Tiedättekö mitä nassuset?
Mä olen päättänyt alkaa mukavaksi ihmiseksi!
Älkää naurako siellä. Loppuu sit heti se hihitys hei!
Minä kun olen niin kova muijja ajattelemaan niin nyt kisakiireiden loputtua on sit ollu taas liikaakin aikaa ajatella ja ärsyttää kanssakulkijoita mitä ihmeellisimmillä sekopäisyyksillä... Sorry about that!
Teemme töissä sellaista projektia joka pohjautuu sosiokulttuuriseen ajatteluun ja työotteeseen. Vanhustenhuolto kun jo sanana kertoo aikapaljon siitä että aika toimenpide-keskeisesti tässä on menty vuosikymmeniä. Hoitaja hoitaa ja asukas/asiakas/potilas on objekti.
Tämä projekti alkoi sillä että teimme voimavara-puuta yhdessä tyktovereiden kanssa. Jokainen laittoi puuhun omat osansa asioista jotka vievät voimavaroja, mitkä tuovat voimavaroja ja mitkä ovat unelmiamme.
Näitä asioita miettiessä tajusin kuinka paljon kriittisyys itseä ja muita kohtaan vie multa mahdollisuuksia olla mukava, rento, hauskaapitävä ja positiivinen persoona. Se että tuijottaa ja pelkääkin omia vikojqan ja riittämättömyyttään johtaa tiettyyn yrmyilyyn ja ärhäkkyyteen. '
Mitä jos hellittäisi vähän ja heittäytyisi sen varaan että voin ihan ikeasti luottaa ystäviini ja läheisiini! Ettei mun tarvii lunastaa paikkaani yrittämällä niin kamalasti. Mulla on niin kova tarve pyrkiä olemaan huippu hyvä ystävä ja korvaamaton että unohdan että ehkä voisin olla ihan mahtava ja parasta laatua ilman yrittämistäkin.
Mun täytyy myös oppia suodattamaan ja hyväksymään. Antaa tilaa muille. Hyväksyä että on muitakin ideoita kuin mun. Haluan myös oppia siihen ettei mun tehtävä ole ojentaa muita tai neuvoa miten täällä ollaan. Jos joku käyttäytyy huonosti tai typerästi niin antaa sen mokata itsensä. Ihan itse. Suurinosa ihmisistä kyllä tietää koska ovat olleet idiootteja, vaikka eivät sitä koskaan myöntäisikää.
Haluan oppia ottamaan ihmisistä parhaat puolet. Tosi ystävistä ja läheisistä siedän ja otan vastaan kaikki puolet. Uskon että elämästä tulee helpompaa jos ei ota kaikkia vastaantulijoita niin "vakavasti" vaan nauttii vaan heidän hyvistä puolistaan eikä anna huonojen puolien mennä niin kovaa nahkoihinsa.
Olisko tässä nyt avaimia kasvamiseen ja siihen itseni kehittämiseen josta aina haaveilen?
...............................................................................................................................
P.s. Sain ihan jätti-ihanan blogi-tunnustuksen, mutta palaan siihen kun pääsen tietokoneelle. Mut olen tosi otettu! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti