liikkuvaa kuvaa.

Kävin eilen ystäväiseni kanssa leffassa.
Meille on vähitellen muodostumassa tästä hauska joka kuukautinen tapa.
Jompikumi bongaa kiinnostavan leffan ja sitten mennään.
Yleensä samalla poiketaan myös johonkin syömään ja ruoditaan maailmaakin parempaan suuntaan.
Me laik it!

Eilen oli vuorossa RARE EXPORTS.

En tiennyt mitä odottaa leffalta jota olin kuullut kehuttavan aika paljon. Kuulemma tullessaan vetänyt enemmän väkeä saleihin kun Potterin Hartsa?
Ja hei... Leffa oli ihan huikee!
Siis en teidä onko tekijät tehdessään tienneet että siitä tulee yhtä aikaa niin inhorealistinen, tahattomasti ja tahallisesti hausak, säikyttävä ja kaikkea.
Ihan huima.


Leffaillan innoittamana ajattelin laittaa teille muutaman katselu-vinkin.
Joistain ei niin valtavirran leffoista.
Watch and enjoy, or feel bad.

RARE EXPORTS: (teattereissa nyt)


Elokuva niille,j otka luulevat etteivät enää usko Joulupukkiin
Korvatunturille, 486 metrin syvyyteen on kätketty joulun tarkimmin varjeltu salaisuus. Nyt on aika kaivaa se esiin!
3. joulukuuta 2010 jokainen uskoo Joulupukkiin.
Perustuu ohjaaja Jalmari Helanderin palkittuihin, kulttimaineen saavuttaneisiin lyhytelokuviin.
Pieni Pietari poika alkaa selvittää mitä ihmettä korvatunturilla kaivetaan. Hän myös saa selville ettei pukki olekaan ehkä se tuttu punanuttu joka lahjoo kilttejä lapsia.

Tarina sieppaa mukaansa heti alkumetreiltä. Suomalaiseksi elokuvaksi erittäin mageita erikoistehosteita.En suosittelisi ihan herkille katsojille, vaikka nyt mikään totaalinen splatteri ei olekaan.
Muhun tämän leffan kiero ja musta huumori puri kovaa.
Vaikea kuvailla leffaa paljastamatta juonta!
Mutta special-tietona sellainen vahva huhu, että leffassa on mahdollista nähdä kymmenittäin noin 70-80v mieskuorolaisia munasillaan :D

FAST FOOD NATION:

Ashley Johnson, Avril Lavigne, Bobby Cannavale, Bruce Willis, Catalina Sandino Moreno, Esai Morales, Ethan Hawke, Greg Kinnear, Kris Kristofferson, Luis Guzmán, Patricia Arquette, Paul Dano, Wilmer Valderrama, Richard Linklater, Draama
Elokuva kertoo monitasoisesti amerikasta ja sen pikaruoka kulttuurista.

"Huipulla pomot työryhmineen suunnittelee isossa pilvenpiirtäjässä uusia hampurilaistuotteita iskulauseineen. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Mickey'sin hittituotteen lihaan on eksynyt lehmänkakkaa. Isompi pomo käskee vähän pienempää pomoa ottamaan asiasta selvää. Niinpä Don Anderson (Greg Kinnear) lähtee hetkeksi aikaa perheensä luota pariksi päiväksi ottamaan asioista selvää. Vierailu hampurilaislihavalmistamossa ei paljoa avaa silmiä, mutta matkan aikana tavatut ihmiset ja niiden kanssa käydyt keskustelut avaavat niitä enemmän. Don tapaa mm. Kris Kristoffersonin ja Bruce Willisin esittämät hemmot käydessään matkaa, jonka edetessä hampurilaisia on yhä vaikeampi syödä."

Elokuvassa limittyy mielenkiintoisesti useita eri ihmiskohtaloita. Pisti todellakin ajattelemaan miten paljon isot firmat polkevat pieniä ihmisiä jalkoihinsa ja miten rahalla saa ja hevosella pääsee.
Ei mikään ihan iisisti tujoteltava leffa, mutta suosittelen.
Sisältä joitakin aika puistattavia kohtauksia. yäk. ei tehny kyllä mieli hmapparia tämän jälkeen.


SEKSIHULLUN PÄIVÄKIRJA:


Jos paljas pinta ja suorasukaiset seksikohtaukset hirvittää, skippaa tämä.
Mutta jos pystyt moista katselemaan ihan objektiivisessa mielessä niin itse koin tämän mielenkiintoisena kasvutarinana.
Ranskalainen nuori nainen hakee paikkaansa maailmassa ja oikeutusta omille haluilleen ja tarpeilleen.
Matka kulkee huonoista suhteista hyvän seksin kautta aina ilolinnun osaan asti.
En nyt väitä että tämä olisi jopu huippu teos, mutta muhun tälläinen tietty rikkinäisyys ja inhimillisyys puree.
Parisuhteet eivät ole aina kauniita satuja joissa silitellään ja pusutellaan.
Joissain sujteissa jyystetään kunnolla ja otetaan turpaan.
Kannattaa katsoa.

SID JA NANCY:

"Sid ja Nancy kertoo Sex Pistolsin lyhytaikaisen basistin ja amerikkalaisen bändärin/ilotytön/heroinistin rakkaustarinan. Se alkaa Nancyn murhasta ja koko elokuva on Gary Oldmanin esittämän Sid Viciousin näkemys asiasta, poliisiasemalla tehty tunnustus. Varsinainen tarina alkaa, kun Sid ja Chloe Webbin esittämä Nancy hengittivät ensimmäisen kerran saman huoneen ilmaa ja loppuu neworkilaisen hotellin huoneeseen. Kertoiko Sid tätä koskaan kellekään muulle, vai onko se vain tekijöiden fantasiaa Sidin kustannuksella, se jää arvoitukseksi."

Surullinen ja jollainlailla myös suloinen kuvaus kahden nuoren ja niin armotta pihalla olevan ressukan elämästä.
Todellakin suuri rakkaustarina, kaikesta huolimatta.
Tässä sekoillaan, mutta yhtä aikaa mennään "kunnes kuolema meidät erottaa hengessä".


Kaikki nämä leffat ovat jollainlailla rujoja, mutta joku näissä liikautti jotain minussa.
Katsokaa ja nauttikaa. tai voikaa pahoin.

Hieman mua harmitti että Nancy kuvattiin lähinnä itsekkäänä ja raivohulluna lehmänä. Todellinen psyykkisesti sairas ja herkkä ihminen ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kuva on ehkä hieman yksipuolinen.

Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön.

No nysse sit varmaan vie.
Minä,Siis äm ii än ää.
Minä joka aina pyörittelen silmiäni kaikille trendikkäille (=kalliille) merkkivaatteille menin sitten ja tilasin Espritin vaatteita verkkokaupasta ja kasan arvo on sellaiset 130€.
ja mulle tollainen melkein puolitoista sataa verkkareista, kolmesta topista (no ok yks ei ollut esprittiä) ja swetarista on paljon!!

Mutta tässäpä piilee juju...
Maksoin tuosta koko kasasta postikulut vähennettynä 32€ :D :D
(Tässä kohtaa lähetän lämpimiä terveisiä ystävälleni J:lle joka haikailee espritin kaulahuivia joka yksinään maksaa suunnilleen saman kuin tuo mun vaatekasa... pus vaan sinne).

Haha. Muistaan vaan tässä taannoin käymäni keskustelun että mä en KOSKAAN ala ostella merkkituotteita koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole varaa maksaa pikkasen auki 20 egee lyhyhihaisesta topista tai 50 euroo tavallisesta swetari-paidasta. Olkoon mitä tahansa merkkiä.
Oon aina ajatellu että hyvin sitä pärjää englannista Primarkilta hamstratuilla 1-2€ topeilla aina seuraavaan reissuun asti... ja että tarjoustalosta löytyy (tai henkkamaukalta) alle parilla kympillä treeneihin sopiavia pöksyjä.

No mutta hupsista. Nyt on meikkiskin sitten päässy "merkin makuun", saas nähdä käykö tässä huonosti jos noin hyviin tarjouksiin ei enää törmääkään ja jos iskee joku saakelin "mähaluuntonjatonjaton"-vimma. möh.

Mutta syynä tähän siis on (kerrotaan se nyt julkisesti vaikka kaikki te takuulla ryntäätte ostaan sen mestan tyhjäks ja sit mä tosiaan ostelen loput merkkituotteeni kalliilla....)

wwww.catalog.fi

Eli Elloksen netti outlet myymälä josta löytyy esim just tuota kyseistä merkkiä yleensä normaalistikin noin -50% alella. Ja nyt sattui olemaan joku muutaman päivän tarjous et ale hinnasta vielä puolet pois... uuuu la laa. Ja meikkin näpytteli tilausta menemään.
Ja tänään sit posti toi ihanuudet perille.

tilasin seuraavia juttuja:


ihanat pehmoset harmaat pöksyt... lulen että näitä ois pitäny tilata heti kahdet...



Perustoppia lähti matkaan pinkkinä ja valkoisena.



Ihana ohut neule, just tuon pinkin värisenä. Tästä oli kokoja jopa 3XL asti!!

Ja sitten joitain muita "ei merkkituotteita" mahtui tuohon hintaa myös. :)

Sivuilla näyttäisi nytkin olevan hyviä alennuksia. joskin oma käyttämäni etu oli vielä puolet noista hinnoista :P jiiiihaaaa.

Saattaapa tässä lähteä lisätilausta vielä pikapuoleen jos jotain kivaa osuu silmään!

Mutta nys sais se mörökälli sitten tulla viemään!

Jonakin päivänä KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI, lupaan sen.

Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja onpahan se muutenkin ollut mediassakin kuuma aihe tämän syksyn ja talven.
Päiväräsäset ja kumppanithan sitä riepottelivat rumastikin...
Tuota ihmisen perusoikeutta rakastua. Sukupuolesta välittämättä.

Kommenttia on heitetty puolesta ja vastaan.
Vastustajat kehoittavat että ihminen kyllä saa tuntea homoseksuaalisia tunteita, mutta niitä ei muka olisi sopivaa näyttää!
Puolustajat pistivät vastaan minkä kerkesivät, ja hyvä niin.
kirkostakin erottiin massoittain. Hyvä tai ei?

Henkilökohtaisesti olen ollut niin kauan kuin jaksan muistaa sitä mieltä että rakkaus ei katso aikaa, paikkaa, tai henkilöä. Se ei ole sukupuoleen sidottua. Henkilöön ja persoonaan rakastutaan, ei sukupuoleen.
En ole koskaan tajunnut ihmisten kammoksuntaa kun he näkevät esim miesparin suutelevan. Tai kuulevat tytöistä jotka menivät naimisiin ja elivät häpilieveräfter.
En vaan voi käsittää miksi se on muilta pois millään lailla jos kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Mitä sillä on välkiä mitä kukakin haluaa makuuhuoneessa (tai vaikka keittiönpöydällä) tehdä ja kenen kanssa.
Rakkaus on rakkautta. Se on LAHJA. Se on ihmistä isompi voima joka tulee kun on tullakseen. Sitä ei voi pakottaa tulemaan, eikä menemään.




Hihkuin riemusta kun näin LinnanJuhlissa Jani Toivolan tanssivan yhdessä toisen herran kanssa. (en ole niin kärryillä olivatko he vain ystäviä vai pariskunta, mutta ihanaa ihanaa ihanaa että joskus näinkin!)

Pitkin maailmaa on menossa "Kaikki muuttuu paremmaksi"-kampanjoita. Suomessa myös.
ja 8.12. julkaistiin aiheesta ihana ihana kirja.
En ole sitä vielä saanut käsiini, mutta tiedän jo lukematta että se tulee kolisemaan kovaa ja itku pääsee moneen kertaan. Ihmisten ilkeyden, mutta myös uskomattoman voimauttavien selviytymistarinoiden takia.

"Nuoruus on erityisen rankkaa niille, jotka eivät sovi annettuun muottiin. Homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on tutkimusten mukaan kolmin–nelinkertainen muihin nuoriin verrattuna." :( Ei kai kukaan voi tälläistä hyväksyä? Tai olla tuntematta surua?

Hankkikaa kaikki tämä kirja käsiinne, olitte sitten aiheesta mitä mieltä tahansa. Olkaa avoimin mielin ja lukekaa mitä näillä ihmisillä on sanottavaa. He ansaitsevat tulla kuulluksi kaiken sen vaikean jälkeen josta ovat päässeet yli.
Vaikka kuinka itseänne inhottaisi ajatus samaan sukupuoleen rakastumisesta, lukeekaa. Antakaa edes kerran ihmisen kertoa ihmiselle tarinansa.

Kukaan ei VALITSE tulla homoksi, kuunnelkaa siis mitä heillä on sanottavaa.
Ehkä ensi kerralla ei siis tarvitse inhoten kääntää katsetta kun näkee kahden pojan pussaavan. Tai ei tarvitse tuntea pelkoa kun se työpaikan avoimesti lesbo nainen tulee samaan aikaan pukukoppiin. Ei hän katsele sinua sen pidempään tai pyri pöksyihisi. Tai vaikka et kirjan luettuasi nyt sen suuremmin kantaasi muuttaisikaan suuntaan tai toiseen niin toivon että ymmärtäisit ettei homoseksuaalisuus ole väärin, ei sairaus, ei sinulta tai sinun onnestasi mitenkään pois.


KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI-KIRJAAN TÄSTÄ

Ja loppuun muutamalle ihmiselle iso halaus, suukko. Teidätte keitä tarkoitan ja miksi kirjoitan tässä postauksessa näin. Olette mulle ihan äärettömän rakkaita ja elämä olis tosi köyhää ilmen teitä. Teidän kanssanne olen ymmärtänyt enemmän myös itsestäni.
Ja erityisesti A, kiitos tästä isosta projektista että teit sen osaltasi. Saat paljon hyvää aikaan! Oot ihan mielettömän rakas.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Kuljen pitkää käytävää.
Suljettuja ovia, toisia raollaan.
Melkein joka huoneessa kynttelikkö luomassa jo jouluntuntua.
Miten kauniilta ja rauhalliselta he näyttävätkään siinä. Vuoteissaan levollisena.
Ryppyiset kädet liikahtavat peiton reunaa hapuillen. Uni jatkuu.

