistä ja läheisistä siedän ja otan vastaan kaikki puolet. Uskon että elämästä tulee helpompaa jos ei ota kaikkia vastaantulijoita niin "vakavasti" vaan nauttii vaan heidän hyvistä puolistaan eikä anna huonojen puolien mennä niin kovaa nahkoihinsa.
Olisko tässä nyt avaimia kasvamiseen ja siihen itseni kehittämiseen josta aina haaveilen?
...............................................................................................................................
P.s. Sain ihan jätti-ihanan blogi-tunnustuksen, mutta palaan siihen kun pääsen tietokoneelle. Mut olen tosi otettu! <3
tyttöjen välisestä ystävyydestä.
Vain ystävä uskaltaa haukkua edessäpäin. - Maija Paavilainen
Mulla on ollut onni saada elämääni aivan järjettömän ihania ystäviä.
Haluaisinkin tällä postauksella muistuttaa heitä siitä että he ovat minulle uskomattoman tärkeitä.
Kerron heistä anonyymisti, koska en usko ainakaan kaikkien heistä haluavan tulla mainituksi julkisesti, nimellään. Uskon heidän tätä lukiessaan tunnistavan itsensä. <3
Toki minulla on muitakin ystäviä kuin nämä valitsemani viisija myös muut ystäväni ovat minulle rakkaita! kovasti!
En voi sanoa kuka heistä on paras tai etteikö joku tämän listan "ulkopuolinen" voisi olla se paras ja tärkein jonain tiettynä päivänä tai hetkenä, tietyssä asiassa.
Ja nämäkään ihmiset listallani eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä...
Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi - ellet sitten ole matkalla alaspäin.
Kerronpa teille siis viidestä erittäin rakkaasta ystävästäni ja kerron asioita joita heissä ihailen ja joita yleensäkin ihmisissä suuresti arvostan. Näitä asioista haluaisin myös ystäviltäni oppia.
Ystävä numero 1) (huh, kuulostaapa pahalta tollainen numerointi---yyyyy).
Hän tuntee sanat. Hän käyttää niitä kauniisti. Osaa hän toki varmasti niitä käyttää aseenakin halutessaan, mutta etupäässä tiedän henen käyttävän niitä hyvään.
Haluaisin osata käyttää kieltä kuten tämä ihana persoona. Edes puoliksi niin hyvin.
Milloin raikkaasti, milloin hellästi. Milloin viiltävästi.
Tämäm kauniin ihmisen kanssa olen jakanut paljon tunteita. Hän on hyvin pitkälti ainoita jotka ymmärtävät millaisen tunnemylläkän joku muiden mielestä "ei niin vakava" asia voi saada aikaan.
Uskon että tunnemme ja tunteilemme aika pitkälti samallalailla monesta asiasta ja monesta ihmisestä. Hän on kylläkin minua paremi hallitsemaan tunteitaan ja suvaitsemaan erilaisia tapoja olla. Sitäkin häneltä toivon oppivani ja uskon että siihen onkin mahdollisuus "vuoropuhelun" keinoin, hänen edessään uskallan olla keskeneräinen ja rikki.
Ystävä numero 2)
Äidillinen. lempeä, tarkka. Ymmärtävä. Aina rinnallani vaikka fyysisesti emme rintarinnan nykyään usein kuljekaan. Yhteistä taivalta on pian 20 vuotta takana ja hän on peruskallioni, aina. Hän tuntee minut kuin omat taskunsa ja silti välittää.
Hänen kanssaan olen kasvanut ja jakanut kasvukivut. Tehnyt yhden kauneimmista matkoista, matkan aikuisuuteen.
Elämme todella erilaista elämää juuri nyt, mutta hän ymmärtää minua ja minä häntä.
Kaikista muutoksista huolimatta hän on yhä hän ja minä olen yhä minä. Me olemme aina me.
Hänelta olen oppinut paljon elämän isoista kysymyksistä. Olin mm paikalla kun hänen ensimmäisen lapsensa syntymä käynnistyi. Sain jakaa jotain suurta ja ainutlaatuista.
Hän on keskustellut kanssani monista peloistani ja auttanut minua ymmärtämään asioista.
Haluaisin oppia häneltä jämptiyttä ja pelotta isoihin asioihin ryhtymistä. Pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta.
Ystävä numero 3)
Ihan oman lajisensa ihminen. Ainutlaatuinen. Toisinaan mahdoton ottaa selvää mitä kauniissa päässään liikkuu. Mutta pidän siitä ja haluan oppia häneltä lisää siitä miten kaikkia korttejaan ei pidä paljastaa ja miten kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse olla sydänystävä vaikka hauskaa voi pitääkin.
Hän on ainoita jolta voin loukkaantumatta ottaa vastaan hyvinkin suoraa palautetta. Hän on ainoita ihmisiä joka saa sanoa minua hulluksi ja käskeä lopettamaan lapsellisuudet.
Tämän ihmisen kanssa olen oppinut paljon itsestäni, omista rajoistani, omista voimavaroistani.