Korjaan hieman lyttääntynyttä tyynyä. Hän avaa silmänsä hetkeksi. Nuo silmät ovat olleet melkoiset tähdet takuulla vuosia sitten. Ovat ne vieläkin. Vuodet voi lukea poskien rypyistä.
Silitän hiljaa ryppyistä poskea, pyyhin harmaan suortuvan pois silmäkulmaa kutittamasta.
Sinä on hän joka vuosikymmeniä sitten hoiti muita.
Sota ei kysellyt jaksaako nuori lotta valvoa tai onko ruokataukoa pidetty.
Paikattavia ja hoidettavia tuli jonona. Hän pesi ja lääkitsi. Ehkä samaan tapaan kuin minä nyt silitti jonkun kivuliaan otsaa.
Hän näki sen koko kauheuden. Rivit arkkuja ja runneltuneita kehoja. Näki myös paranemisen ja selviämisen ihmeen. Kotirintaman riemun kun sotamies palasikin hengissä kotiin.
Hän sulkee silmänsä ja nukahtaa uudelleen. Poistun hiljaa takaisin käytävään.

Peitto on mykkyrässä vuoteen jalkopäässä.
Korjaan sen hiljaa ja varovasti nukkujan päälle.
Siinä hän nukkuu, mies joka näki ne kaikki.
Näki ja soti talvisodan, jatkosodan ja lapinsodankin.
Hän ei puhu siitä koskaan, mutta toisinaan hän yhä pelkää.
Ottaa hoitajaa kädestä illalla ja kysyy eiväthän vain venäläiset tule yöllä.
Vastaan aina että eivät tule, minä en päästä niitä.
Tähän hän tyytyy. Uskoo minuun.
Vaikka mitäpä minä venäläisille voisin. Mutta hänelle minun sanani riittää.
Katselen hetken hänen tasaista untaan ja mieleni tekee kuiskata kaunein kiitos minkä osaan.
Mutta tyydyn tarkistamaan vielä kerran että paljaat varpaat ovat peiton alla lämpimässä.
En halua herättää. Nukkukoon.

Paljon lisää huoneita.
Paljon tarinoita. paljon sankaritekoja.
Paljon uhrauksia...
Menetettyjä isiä, poikia, vaimoja.
Ikävää ja kyyneliä.
Tahtoa ja sitkeyttä. Päätös siitä että tämän maan me pidämme. Siitä ei luovuta.

Ilman näitä nukkujia, rypyisiä ja kauniita, me puhuisimme tänään ehkä venäjää tai jopa ruotsia.
Kantaisimme punalippua ja moni muukin asia olisi niin toisin.

ilman heitä selvinneitä, jostain sieltä, puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta, olisi arkipäivä kuudes joulukuuta.

Siispä KIITOS. Muuta en osaa sanoa. Enkä tiedä pystyisimekö me enää samaan kuin te.
--------------------------------------------------------------------------------------
-Tarina on fiktiota. Kokemukset ja henkilöt ovat yhdistelmiä monesta eri tilanteesta ja ihmisestä. Ammattiylpeyden ja salassapitovelvollisuuden takia tarinassa ei ole käytetty kenenkään elämäntarinaa sellaisenaan tai kuvattu ketään tiettyä henkilöä.

vaatteet on mun aatteet?

vai onko?
Olin jokin aika sitten yhdessä tapaamisessa jossa törmäsin työkaveriin tai lähinnä kurssikaveriin vuosien takaa.
Olin pukeutunut mielestäni aika hillitysti.
Päällä lyhythihainen neulepusero (joka mielestäni on aika ajaton tyyliltään, ei mikään trendikäs ainakaan) ja liituraitahousut.(en halunnu lähtee farkuissa koska halusin jotain siistimpää päälle ja hametta en voinut taas pakkasella laittaa koska en ehtinyt ostaa sukkahousuja...).
Hiukseni olivat kiinni , otsatukka hieman "tötteröllä", siten miten nyt ehdin laittaa kiireessä. Meikkiäkin oli muttei ihan hulluna koska kävin treenaamassa ennen miittinkiä...

Tämä edellä mainittu ex-tuttava hetken mietti ennenkuin tunnisti mut. Siitä seurasi hetken ajan naurua ja sitten tämä nainen tokaisi ettei heti tunnistanut mua kun ennen olin niin rock.
Siihen (onneksi) nykyinen työkaverini tokaisi "on se vieläkin ihan rock"... Koska itse jotenkin äimistyin tätä tilannetta.



Jäin viettimään kuinka paljon vaatteemme meistä kertookaan. Ja kaikki muukin ulkonäköön liittyvä.
Omasta mielestäni en ole muutamaa vuoteen ihmisenä (siis musiikkimaku, asiat joista pidän, ihailun kohteet jne) muuttunut juurikaan. Mutta kertooko ulkonäköni muuta?

Totta on että en jaksa todellakaan joka aamu kiskoa saumasukkia ja kynähametta päälle kun lähden töihin.
Naama on joskus viikkoja meikittä, koska en nää tarpeelliseksi kulkea jokapäivä ihan vimpanpäälle laitettuna. Ja jotenkii kotoa on jäänyt jo mieleen ettei juhliin ja arkeen laittauduta samallalailla.
Ihoni on myös herkkä joten en edes voisi kulkea joka päivä naama pakkelissa.
Usein aamulla jalkaan eksyy ihan vaan verkkarit ja niskaan kiskon hupparin. MIKSI pitäisi panostaa hulluna pukeutumiseen jos suunnitelmissa on tasan kävellä ulko-ovelta autoon ja autosta pukukopille, vaihtaa hoitsuvaatteet päälle ja thdä päivä töitä?
Takaisinpäin tullaan saman kaavan mukaan mutta toisinpäin.

Aiemmin nuorena 50-luku diggarina ja rockabilly misuna olikin tosi tärkeää että joka päivä olis tukka ojennuksesssa ja asu tyylin mukaan. Mutta jotenkin koen että se oli sitä alkuvuosien huumaa ja tarvetta näyttää kuka on...
Tokihan se tyyli vieläkin on yhtäkuin minä, mutta enää en koe niin pakolliseksi herätä kaksi-kolme tuntia ennen kotoa lähtöä jotta saisin hiukset, meikin ja muun lookin niin viimeisen päälle...
Nuorempana toki myös oli iva valita oman tyylin mukaiset vaatteet päälle, koska esim koulussa oltiin tietty samoissa kuteissa koko päivä.



Kyllähän muakin nyppii oma laiskuus sellaisina päivinä kun olen ajatellut mennnä vaan aamukahville ystävän luo ja sit takas kotiin hääräämään. Hyppään sitten autoon aamutossut jalassa ja kahvin lomassa saadaankin joku kuningasidea esim suunnata naapurikaupunkiin ostamaan jotakin pikaisesti tms. Aikaa harvemmin on lähteä vaatetusta muuttamaan enää.
Onneksi mulla on kanttia sitten mennä niissä aamutossuissa ja onneksi ystäväni ovat jo niin tottuneita erikoisiin ilmiasuihini että kukaan ei juurikaan hätkähdä enää.

Juhliin rakastan laittautua. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun mulla nähdään irtoripset, vaivaa vaatinut meikki, tukka hienosti ja vaatetus viimeisen päälle valittu. Esim ensi lauantaina bileisiin mennään juuri tällä linjalla. vaivaa säästämättä.
Tulee löytymään hiuslisäkkeet ja irtoripset, Glamouria vaikka muille jakaa..