Jotain aseistariisuvaa luottamusta hän minussa herättää, tunnetta että pitää vaan heittäytyä.
Olen oppinut tekemään omia päätöksiä, ottamaan vastuuta.
Vieläkin haen näissä jutuissa paikkaani mutta uskon että näitä tulen oppimaan lisää.
Olen myös oppinut kunnioittamaan toisenlaisia tapoja osoittaa kiitollisuutta, välittämistä.
Tämä ihminen on onnistunut koskettamaan johonkin todella syvälle. lopullisesti.
Häneltä haluan oppia lisää siitä miten ihmisiä kohdellaan. Miten annetaan tyhmien tehdä itsensä tyhmäksi, ärsyyntymättä. Miten kaikkia ei tarvitse päästää nahkoihinsa vaan voi olla kaveri myös "kevyesti" ja hauskanpito-hengessä.
Ja yleensäkin asennetta elämään, se mikä ei tapa se vahvistaa.
4) ystävä numero 4.
Niin sodassa kuin rakkaudessakin.
Maailman paras tappelukaveri.
Meidän on opittava löytämään tasapaino siihen kuinka tiiviisti voimme olla yhdessä, siis konkreettisesti- Liiallisuus johtaa uskomattoman naurettaviin riitoihin. (love you <3).
Mutta ilman häntä olisi sydämeni todella vajaa.
Ilman häntä minulla ei olisi siskoa.
Hän tietää minusta lähestulkoon kaiken ja minä hänestä.
Haluan suojella häntä ja haluaisin ottaa maailman iskut vastaan hänen puolestaan, mutta eihän sitä voi eikä pidä.
Haluan oppia häneltä sitkeyttä, palavaa intoa asioihin, sitä miten voi murtua muttei särkyä paloiksi. Mitsen selvitään ja voitetaan.
Miten ollaan juuri minä, lupaa kysymättä.
Miten ollaan yhtä aikaa niin vahvoja, mutta kuitenkin niin särkyväisiä.
Tämä ihminen on ollut osa elämääni yli vuosikymmenen ja kiitän joka päivästä. ihan aidosti.
5) Ystävä numero 5.
Kaunis nainen. Mun oma Leidi.
Ehdottomasti se jonka kanssa jakaisin vaanhtokylvyn ja kalliin shampanjan.
Meillä on ollut aina se jokin outo kemia.
Liian harvoin näämme tai soitamme, mutta kun pääsemme yhteen niin juttu jatkuu kuin se ei olis koskaan katkennutkaan.
Hän on se jonka kanssa haluan hyvin mielelläni hillua hulluna humalassa.
Sievistellä leidinä.
Kuitenkin hänessä on myös se ihan todellinen rakas ystävä kauniin kuoren sisällä.
Ihminen joka ei ole koskaan mua jättänyt tai pettänyt.
Ihminen jonka kanssa puhuttiin kipeitä asioista ja hyvin oian tutustumisen jälkeen.<3
Häneltä haluan oppia monia samoja asioita kuin jo muiden kohdalla luettelin, mutta myös tyyliä. Kauneutta. Hyvää makua.Sitkeyttä selvitä siitä kun elämä heittää oikeesti isosti paskaa niskaan.
Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yritää tehdä vaikutusta.
Kaikkia heitä yhdistää myös rehellisyys.
He ovat rehellisiä myös riidan/epäselvyyden hetkellä.
Eivät suuttuessaankaan keksi mitään valheita vaan keskittyvät vaan todeyllisiin asioihin.
Kaikilla heillä on iso paikka mun sydämessä. <3
Mulla on ollut onni saada elämääni aivan järjettömän ihania ystäviä.
Haluaisinkin tällä postauksella muistuttaa heitä siitä että he ovat minulle uskomattoman tärkeitä.
Kerron heistä anonyymisti, koska en usko ainakaan kaikkien heistä haluavan tulla mainituksi julkisesti, nimellään. Uskon heidän tätä lukiessaan tunnistavan itsensä. <3
Toki minulla on muitakin ystäviä kuin nämä valitsemani viisija myös muut ystäväni ovat minulle rakkaita! kovasti!
En voi sanoa kuka heistä on paras tai etteikö joku tämän listan "ulkopuolinen" voisi olla se paras ja tärkein jonain tiettynä päivänä tai hetkenä, tietyssä asiassa.
Ja nämäkään ihmiset listallani eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä...
Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi - ellet sitten ole matkalla alaspäin.
Kerronpa teille siis viidestä erittäin rakkaasta ystävästäni ja kerron asioita joita heissä ihailen ja joita yleensäkin ihmisissä suuresti arvostan. Näitä asioista haluaisin myös ystäviltäni oppia.
Ystävä numero 1) (huh, kuulostaapa pahalta tollainen numerointi---yyyyy).
Hän tuntee sanat. Hän käyttää niitä kauniisti. Osaa hän toki varmasti niitä käyttää aseenakin halutessaan, mutta etupäässä tiedän henen käyttävän niitä hyvään.