Ihailen ihmisiä toki jotka voivat elää joka päivä pukeutuen hienosti. olisihan se mukavaa jos olisi esim sellainen työ että vaatteissaan saisi olla esillä.
Mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen siihen miten toimin.
Olin sitten muiden mielestä rock tai en.
Ja mielestäni ketään ja kenekään mieltymyksiä ei voi arvioida tai arvostella ulkonäön perusteella. Enemmän kai merkitsee mitä ajattelee, mistä jutuista pitää.
Esim itse olen mielestäni ihan yhtä "rock", jopa enemmän, kuin ennen. Teidän enemmän kiinnostuksen kohtaistani (musiikki, vintagetyyli, autot...). Tunnen huomattavasti enemmän samaan genreen kuuluvia ihmisiä kuin teininä jne.
Vaikka arkena ulkonäkö ei sitä kaikkea heti kertoisikaan.

step one...

..step two. twostep.
Murheenkryyni koko tanssi, tuo Twosteppi, etten sanoisi ihan suoraan.
(Tässä kohtaa takaraivosta kuuluu valmentajan äänellä, "ei kun mukavan haastava tanssi"...)
No, juu. Oli asenne sitten mikä hyvänsä kulloinkin vallitsevalla hetkellä, niin eipä tuo tanssilaji ainakaan liian lällyä ole meikäläiselle.

Eli Twosteppiä tanssitaan yleensä 4/4 tahtiseen musiikkiin ja sen perusaskeleet ovat rytmiltään qvick, qvick, slow. slow. (eli nopea. nopea, hidas, hidas). Ja voin kertoo et siinä on sit ihan haastetta kyllikseen näille jaloille.
Mä en tiedä mikä siinä onkin että ilman musiikkia pystyn jonkunverran jo hahmottamaan että miten ne askeleet menee millonkin, mut heti kun pamahtaa musat päälle niin lähtee sen sortin hörhellys ja pörhellys päälle ja meitsi vääntää sen seitsemän pyörähdystä ja käännöstä vaikka pitäs muistaa välillä edetä ihan rauhallisestikin...
Rytmitajuttomuus iskee ja pahasti.
Mut hei empähään oo hidas ja kankea vaikka pläski olenkii :D positiivista!

No juu.
Oltiin tänään tuon kanssa-noviisi-neitokaisen Jonnan kanssa treenailemassa ja saatiin tuolta meidän nuorelta mieheltä jeesiä pörhellyksiimme. J
okseenkin on nyt sellanen olo että jotain aukesi kyllä.
Oon ensinnäkin luullut että meidän kisarutiinissa on ihan hulluna poikkeamista perusrytmeistä, mutta eihän niitä niin kovin olekaan.
Nyt on kova motivaatio että pitäis päästä meneen lisää ja lisää että tää syntymäisillään oleva oivallus pääsisi oikeuksiinsa!
Mut sellainen varovainen hyvä fiilis kyllä tuli että josko tää meniskin työnteon kautta kaaliin eikä oliskaan mikään täysin mahdoton yhtälö.

Sellainen pieni päähänpinttymä olis että haluaisin oppia tuon tanssin handlaamaan ennenkuin pro-am parteerimme Englannin maalta tulee tammikuun alussa Suomeen opettamaan meitä oppilaitaan. Ja siis myöskin kiva ois päästä jotain valmiimpaa näyttämään myös tuolla mun "omalle valmentajalle" joka kotiutuu tammikuun lopulla.
Saas kattoo nyt!


Mutta jokatapauksessa en aio tätä tanssisalin joulutaukoa vaan maata...
no, no. no!
nyt on hyvää aikaa just painaa ja treenata ite rauhassa niin sit taas kun valmennusjoukot on saapuvilla voi alkaa työstään uutta tansseihin!
Onhan se aika yksinäistä puurtaa useampi viikko ilman ohjausta, mutta onneksi tuota peritanssi hommaa pääsee ainakin ystäväisten kanssa treenaan koska oishan se aika hankalaa yksin suhata paritansseja :)


Viime kilpailuissa sain noista pro-am paritansseista arvioiksi Twostep S (silver), Cha Cha G (Gold) ja West Coast Swing G.
Arvostelut meidän oraanisaation alaisissa kisoissa siis ovat:
B (Bronze) -> taidot vielä vaatimattomat
S (Silver) -> taidot kehittymässä, jatka työntekoa
G (Gold) -> Taidot keskitasoa
GH (Gold Honored) -> Erittäin hyvä
GG (Gold Graduate) -> taidot niin (todella) hyvät että tanssija on valmis siirtymään seuraavaan haastavampaan divariin.

Eli kun useammasta tanssista alkaa tulla arvioksi noita GH:ta ja GG:tä on aika siirtyä kilpailemaan haastavmapaan divariin (eli tasosarjaan, alkeista noviisiin, noviisista keskitasoon jne.)



J ja J chachan kimpussa. :) on ne ihania ystäväisiä molemmat!


Tuollaista keskitasn puurtamista ollut.
Mulla on menossa nyt toinen kilpailuvuosi noviisi-tasolla, joten nyt vasta sitä kehittymistä toivottavasti tapahtuukin kun alkaa olla uudet vanhoja rutiineja haastavammat tutumpia ja oppii kokoajan uutta.
Harppauksen alkeista noviisiin koin yllättävänkin isona.
Alkeis-sarjassa rutiinit olivat helpot ja hyvin perusasioista koostuvat, nyt alkaa olla vauhtia ja muistettavaa paljon enemmän.
Vallankin tuo Twostep sisältää tosi paljon pyörityksiä ja melkoisesti enemmän kaikkea muuta kuin kävelyä jota alkeisrutiinit olivat.
On siis ollut meikä mamma hieman ihmeissään mihin joutui.


Tänään ehdittiin käydä myös hetken aikaa Cha Cha:n kuvioita läpi.
Se onkin mulle selvempää kun twostep, mutta ei sekään vielä mitenkään täydellisesti mene.
Mutta tykkään siitä ihan sikana. Saa olla nainen ja pistää flirtaten ihan täysillä vallankin kisatilanteessa. oioi.

Mutta sellasta tänään mielessä.
Ja tähän loppuun videoata siitä miltä sen twostepin PITÄIS näyttää:

Tosi nainen testaa (osa1)

Mulla on ollut jo pitkään jonkunlainen pakkomielle Lorealin Matte Morphose meikkivoiteen suhteen...
Ja siis en edes tiedä miksi. Koska eihän se nyt mikään maailmoja mullistava tuote ole, kai?
Olen vaan saanut päähäni että se olis JUST SE meikkituote mikä sais tän petolinnun perän muistuttamaan ihoalaltaan vauvan peffaa. (Ilman mitään sinappeja kiitos!)

Tässä pienessä kaaos-pesäkkeessä (eli siis mun päässä) se purnukka on myös näyttäytynyt jonain ihmeen taikakaluna joka saisi muka mut meikkaamaan joka aamu :) ahhhahah.
Olen jo jokseenkin kyllästynyt siihen että hinaan tuolla kylillä verkkareissa ja Aino-tossuissa (kyllä ihan oikeesti niissä aamutossuissa!), kulahtaneessa hupparissa ja naama meikittä, tukka sotkussa...
Mutta kun mää oon aamulla niiiiiiin laiska :P
No joo, tämä siis pohjustuksena tälle seuraavalle Tosi Nainen Testaa (osa1) -postaukselle.
--------------------------------------------------------------------------------
Kävin tänään ostamassa joitain kosmetiikkatuotteita ja ajattelin kertoille teille miten ne toimivat käytännössä. (takana empiiristä tutkimusta jo useampi tunti, dadaa!)