Haluaisin osata käyttää kieltä kuten tämä ihana persoona. Edes puoliksi niin hyvin.
Milloin raikkaasti, milloin hellästi. Milloin viiltävästi.
Tämäm kauniin ihmisen kanssa olen jakanut paljon tunteita. Hän on hyvin pitkälti ainoita jotka ymmärtävät millaisen tunnemylläkän joku muiden mielestä "ei niin vakava" asia voi saada aikaan.
Uskon että tunnemme ja tunteilemme aika pitkälti samallalailla monesta asiasta ja monesta ihmisestä. Hän on kylläkin minua paremi hallitsemaan tunteitaan ja suvaitsemaan erilaisia tapoja olla. Sitäkin häneltä toivon oppivani ja uskon että siihen onkin mahdollisuus "vuoropuhelun" keinoin, hänen edessään uskallan olla keskeneräinen ja rikki.
Ystävä numero 2)
Äidillinen. lempeä, tarkka. Ymmärtävä. Aina rinnallani vaikka fyysisesti emme rintarinnan nykyään usein kuljekaan. Yhteistä taivalta on pian 20 vuotta takana ja hän on peruskallioni, aina. Hän tuntee minut kuin omat taskunsa ja silti välittää.
Hänen kanssaan olen kasvanut ja jakanut kasvukivut. Tehnyt yhden kauneimmista matkoista, matkan aikuisuuteen.
Elämme todella erilaista elämää juuri nyt, mutta hän ymmärtää minua ja minä häntä.
Kaikista muutoksista huolimatta hän on yhä hän ja minä olen yhä minä. Me olemme aina me.
Hänelta olen oppinut paljon elämän isoista kysymyksistä. Olin mm paikalla kun hänen ensimmäisen lapsensa syntymä käynnistyi. Sain jakaa jotain suurta ja ainutlaatuista.
Hän on keskustellut kanssani monista peloistani ja auttanut minua ymmärtämään asioista.
Haluaisin oppia häneltä jämptiyttä ja pelotta isoihin asioihin ryhtymistä. Pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta.
Ystävä numero 3)
Ihan oman lajisensa ihminen. Ainutlaatuinen. Toisinaan mahdoton ottaa selvää mitä kauniissa päässään liikkuu. Mutta pidän siitä ja haluan oppia häneltä lisää siitä miten kaikkia korttejaan ei pidä paljastaa ja miten kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse olla sydänystävä vaikka hauskaa voi pitääkin.
Hän on ainoita jolta voin loukkaantumatta ottaa vastaan hyvinkin suoraa palautetta. Hän on ainoita ihmisiä joka saa sanoa minua hulluksi ja käskeä lopettamaan lapsellisuudet.
Tämän ihmisen kanssa olen oppinut paljon itsestäni, omista rajoistani, omista voimavaroistani.
Jotain aseistariisuvaa luottamusta hän minussa herättää, tunnetta että pitää vaan heittäytyä.
Olen oppinut tekemään omia päätöksiä, ottamaan vastuuta.
Vieläkin haen näissä jutuissa paikkaani mutta uskon että näitä tulen oppimaan lisää.
Olen myös oppinut kunnioittamaan toisenlaisia tapoja osoittaa kiitollisuutta, välittämistä.
Tämä ihminen on onnistunut koskettamaan johonkin todella syvälle. lopullisesti.
Häneltä haluan oppia lisää siitä miten ihmisiä kohdellaan. Miten annetaan tyhmien tehdä itsensä tyhmäksi, ärsyyntymättä. Miten kaikkia ei tarvitse päästää nahkoihinsa vaan voi olla kaveri myös "kevyesti" ja hauskanpito-hengessä.
Ja yleensäkin asennetta elämään, se mikä ei tapa se vahvistaa.
4) ystävä numero 4.
Niin sodassa kuin rakkaudessakin.
Maailman paras tappelukaveri.
Meidän on opittava löytämään tasapaino siihen kuinka tiiviisti voimme olla yhdessä, siis konkreettisesti- Liiallisuus johtaa uskomattoman naurettaviin riitoihin. (love you <3).
Mutta ilman häntä olisi sydämeni todella vajaa.
Ilman häntä minulla ei olisi siskoa.
Hän tietää minusta lähestulkoon kaiken ja minä hänestä.
Haluan suojella häntä ja haluaisin ottaa maailman iskut vastaan hänen puolestaan, mutta eihän sitä voi eikä pidä.
Haluan oppia häneltä sitkeyttä, palavaa intoa asioihin, sitä miten voi murtua muttei särkyä paloiksi. Mitsen selvitään ja voitetaan.
Miten ollaan juuri minä, lupaa kysymättä.
Miten ollaan yhtä aikaa niin vahvoja, mutta kuitenkin niin särkyväisiä.
Tämä ihminen on ollut osa elämääni yli vuosikymmenen ja kiitän joka päivästä. ihan aidosti.