Ostiin siis tuon Lorealin Matte Morphose meikkivoiteen, Biozellin kuivashampoon ja MaxFactorin erittäin vaalean, persikan sävyisen luomivärin.


MEIKKIVOIDE:
Tämä on ihanaa, moussemaista tököttiä joka ei siis ole pätkääkään mitään nestemäistä litkua.
Jännän tuntuista kun levittää iholle. Todella pieni määrä kerrallaan kannattaa laittaa koska tämä vaahto tavallaan jotenkin erikoisesti "sulaa" ihoon. Ensikosketuksella tuntuu että tämähän jää paakkuun mutta sitten tuo tosiaan jotenkin solahtaa pitkin ihoa.
En käytä ikinä sientä meikkivoiteen levitykseen ja tämä tuote vallankin tuntuu olevan oikein hyvin sormilla levitettävissä. (en oikein edes tiedä miten tätä voisi sienellä sutata?)
Peittää mun makuun "puolipeittävästi", eli juurikin hyvin arjen tarpeisiin jos ajattelen että itse alkaisin meikkaamaan päivittäin.
Juhlakäytössä vahvistaisin ehkä tätä vielä jollakin puuteri-tuotteella? (mulla on juhlissa ja erikoistilanteissa aina aikamoinen kerros meikkiä...)
Mutta luulen että moni naturelli-Elli saa tästä kivan kumppanin jo ihan sinällään. Ilman sutimisia.

Mulla alkaa yleensä todella nopeasti kasvot kiiltämään, meikissä kuin meikissä.
Tämä näytti noin 3h levittämisen jälkeen vielä tosi kivalta ja kohtuullisen mattapintaiselta. (ihailin itseäni vanhan kunnon narsistin tavoin työmaan hississä ja olin melkeinpä yllättynyt! En siis säkenöivästä kauneudestani vaan meikkivoiteen mattaisuudesta)

Kuuden ekan tunnin jälkeen painelin ekan kerran ihan tavallisella nenäliina-paperilla isoimpia kiiltoja varovasti ihon pinnasta pois ja edelleen ihan siisti on meikki.

Hieman tuntuu ihoni pintakuiviin kohtiin jäävän kökölle, mutta ei varmaan ole sellaista tuotetta mikä ei niihin pakkuunnu?

Tykkään kyllä siis aika kovaakin tästä tuotteesta ja täytyy jatkaa kokeiluja miten tämä toimii jos päivän aikana lisäisi esim kevyesti puuteria vipalla päälle syömääm kiiltoa pois?
Huomena laitan tämän treenaus-testiin... Tosin en muista kuitenkaan kertoa miten kesti, joten saatte todennäköisesti tyytyä tähän analyysiin :D
Tuotteen hinta: noin 17-18€ Prismassa.


KUIVASHAMPOO:
En ollut koskaan kuivashampoota kokeillut ja siksi tartuin tähän pieneen purkkiin kaupassa.
Eipä ainakaan jäisi litratolkulla kaappiin pölyttymään jos tuote olisi osoittautunut ihan huijaukseksi.
Hiukseni olivat todella kovasti pesun tarpeessa, mutta koska tiedän että joudun aamulla menemään suihkuun joka tapauksessa niin päätin piristää tätä yövuoroa ja olemusta kohentamalla hiuksia edes hieman muistuttamaan tavallista tallaajaa enemmän kuin Harry Potter Leffojen Kalkarosta...
Suomeksi: Olin siis ihan hillitön rasvatukka ennen tuotteen testaamista. Todellinen Hardcore-testaus siis.

Suihkuttelin ainetta reippaasti hiuksiini ja tuoksu on ihan kiva, raikas, sitrusmainen ehkä?
Ja kappas. Todellakin sain pelastettua liimalettini kohtuullisen siistin näköiseksi.
Tälläisellä ohuella hiuslaadulla ei kuitenkaan ihan auki ilennyt tukkaa jättää, ihan NIIIIIN puhtaakse se ei sentään ilman pesua tule.
Mutta tuote poisti klimppiintymisen ja "päätä myöden roikkumisen". Hyvin pystyin sen jälkeen tupeeraamaan tukkaa ja laittamaan sen kiinni kohtuullisen kuohkean näköisenä.

TÄMÄ TULEE OLEMAAN PELASTAJANI siinä vaiheessa kun makaan sohvalla kyllästyneenä ja vetkutan suihkuun menoa... Koska just sillon soi aina puhelin ja joku houkuttelee johonkin.
Ei muuta kun Biozellit tukkaan ja elli baanalle.
Tuotteen hinta noin 4€ Prismassa.

LUOMIVÄRI:
En vielä ihan päässyt sinuiksi tämän kanssa. Väri ei erotu juurikaan omasta luonnollisesta sävystäni. Toimisi siis jollakin ruksekttuneemmalla ehkä kivemmin?
Mutta ihan hyvä perussävy ja lei moitittavaa.
testailu jatkuu.
Tuoteen hinta noin 7€ Prismassa.




Ostin myös samalla reissulla tuollaisen Oil Of Aloe kuorintavoiteen kasvoille ja keholle.
Olen saman sarjan meikinpoistoliinoihin ihastunut. Ovat todella halpoja ja näinkin herkkäihoinen kuin minä on niitä pystynyt käyttämään oikein hyvin.
Kuorintavoide olisi voinut sisältää minun makuuni hieman enemmän niitä kuorivia rakeita. Vähän tulee tunne että tätä pitää laittaa oikeen reilusti naamaan ennenkuin on kuorivia juttuja tarpeeksi...hmm...
Mutta ei tuoksu millekään ja ei ärsyttänyt ihoa.
Täytyy koeajaa tämä suihkussa kun voi paremmin "läärätä" tuotteen kanssa kuin lavuaarin päällä.
Iho tuntui ihan mukavan sileältä kuorinnan jälkeen.
Hinta-laatu suhde siis ERITTÄIN kohdallaa, hinta on meinaan hävyttömä halpa.
Tuotteen hinta: 1€ Tarjoustalossa

Ihan kivat ostokset siis!
en ole mihinkään pettynyt!
Ja heeeei. Ihana rakas työkamu totesi. "Kuinkas sä noin nättinä tulet yövuoroon" :) oi.
Vallankin tukka sai kehuja kun kerroin kuivashampoosta. kuulemma kiiltää??? (toivottavasti ei rasvasta. haha)

Joulu tulee... Olenko valmis?