5) Ystävä numero 5.
Kaunis nainen. Mun oma Leidi.
Ehdottomasti se jonka kanssa jakaisin vaanhtokylvyn ja kalliin shampanjan.
Meillä on ollut aina se jokin outo kemia.
Liian harvoin näämme tai soitamme, mutta kun pääsemme yhteen niin juttu jatkuu kuin se ei olis koskaan katkennutkaan.
Hän on se jonka kanssa haluan hyvin mielelläni hillua hulluna humalassa.
Sievistellä leidinä.
Kuitenkin hänessä on myös se ihan todellinen rakas ystävä kauniin kuoren sisällä.
Ihminen joka ei ole koskaan mua jättänyt tai pettänyt.
Ihminen jonka kanssa puhuttiin kipeitä asioista ja hyvin oian tutustumisen jälkeen.<3
Häneltä haluan oppia monia samoja asioita kuin jo muiden kohdalla luettelin, mutta myös tyyliä. Kauneutta. Hyvää makua.Sitkeyttä selvitä siitä kun elämä heittää oikeesti isosti paskaa niskaan.
Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yritää tehdä vaikutusta.
Kaikkia heitä yhdistää myös rehellisyys.
He ovat rehellisiä myös riidan/epäselvyyden hetkellä.
Eivät suuttuessaankaan keksi mitään valheita vaan keskittyvät vaan todeyllisiin asioihin.
Kaikilla heillä on iso paikka mun sydämessä. <3
11/25/2010
sanoja.
Olen miettinyt sitä voimaa mikä sanoilla on.
Sanomattomilla ja sanotuilla.
Mikä onkaan rehellisintä? Se että osaa ja tahtoo selittää asiat perinjuurin, omaksi ja muidenkin parhaaksi. Vai onko sittenkin aidompaa ja rehellisempää olla hiljaa.
Vaieta,mutta näyttää samat asiat toteen toisella lailla?
Joskus pieni ele on niin paljon isompi kuin tuhat kaunista sanaa.
Ja niin monesti, aina, kompelö lause on niin paljon enemmän kun kaikki maailman verbaalinen lahjakkuus yhteensä.
Sanoilla voi repiä toisen auki, sanoilla voi valehdella. Sanoilla voi puhua itsensa vapaaksi ja syyllistää toisen.
Mutta niin voi vaikenemallakin ajaa toisen ymmälleen, epävarmaksi.
Mutta. Ehkä suurin voima onkin siinä miten me sanat ja hilaisuuden otamme.
Katsommeko, tai edes yritämmekö nähdä niiden taa.
Ja luotammeko siihen minkä näemme?
Sanomattomilla ja sanotuilla.
Mikä onkaan rehellisintä? Se että osaa ja tahtoo selittää asiat perinjuurin, omaksi ja muidenkin parhaaksi. Vai onko sittenkin aidompaa ja rehellisempää olla hiljaa.
Vaieta,mutta näyttää samat asiat toteen toisella lailla?
Joskus pieni ele on niin paljon isompi kuin tuhat kaunista sanaa.
Ja niin monesti, aina, kompelö lause on niin paljon enemmän kun kaikki maailman verbaalinen lahjakkuus yhteensä.
Sanoilla voi repiä toisen auki, sanoilla voi valehdella. Sanoilla voi puhua itsensa vapaaksi ja syyllistää toisen.
Mutta niin voi vaikenemallakin ajaa toisen ymmälleen, epävarmaksi.
Mutta. Ehkä suurin voima onkin siinä miten me sanat ja hilaisuuden otamme.
Katsommeko, tai edes yritämmekö nähdä niiden taa.
Ja luotammeko siihen minkä näemme?
11/14/2010
ostakaa omat peittonne!
Olen viime päivinä miettinyt tätä eduskunnan "torkkupeitto"-kohua.
Kävinpä tästä erään tuttavan kanssa keskusteluakin ja hän oli kovasti sitä mieltä että "kyllä sinäkin sellaisen peiton ottaisit jos annettaisiin" ja että kansanedustajan työ on niin raskasta että hyvä kun on asialliset varusteet. "kun ei se ole mitään 7-16 duunia...".
öh. Kertokaa mulle MIKSI ihmiset jotka tienaavat vaikka kuinka monta tonnia kuussa eivät voisi ihan itse ostaa omia torkkupeittojaan jos sellaisen tarvitsevat?
Jotenkin ei mahdu mun jakeluun, että esim tällä hoitoalalla millä työskentelen, saa anoa jokaista apuvälinettä ja muutakin perusvalikoimasta poikkeavaa tuotetta moneen kertaan. Ja sellaisen saa jos se suinkin jollain saadaan budjettiin sopimaan?!