-En!
Mutta tarviiko sitä ollakaan?
Toisinaan ihan hengästyn kun seuraan millä innolla ihmiset aloittavat joulun laittamisen ja valmistelun jo suunnilleen lokakuun puolivälissä!
Kaikki siivotaan vaatekaappeja myöten (meinaakohan joku viettää sen joulun siellä vaatekaapissa). Ruokaa haalitaan kokonaisen armeijan tarpeisiin (kyllä se pitää 10 kilon kinkku olla kahden hengen taloudessa...), Jouluvalot laitetaan jo lokakuun alussa (mitä enemmän sen parempi...Jaa mitä? Miten niin naapuria häiritsee meidän vilkkuvat ledi-köynnökset? Punainenhan on joulun väri!), lahjoja....laaaaaahjoja.... Niitä on ostettu jo juhannuksen jälkeen alennusmynnistä! (mitä sitten jos sille veljen nuorimmaiselle seppo-petterille ei oo enää kuukausiin mahtunut 70cm potkupuku ja mitä sitten vaikka naapuria ahdistaa kun kannamme sille sen muka rakkaudella valitun "viis yhden hinnalla halpis konvehtirasian").

NIH.
Kukaan ei varmana usko että ite tykkään joulusta toooosi paljon ja haluan sitä viettää rakkaideni kanssa, kaikessa rauhassa.
Tykkään ruoasta, lahjoista, suklaasta, kynttilöistä, jouluvaloista....Jopa toki siitä siististä kodista.
Mutta aina vaan jotenkin toivon että se joulu voisi tulla ilman monen kuukauden hysteriaa.
Nautin kyllä siitä että ostoskeskuksissa soi joululaulut, enkä ärsyynny vaikka ne soisivat jo marraskuussa. Mutta tarviiko niin älyttömästi höyrytä!!!

Ja siis SAAAAAA toki laittaa joulua paljon ja runsaasti, saa iloita siitä touhusta. Mutta sillon jos se höösääminen alkaa kiristää pinnaa ollaan jo ihan väärillä urilla.
Jos visakortti vingutetaan hampaita narskutellen tappiin turhantärkeiden lahjaröykkiöiden takia.
Jos perheen äiti (tai kuka nyt sitä joulua laittaakin) puhkeaa itkuun kesken lanttujen kuorimisen niin onko enää kivaa??
Jos isä saa kuusen varastamis-reissulla sydänoireita kun on niin väsynyt pitkän työpäivän päälle, niin onko se kuusi sen arvoinen?

Itse olen luvannut järjestää ekaa kertaa joulun täällä omassa kodissamme.
Aattona suuntaamme varmaan Anopin notkuvien pöytien ääreen ja sitten 25pv mun vanhemmat tulevat meille joulua viettämään.
ja ihan tässä julkisesti tunnustan että en muuten aio vääntää laatikoita (jos innostun niin kokeilen jonkun tekoa) ja kinkunkin saa puolisko paistaa!
Meillä mennään valmiilla laatikoilla (älähän äiti vedä siellä kahveja väärään kurkkuun jos luet tätä :D),meinasin ostaa ne kylläkin jostain "kotitekoisena". Saarioiseen en uskalla ehkä lähteä kun "kotitekoistakin" saa ostettuna kohtuulliseen hintaan!
Saatan kokeilla jotain ihania nopsia ohjeita joita esim ystäväiseni Ani kokovartalofiilis ihanasti blogissaan meille kertoilee. Pekoni-luumut vallankin jäi kytemään mieleen.



Vietän todennäköisesti päivät ennen joulua yövuoroissa töissä, joten ihan kai hulluihin suorituksiin kotona ei voi mun vaatiakaan kykenevän.
Aion pakottaa puoliskon auttamaan siivoilussa ja joulu luodaan meille mahdollisimman kiireettömällä ja mukavalla fiiliksellä. Ei kaahottamalla.

Lahjoista jo sovittiin ettei varmaankaan edes ostella mitään.
Tavallaan sääli koska rakastan lahjoja. Etenkin niiden antamista, mutta tässä raha- ja remonttitilanteessa parempi sijoittaa yhteiseen kotiin mieluummin.
Ja josko joulun jälkeen saisi ostettua sen useamman vuoden haaveilemani KUIVAUSRUMMUN!!!

Vanhemmilleni haluan keksiä jotain ja varmaankin jussin perheelle, mutta siinäpä ne sitten onkin...

3200€/kuussa

Toista virallita kotomaista iltapäivä-skandaali-lehteä lukiessani meinasin vetää tänään kahvit vääräänkurkkuun (kahvit jossa muuten oli punasella lapulla ostettua kermaa seassa).

Finnairin mukaan yhtiön lentomäntien ja stuerttien keskiansio (sisältää peruspalkan, erilaiset lisät, lomarahat mutta ei päivärahoja) on 3320 euroa kuukaudessa ja vuosiansio 41 500 euroa.

Fakta: Lähihoitajan peruspalkka on jotakin 1900€ kuussa (täytyy todeta että en ole ihan tarkasta summasta just nyt kärryillä). Mutta sen tiedän ettei sillä juuri juhlita!
Lisiä olen saanut pelkkää yövuoro tehdessäni noin 550e kuussa PARHAIMMILLAAN. Nykyisellään kun mulla on puolet listaa yötä ja puolet muita vuoroja niin lisät nostaa tuon palkkani johonkin ehkä 2200-2300€ ja tästä menee tietty ne verot sitten.
(tunnen tässä vaiheessa jo kuinka otsasuoni tykyttää, pitäisi jättää koko aihe nyt sikseen ja ajatella vaan kissanpentuja ja koiranpoikia ja kukkia ja syrämmiä....ja Rauhoittua!)

Finnairin matkustamohenkilökunnan keskiansio ei ole poikkeuksellisen suuri, jos sitä vertaa muihin palkansaajiin. Lentoemäntien ja stuerttien keskiansio on vajaat pari sataa euroa enemmän kuin suomalaisen palkansaajan 3032 euron keskiansio.
Tuskin täytyy mainita että en siis yllä edes keskiansioon missään kuussa???

Joku voi pitää palkkioita korkeina, kun palkan suhteuttaa työtunteihin. Finnairin mukaan yhtiön kokoaikaisten lentoemäntien ja stuerttien työtunnit ovat keskimäärin 90-95 tuntia kuukaudessa, kun keskimäärin palkansaajat paiskivat hommia 160 tuntia kuukaudessa.

Työntekijät eivät halua tinkiä runsaista vapaistaan, joita he perustelevat mm. kaukolentojen ja aikaerolentojen rasittavuudella.

Työnantaja haluaisi niputtaa siellä täällä pidettäviä vapaita enemmän yhteen ja lisätä samalla työmäärää noin 10-15 prosenttia korvausta vastaan. Työnantajan mukaan uusi järjestelmä tehostaisi henkilöstön käyttöä.

Joku voi pitää palkkiota korkeana... Voi vi**u juu, ihan vallan VOI pitää.
(rauhotu nainen, rauhotu. sano ensin nätisti...)
Mun työtunnit on kuukaudessa noin 156. Mulla on 6 vapaapäivää kolmessa viikossa. ja usein vapaat on olosuhteiden pakosta niin että vapaata on 1 pv kerrallaan. vapaa viikonoppu osuu kohdalle noin joka 3.s viikonloppu.

Nää tyypit siis saisi LISÄÄ liksaa siitä että ne joutuis tekeen lisää tunteja, mutta se ei käy heille???

Kumma juttu, meille taas pitää sopia se että työkaverin sairastuessa jäämme yllättäen tekemään myös seuraavan työvuoron, mutta mistään ylityökorvauksista ei edes keskustella. Kämäsen 40e (-verot) hälytysrahan saa jos tietyt ehdot täyttyvät. Ylitunnit tulee pyrkiä vähentämään tekemällä lyhempiä työvuoroja lopun listan aikana, tai sitten ottamalla johonkin kohtaan vapaa (jolloin mun paikalleni ei oteta kuitenkaan sijaista vaan muu porukka tekee vajaalla miehitykjsellä).
Tietenkin ensisijaisesti YRITETÄÄN saada sijainen, mutta harvoin se onnistuu jollakin parin-kolmen tunnin varoajalla.
Ja voitte ihan miettiä miltä tuntuu jäädä 8-9h iltavuoron päälle vielä 10h yövuoroon hoitamaan ja kantamaan vastuuta 26 vanhuksen hyvinvoinnista, YKSIN!
Siinä teille todellista henkilöstön käytön tehostusta, lentoemot!

En tarkoita tällä paatoksellani ettei olisi oikein että joku tienaa minua enemmän, vaan sitä että tässä männä vuosina kun hoitajat uhkasivat lakolla ja vaativat lisää palkkaa, meitä myllytettiin mediassa että olemme laiskoja ja itsekkäitä.
ja ettei olisi oikein sopivaa edes tälläistä kutsumustyötä tekevän vaatia rahaa.
ja kun ne hoitajat istuu aina vaan kahvilla ja ei tee mitään..

daa, omaiset hei. Jos tuutte aina siinä klo 13-14 välillä käymään, tai siinä klo 16 aikaan niin taatusti istutaankin.
Klo 13-14 on aikaa raportille ja asukastietojen kirjaamiselle joka on lakisääteistä... Oltteko huomanneet että SYÖMME samalla kun annamme raporttia, eli ei ole useinkaan aikaa siihen 20min ruokailuun vaan teemme työtämme samalla.
Klo 16 on taas vuorostaan iltavuoron aika syödä, jos ehtivät.
Ainakin välissä pitää hypätä joku pissattamaan ja jonkun vaippaan pärähtää kakka just sillon.
saattaahan se siis näyttää että siellä sitä istutaan vaan juoruamassa ja nauramassa. (onneksi meillä sentään on hauskaakin!!!).

Mä kyllä tajuan että ihan oma valinta on ollu ruveta lähihoitsuksi. Ja että enemmän lukemalla olis päässy parempi palkkaisiin duuneihin. MUTTA KUN MÄ HALUAN TEHDÄ TÄTÄ!
Ja musta tää työ on arvokasta. Se saatan olla minä joka pitää just SUN mummoas (tai sen kovapalkkaisen lentoemon äitiä) kädestä kun hän kuolee.
Se saatan olla minä joka vaihtaa isosedällesi vaipan seitsemän kertaa yössä kun on mahatauti epidemia tai jos hän on niin dementoitunut että repii vaippansa koska ei tykkää siitä, mutta ei kykne enää vessaankaan kävelemään tai pytyllä istumaan.

Se olen minä joka hoitaa ikävimmässä tapauksessa nyrkin kokoisen haisevan, mätivän haavan kummisi häntäluun seudulta, kun keho alkaa olla jo niin vanha, hauras ja hajoamassa että parhassta mahdollisesta yrityksestä huolimatta se makuuhaava tulee. (koska eihän nyt vanhustenhoitoon satsata niin paljoa että kaikki riskiryhmään kuuluvat saisivat makuuhaavoja estävän painetta vaihtelevan patjan. jos 26:tta asukasta kohti kaksi sellaista patjaa on saatu niin kutsumme itseäme hyvässä osassa oleviksi ja edistyksellisiksi.

Minä saatan olla se joka istuu yöllä isäsi vieressä, silittää harmaata tukkaa. Pitää kädestä ja lohduttaa kun sairastunut mieli luo eteen kamalia ja todellisia kuvia siitä miten lapset nyt ovat jossain hoitamatta ja ikävä tuo kyyneleet poskille.
Se olen minä joka halaa ja lohduttaa sitä unohdettua isotätiä, joka kuudetta joulua putkeen odottaa että jos se siskon lapsi nyt sattuisi tänä jouluna tulemana kylään.

Voin kertoa että aika monesti oma sielu ja sydän on tyhjä ja ruvella kun koittaa kiireessä antaa kaikkensa. Kyse on ihmisistä ja siitä arvostammeko sitä että vanhuksemme saavat hyvän lopun.
Olisi tärkeää hoitaa myös sitä hoitajaa. Häntä joka irvistelemättä vaihtaa litratolkulla pissaa imeneen vaipan, tai pesee hymyillen, kannustaen ja hienotunteisesti mummukaisen joka sairaudestaan johtuen on sotkenut itsensä kakalla päästä varpaisiin ja samalla myös vessansa ja huoneensa taulut.

Hoitajaa joka kuulee omaisilta kuinka omaisia ei huomioida ja kuinka hänen hoidettavana oleva omaisensa JUURI NYT haluaa sängystä pyörätuoliin (vaikka näkee että hoitaja syöttää lounasta toiselle asukkalle tai tekee on menossa tekemään pesuja sille jota ei ehditty vielä ennen aamupalaa pestä).
Sitä hoitajaakin pitäisi palkita ja joskus kiittää joka istuu kiireen keskellä alas ja kohtaa sen omaisen joka haukkuu ihan kaiken omaisensa hoidossa. Huorittelee jopa. Sen hoitajan on kuunneltava, koitettava nähdä kaiken ilkeilyn taakse ja muistaa että edessä on huolestunut ja pelokas ihminen jolla on äärettömän huono omatunto kun ei voi itse auttaa omaa läheistään.

En sano että raha toisi tähän kaikkeen taakkaan jonkun ihmeparannuksen, mutta väitän että omaa työssä jaksamista auttaisi se 1000€ lisää liksaa kuussa.
Voisi lähteä vaikka ulkomaille oman rakkaan tai ystävien kanssa, jotta pääsisi kunnolla irti arjesta.
Voisi käydä kampaajalla ilma huonoa omaatuntoa, koska joskus työn kiireessä homssahtanut ulkonäkökin kaipaisi kohennusta ja mieli virikettä.

Omalla kohdalla ainaki omakotitalo ja perus eläminen kuluttaa niin paljon rahaa etten voi edes harkita joka kuu käyväni kampaajalla. Tai viihteellä.
Kiire on työssä ja jatkuvasti hieman huono omatunto kun ei ehdi tehdä niin paljon asukkaiden hyväksi kun haluaisi.
Sama huono omatunto jatkuu usein kotonakin kun mieli tekisi panostaa joskus itseensäkin, mutta kun sitä rahaa ei ole.

Että tällästä teälläkertaa.
En tarkoita että te minua enemmän tienaavat ystäväni ette ansaitsisi palkkaanne, vaan sitä että yhteiskunta voisi hieman tarkistaa näitä palkkoja myös huonopalkkaisilla aloilla. En mäkään ajautunut hoitajaksi sen takia etten muualle olisi päässyt.
Mulla kuitenkin on ihan keskinkertaiset YO-paperit ja varmasti niillä johonkin sopivaan korkeakouluunkin olisi päässyt.
Mutta mä nyt haluan auttaa ihmisiä, mutta musta siitä kuuluisi saada myös parempi korvaus työn vaativuuden ja raskauden takia.
(väitän että monella jäisi se oksennuksen, kakan, pissan ja liman siivoaminen tekemättä. Emätinpuikot ja kipulääke supot antamatta, morphiini pistelemättä, turpaaan ottamatta agressiivisiltä asukkailta, omaisten haukut kuuntelematta, mätivät haavat (joista paistaa luut) hoitamatta.... henkisestä rasituksesta puhumattakaan.)