Esim jokin aika sitten kolleegani pyysi että voisiko osastolle hankkia sellaisen "pottatuolin" jonka käsinojan saa nostettua ylös. Oleellisesti yöllä yksin asukkaita pissattaessa helpottaisi työtä kun käsinojan saisi nostaa ylös ja pitää kaksin käsin vanhuksesta kii kun häntä nostaa asioilleen. Tällähetkellä käytössä oleva "keija" on vanhaa mallia ja sen kanssa on aika taiteileminen miten saat mummukkaisen pysymään pystyssä ja toisella kädellä siirrettyä pottatuolin hänen alleen kun eihän ketään voi käsinojan päällekään istuttaa...
Vastaus oli että harkitaan vielä löytyykö rahaa ja onko niin tarpeellinen että saadaan tilata.
Arvatkaa vaan miltä tuntuu kun samaan aikaan veronmaksajien rahoilla hommataan muutamalla kymppitonnilla PEITTOJA!
Olen myös mietiskellyt mihin kaikkeen se 27000 euroa riittäisi?
Sillä saisi esim..
...540:lle vähävaraiselle perheelle 50€ lahjakortti joulua varten.
...2700 kodittomalle ruokaa (jos ajatellaan aterian hinnaksi 10e/naama, todellisuudessahan tuolla 10 €:lla ruokkii perus-ruoka aianeilla useammankin ihmisen kuin yhden. Eli vaikkapa kunnon hernesoppaa olisi saanut varmaan jopa 50000 koditonta) vaikkapa itsenäisyyspäivän kunniaksi.
...niitä portatiivejä tuolla rahalla olisi saanut noin 270-90 kpl. hinnasta riippuen.
... noin 330 pakettia (paketissa noin 100 vaippaa) vaippoja kotona asuville vanhuksille. En tiedä kuinka moni tiesi sitäkään että erittäin iso osa vanhuksista joutuu ostamaan ihan itse pienestä eläkkeestä vaippansa. Kunta maksaa vain tietyillä diagnooseilla vaipat kotikäytössä.
...kondomeja nuorisolle estämään seksitautien leviämistä. Jos kortsupaketin hinta pyörii siinä noin 5-6e tietämissä niin niitähän saisi sillon 5400-4500 pakettia.
...Rokote kohdunkaulan syöpää aiheuttavaa papillooma virusta vastaan hinta 380- 450e kappale.71-60 kpl. puhumattakaan paljonko voitaisiin esim kehitysapuun hankkia rokotteita tuolla 27 000 jöröllä.
...masentuneille, esim cipralex 10mg, 100kpl paketti masennuslääkettä maksaa noin 85e ja näitähän riittäisi tuolla rahalla siis 317:lla masentuneelle.
Jokainen voi itse miettiä lisää esimerkkejä. Mutta esim mun mielestäni jokainen noista listaamistani esimerkeistä on monta kertaa tärkeämpi asia kuin kansanedustajien torkkupeitot!
Ja jokainen mun esittämistäni kohdista saattaa jopa pelastaa ihmishenkiä, tai ainakin oleellisesti parantaa yksilöiden terveyttä tai suojata, auttaa. Tekeekö torkkupeitto saman??
Muutenkin tämä alussa mainitsemani keskustelu tästä aiheesta aiheuttaa mielipahaa...
"Kun ei se ole mikään 7-16 duuni." Ei munkaan työni ole ja teen sitä naurettavan pienellä rahalla siihen nähden miten vaativaa työni on. Ja kuinka raskasta. Kuinka isoista asioista tässäkin ammatissa otetaan vastuuta. Ihmishengistä on kyse.
Kansamme kerma siellä arkadianmäellä ehkä vastaa isoista asioista ja isoista linjoista, mutta esim me hoitajat hoidamme heidänkin vanhempiaan! Jopa heitä ja heidän henkeään tiukassa paikassa.
Myös muut pienipalkkaiset ammattikunnat omalla sarallaan vaikuttavat kansanedustajienkin arjen sujumiseen. Yhteistä vaan on että meitä ei katsota torkkupeittojen arvoisiksi.
Kyllä kansanedustaja saa ottaa raskaan työpäivän keskellä tai jälkeen torkut desing rättinsä alla, mutta mitenkäs hoitajan laita on? Siivoojan laita? Kaupan kassan laita?
Hoitaja (puhun nyt omasta ammattikunnastani kun sen tilanteesta olen parhaiten perillä) saattaa tehdä oman vuoronsa perään sairastuneen työtoverin vuoron (tätä tapahtuu viikoottain), liian vähällä miehityksellä (liian vähäinen miehitys on päivittäistä melkeinpä).
Potilaat on hoidettava, ei voi katsoa kelloa aina...useinkaan.
Oma kahvtauko jää pitämättä, ruoka jäähtyy kolmeen kertaan ennenkuin pääsee syömään, koska ihmisillä on hätä ja avuntarve.
Monena päivänä olisi takuulla yhtä paljon torkkupeiton tarpeessa kun kansanedustajakin!
Ja vallankin kun ei voi hurauttaa kansan laskuun taksilla kotiin tai syödä ravintolassa "kokous lounaita". Ihan omasta selkänahasta on kaikki revittävä.
Työ varmasti on raskasta sekä hoitajalla, että kansanedustajalla. Mutta älkää silti helvetti sentään väittäkö että kansanedustaja ihan oikeasti tarvitsee yli 100€ viltin, TYÖPAIKALLE!
Pakatkoon omat täkkinsä mukaan jos työmaalla on pakko torkkua!
Minäkin torkun, mutta kotona, ja ihan mummulta perntönä saadun viltin alla. Tai 2,99e maksaneen jyskin alennuksesta ostetun viltin alla.
Ja saatte, armaat lukijat, muistuttaa mua tästä bloggauksesta jos joskus kansanedustaksi asti jonkun onnettoman sattuman kautta päädyn. Minä ainakin annan oman vilttini kodittomalle! Tai lähetän tunnolliselle hoitajalle.
11/03/2010
Naamat
Olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt naamailua, elikkäs naamakirjaa, elikkäs Facebookia.
Hassua miten omissa ja monien muiden puheissa ja ajatuksissa tuo facebook vilahtelee ihan puoli huomaamattomasti.
Tapaat vanhan tutun kaupassa ja jäät jutuille.
-Mitäs kuuluu?
-No mikäs tässä. Sairasteltu on paljon tätnä syksynä.
-Joo mä oonkin feisbuukista seurannu et teilläkin on sairasteltu.
Tai istut ystävän luona kahvilla...
-Onko x:llä ja Y:llä ollu joku riita?
-Jaa kuin niin?
- No kun mä vähän Y:n feisbuuk kirjoituksista käsitin niin.
- No samaa mä vähän ajattelin kun Y oli yhtäkkiä poistanu X:n sen kavereistakin...
Tiedätte varmaan.
Alkaa toisinaan itseäkin mietityttää kun monessa fasebuukittoman-puolisoni kanssa käydyissä keskusteluissa oon joutunut sanomaan, että "huomasin tuolta feisbuukista että se ja se on menneet naimisiin" tai "Fasebuukissa oli kehuttu teidän viimeistä keikkaa" jne.
Itse myönnän ihan häpeilemättä että olen pahimman luokan facebook-addicti. Useita kertoja työpäivän aikana käyn puhelimen netin kautta tsekkaan uusimmat päivitykset ja viestit. Iltaisin face saattaa olla auki vaikka en koneen ääressä istuisikaan... "Mutta jos jollakulla sattuisi olemaan asiaa" :) haha.
Suureksi osaksi oma käyttöni on kuitenkin myös ihan tarpeellista käyttöä. Noiden tanssisali ja tanssikisa projektien hoitelu käy aika kätevästi myös naamakirja teitse. Sovitaan treeniaikoja, infotaan tanssijoita, mainostetaan ja joskus painostetaan ;) no ei vaan, haha.
Pelailen myös ihan häpeämättä farmvilleä ja teen joskus typeriä huvittavia testejä jne.
Tapahtumakutsujen ansiosta olen saanut tiedon monesta hyvästä keikasta tai tapahtumasta. Myös tapahtumakutsuja itse värkkäämällä on helppoa infota muita.
Facebookin jälkeen IRC-galleriassa nuorempana vietetty aika tuntuu hassulta. Tai lähinnä se miten sitä piti silloin niin kovin kehittyneenä. Lisäiltiin kuvia, kommentoitiin toisten kuvia. Keskusteltiin yhteisöissä/ryhmissä. Vannotuneemmilla käyttäjillä (kuten yours truly:llä) oli jopa maksettuja lisätoimintoja, kuten salaisten kommenttien lähetys mahdollisuus.. x) ahhhahaha.
Mut sillon se oli hienoo, ja modernia. Ja simppeliä....
Ihan kaikkia tapoja ja juttuja naamakirjassa en ymmärrä.
Tai siis... äh... en osaa selittää.
Mut esim omista stutuksista "tykkääminen"?? Toisten kommenteista "tykkääminen".
Jotkut ihmiset "tykkäilee" avoimesti ihan kaikkien listallaan olevien ihmisten statuksista. Peukkua annetaan koska vaan ja kelle vaan. Itse en oikeen teidä mikä on "sopivaa". Itselläkin on hieman vieraampia ihmisiä naamakirja-kavereina, niin jotenkin sitä miettii aina kuinka "tuttavalliseksi" sitä haluaa alkaa internetissä. Jos joku vuosien takainen ala-aste kaveri kertoo lähtevänsä viikonloppuna baari-kierrokselle niin onko mun sopivaa siitä statuksesta tykkäillä tai peräti kommentoida?? Tälläsitä esim mietin sen faktan kohdalla, että tiesin lukiossa rinnakkaisluokalla olleen pojan bändin päässeen auroviisu-karsinnoissa jatkoon. Olemme naamakirja-tuttuja, mutta silti epäilin kehtaanko onnitella.
Tuo omien statusten "tykkääminen" jotenkin huvittaa. Tai siis. äh. Jos kerran tuulettaa statuksessaan jotain hienoa ja ihanaa niin onhan se selvää että siitä asiasta itse tykkää. Mutta että sitten vielä pitää painaa sitä "tykkäys"-nappulaa??? en tajua :) Mut ei mun tarviikaan kai.
Itsellä on sellainen periaate etten hyväksy kaveriksi juurikaan ihmisiä joita en muista/tunne. Joitain poikkeuksia on esim suosikki-bändien jäsenten kohdalla tms.
Mutta vaikka itse toimin näin niin toimivatko kaikki. Muistavatko kaikki tosiaan minut hyväksyessään minut kaverikseen... (lähetän aina naamakirja kaveripyynnön yhteydessä henk.koht viestin ja selitän kuka olen :D).
Naamakirja saattaa toisinaan myös ahdistaa! (o-ou, onkohan mulla ongelma :D).
Voin uskoa että teinien (ja vanhempienkin ihmisten) on helppo kiusata ja ärsyttää ihmisiä naamaillessaan. Statuksiin on helppo laittaa vihjailuja ja marttyyrimäisiä päivityksiä, kun arvaa sen ärsyttävän tyypin lukevan. Been there, done that! :D Ei oo kivaa... paits joskus :)
Myös ihmiset joilla on isoja ongelmia ja viittaavat esim itsetuhoiseen käytökseen statuksissaan saavat mut ahdistumaan. Mä kun olen sellainen "kaikkia pitää auttaa" tyyppi niin jään miettimään esim muutaman masentuneen tuttavan päivityksiä toisinaan.
On se eto peli, mutta pelottavan ison vallan se monen elämässä on saanut. Ja omakin elämä linkittyy monessa kohtaa siihen!
11/02/2010
hyyyyyypeeeerrrrr
oi ihmiset.
Olen taas siinä tilassa. ihanassa ihanassa hyperaktiivisuuden tilassa jossa melkein maanisena paiskin hommia. palkallisia ja palkattomia!
Mä jollain erittäin kieroutuneella tavalla rakastan sitä kun tapahtuu paljon ja on paljon asiaa hoidettavana. Siis sillon kunse tapahtuu omasta tahdosta ja asiat on kivoja! tai liittyy omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Reilu pari viikkoa ja saadaan viettää Finnish Dance Masters-viikonloppua ja sillon tää kaikki ihana vaivannäkö palkitaan :) Ihanat tanssiystävät ympäri suomen ja vähän muistakin maista. Tanssia, oppimista kisaamista juhlimista. Strassien kimallusta, glamouria, musiikkia, naurua, ystäviä. Muutama kyynelkin, mutta onnesta tietenkin.
Oi mun sydän polo uhkaa jo nyt pakahtua!!!
Tervetuloa vaan Hattulan Petäys resortiin kaikki katsomaan ja ihmettelemään. 19.-21.11.
Tässä seuraavat viikot kuluu käsiohjelman, kisanumeroiden, kaikenlaisten listojen ym laatimisessa. Ja pakko sanoo että mä vaan niin tykkään siitä. En niinkään osaa askarrella, mutta tällästä näpräämistä osaan tehdä! <3.
ja jotenkin se tunne et näkee miten tulee valmista ja saa olla tekemässä upeaa tapahtumaa on vaan niin kiva! Mun roolini on enemmänkin tällänen etukäteistekijä. Toisilla on rooleja itse tapahtumassa, juontoja, DJ-hommia, lipunmyyntiä...you name it! Yhtä tärkeitä kaikki tyynni! Porukalla me se kootaan ja viedään läpi ja sunnuntai iltana toivon et löytyy se syli joka halaa kun väsy, huojennus, ilo haikeus jne nostaa tipan linssiin. ihan vähän vaan. :)
Olen taas siinä tilassa. ihanassa ihanassa hyperaktiivisuuden tilassa jossa melkein maanisena paiskin hommia. palkallisia ja palkattomia!
Mä jollain erittäin kieroutuneella tavalla rakastan sitä kun tapahtuu paljon ja on paljon asiaa hoidettavana. Siis sillon kunse tapahtuu omasta tahdosta ja asiat on kivoja! tai liittyy omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Reilu pari viikkoa ja saadaan viettää Finnish Dance Masters-viikonloppua ja sillon tää kaikki ihana vaivannäkö palkitaan :) Ihanat tanssiystävät ympäri suomen ja vähän muistakin maista. Tanssia, oppimista kisaamista juhlimista. Strassien kimallusta, glamouria, musiikkia, naurua, ystäviä. Muutama kyynelkin, mutta onnesta tietenkin.
Oi mun sydän polo uhkaa jo nyt pakahtua!!!
Tervetuloa vaan Hattulan Petäys resortiin kaikki katsomaan ja ihmettelemään. 19.-21.11.
Tässä seuraavat viikot kuluu käsiohjelman, kisanumeroiden, kaikenlaisten listojen ym laatimisessa. Ja pakko sanoo että mä vaan niin tykkään siitä. En niinkään osaa askarrella, mutta tällästä näpräämistä osaan tehdä! <3.
ja jotenkin se tunne et näkee miten tulee valmista ja saa olla tekemässä upeaa tapahtumaa on vaan niin kiva! Mun roolini on enemmänkin tällänen etukäteistekijä. Toisilla on rooleja itse tapahtumassa, juontoja, DJ-hommia, lipunmyyntiä...you name it! Yhtä tärkeitä kaikki tyynni! Porukalla me se kootaan ja viedään läpi ja sunnuntai iltana toivon et löytyy se syli joka halaa kun väsy, huojennus, ilo haikeus jne nostaa tipan linssiin. ihan vähän vaan. :)
11/01/2010
halloween ylläriä :)
Olin varautunut melkoisen tylsään viikonloppuun.
Ja sehän on ihan ymmärrettävää kun töitä oli luvassa molemmille päiville ja sunnuntaille jopa kahdessa eri duunipaikassa. huoh.
Perjantai oli melkoista möyrintää... Puoliskon kanssa pistettiin taas rakkauden rypyt sileäksi ja matka jatkuu taas hieman keveämpänä. On se vaan niin mun ihminen ja mä onneksi sen. <3
Lauantaina kotiuduttuani duunista J alkoi kydellä et mitäs tykkäisin jos mentis hänen vanhemiensa kanssa syömään johonkin. Vähänhän se ajatus ahdisti, kun rahat on aina loppukuussa niin tiukalla! Mutta sitä ahdistusta enemmän vielä kiehtoi ajatus valmiista pöydästä ja hyvästä seurasta. Mulla meinaan on parhaat mahdolliset "appikset". Todella samalla aaltopituudella ollaan monessa asiassa. Anoppi tekee samaa duunia kun minä ja musiikki on siinä perheessä ollut isossa roolissa aina. Eivätkä noin yleensäkään ole mitään niuhottajia!
suuntasimme siis kreikkalaisen ruoan äärelle ja olihan se k.o. ravintolan lista jonkin verran muuttunut omistajan vaihdoksen myötä. hmm... vaatii totuttelua etsiä uudet suosikit vanhojen turvallisten tilalle :D haha.
Viiniä kului ja ruoka oli täydellisen hyvää :) oi voi nomnomnom.
Ja illan ihanain ylläri oli se kun nuo ihanat ihanat kultaiset appikset halusivat tarjota meille koko lystin! Niiiiiin iso kivi vieräshti sydämeltä kun kuuli että tämän saamme lahjaksi. ihanaa. <3
jatkoimme iltaa vielä paikallisella klubilla Jussi Syren & Groundbrakersin bluegrass rytmien parissa. Oli kiva viedä appikset kuuntelemaan yhtä meidän suosikkibändeistä! Ja kiva kun tykkäsivät!
Kaiken kaikkiaan hyvin hyvin onnistunut ilta!
Ja sehän on ihan ymmärrettävää kun töitä oli luvassa molemmille päiville ja sunnuntaille jopa kahdessa eri duunipaikassa. huoh.
Perjantai oli melkoista möyrintää... Puoliskon kanssa pistettiin taas rakkauden rypyt sileäksi ja matka jatkuu taas hieman keveämpänä. On se vaan niin mun ihminen ja mä onneksi sen. <3
Lauantaina kotiuduttuani duunista J alkoi kydellä et mitäs tykkäisin jos mentis hänen vanhemiensa kanssa syömään johonkin. Vähänhän se ajatus ahdisti, kun rahat on aina loppukuussa niin tiukalla! Mutta sitä ahdistusta enemmän vielä kiehtoi ajatus valmiista pöydästä ja hyvästä seurasta. Mulla meinaan on parhaat mahdolliset "appikset". Todella samalla aaltopituudella ollaan monessa asiassa. Anoppi tekee samaa duunia kun minä ja musiikki on siinä perheessä ollut isossa roolissa aina. Eivätkä noin yleensäkään ole mitään niuhottajia!
suuntasimme siis kreikkalaisen ruoan äärelle ja olihan se k.o. ravintolan lista jonkin verran muuttunut omistajan vaihdoksen myötä. hmm... vaatii totuttelua etsiä uudet suosikit vanhojen turvallisten tilalle :D haha.
Viiniä kului ja ruoka oli täydellisen hyvää :) oi voi nomnomnom.
Ja illan ihanain ylläri oli se kun nuo ihanat ihanat kultaiset appikset halusivat tarjota meille koko lystin! Niiiiiin iso kivi vieräshti sydämeltä kun kuuli että tämän saamme lahjaksi. ihanaa. <3
jatkoimme iltaa vielä paikallisella klubilla Jussi Syren & Groundbrakersin bluegrass rytmien parissa. Oli kiva viedä appikset kuuntelemaan yhtä meidän suosikkibändeistä! Ja kiva kun tykkäsivät!
Kaiken kaikkiaan hyvin hyvin onnistunut ilta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)