Cherry on top

Tässäpä tämä kirsikka-tunnustus jonka sain ihanalta ihanalta Anilta hänen upean Kokovartalofiilis-bloginsa kautta: Kokovartalofiilis Jos ette jo ole lukijoita, niin kipin kapin lukemaan! On ihan huippu!






Kirsikkakiertopalkinnon ohjeet ovat seuraavanlaiset:
jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle;
kerro kolme asiaa, joita rakastat;
näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Nämä ei nyt tule sitten missään paremmuusjärjestyksessä, mutta nämä 5 saavat mut miettimään, iloiseksi, joskus surulliseksi ja huolestuneeksi, hihittelemään, ihmettelemään, tuntemaan sympatiaa, ihailemaan. Mikä mitäkin ja koskakin. Ennenkaikkea joku näissä koskettaa mua ja mun maailmankuvaani.

Diamond Stash/ Fiona Timantti. Diamond Stash
Ihastuttava nainen ja jakaa upealla otteella itseään inspiroivia asioita. Ja koska itsekin tykkään monista hänen inspiraation lähteistään niin tokihan blogi inspiroi minuakin. Melkeinpä jokaisen hänen postauksensa jälkeen tekee mieli laittaa mekko päälle ja korkokengät jalkaan , pakkasesta ja kiireestä huolimatta. Ihana Blogi!

Melindan höpsötystä/ Melinda Melindan Höpsötystä Tykkään tästä blogista hurjasti ja siitä miten melinda kirjoittaa ikäänkuin tavallista perinteistä päiväkirjaa. Hyvin pystyy hyppäämään sisälle toisen elämään kun kirjoitellaan hauskasti arjen iloista ja suruista! Kivoja arvontoja ja kuvapostauksiakin aika ajoin! tyyyyykkääään!

Olivia Rouge/ Olivia Rouge Olivia Rouge
Yksi mun ehdottomista Burlesque artisti suosikeista. Bloginsa on yhtä viehättävä kuin tämä nainenkin. Täällä vierailtua tulee aina tunne että elämään tarvii saada vähän Glamouria ja Burleskia.

Lion in a Coma/ Saiku Lion In a Coma
Tää blogi on niin ihana. Ja saa mut tuntemaan itseni aina niiiiiin vanhaksi :D haha. Mut toisaalta tässä käydään niin paljon asioista läpi jotka muistan omasta historiastani. Tämä tyttö tekis mieli ottaa syliin, halata piloille ja kertoa että elämä on ihan mahtavaa muutaman vuoden päästä!! Ja on se nytkin jo.
Koskettaa mua kovaa!

Pimeä tie, mukavaa matkaa / satusatusatu Pimeä tie, Mukavaa matkaa
Tää on mun yksi ehdoton suosikki. Tämän naisen tapa kirjoittaa saa mut tyrskimään ääneen naurusta usein. Siis tapa jolla hän sanansa valitse, ei suinkaan aina ne asiat joista hän kirjoittaa. Ihmettelen ettei tämä leidi ole alkanut kirjoittaa ammatikseen tai jotain vastaavaa meinaan luovuutta löytyy!
Ihana tyttö joka myös on ihan äärettömän sitkeä taistelija!


3 rakastamaani asiaa:

LÄHEISET:
ihan mies, perhe ja sukulaiset. ja ne ystävät. oi oi. En pärjäis ilman ihania ihmisiä ja ihmissuhteilua.

TANSSI:
Sillon kun ne ihmiset(kin) "pettää" olemalla ihan nuijia niin mikään muu kuin tyhjä tanssisali ja kova treeni ja siihen uppoaminen pelastaa. Mun henkireikä.

RUOKA:
ah. Kreikkalainen, Italialainen, Jouluruoka... ah. Hyvä ruoka, parempi mieli! Indeed!
Nii ja suklaa, punaviini ja kahvi!




KUVA JOTA RAKASTAN:


Heti kun puhutaan rakastamastani kuvasta tuli mieleen omat häät. Selasin niitä pitkästä aikaa ja tän kohdalla sydäntä vaan taas kerran kuristi. Mummoni menehtyi muutama vuosi sitten ja hän oli ymsi mun ehdottomista parhaista ystävistä. Olisin halunnut hänen näkevän mut kisalattialla parini kanssa (ja yksinkin), olisin halunnut hänen saavan sylitellä ehkä joskus lapsenlapsenlastaan (jos sellaisen joskus saan, onneksi edes tuo serkkulikka saa pian!). Ei taida kulua päivää tai viikkoa etten olisi halukas tarttumaan puhelimeen ja soittamaan mummolle milloin mistäkin. Ihminen jonka kanssa puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Kaksimielinen kun mikä ja niin täynnä huumoria. Ja teki maailman parhata lihapullat.... äh. Nyt loppuu tai alan itkeä.
Ja Jussi. Sanat ei riitä kertomaan. En olsi tässä tänään ilman häntä. Ei olis ollut hyviä syitä taistella.

Talvi ja sen hyvät puolet

Mä olen koittanut ajatella että on se hienoa kun meillä on suomessa neljä erilaista ja upeaa vuodenaikaa.
No kolme niistä onkin hyvin mieluisia, mutta tämä neljäs se vaan vuosi vuodelta koettelee mun hermojani enemmän ja enemmän...

Olenko mä vaan niin suppea että en ymmärrä tätä?
Nauttiiko joku siitä että kylmyys salpaa hengen, varpaat muistuttavat jo hetken ulkoilun jälkeen kehnolaatuisia pakastettuja nakkeja. Iho kuivuu korpuksi. Olo on tukala kun koittaa pakata päälleen monta vaatekertaa. Auto parka inisee tuskissaan kun pimeyden keskellä kaivaa sitä esille hangesta!

Talviurheilu ei kiinnosta. Turha edottaa hikilankkujen virittelyä koipiin tai luistimilla taiteilua. Ei ei ei.
Antakaa mun nukkua kevääseen asti jooko? Jouluna voi herättää syömään!

calm down

Tiedättekö mitä nassuset?
Mä olen päättänyt alkaa mukavaksi ihmiseksi!
Älkää naurako siellä. Loppuu sit heti se hihitys hei!
Minä kun olen niin kova muijja ajattelemaan niin nyt kisakiireiden loputtua on sit ollu taas liikaakin aikaa ajatella ja ärsyttää kanssakulkijoita mitä ihmeellisimmillä sekopäisyyksillä... Sorry about that!

Teemme töissä sellaista projektia joka pohjautuu sosiokulttuuriseen ajatteluun ja työotteeseen. Vanhustenhuolto kun jo sanana kertoo aikapaljon siitä että aika toimenpide-keskeisesti tässä on menty vuosikymmeniä. Hoitaja hoitaa ja asukas/asiakas/potilas on objekti.

Tämä projekti alkoi sillä että teimme voimavara-puuta yhdessä tyktovereiden kanssa. Jokainen laittoi puuhun omat osansa asioista jotka vievät voimavaroja, mitkä tuovat voimavaroja ja mitkä ovat unelmiamme.

Näitä asioita miettiessä tajusin kuinka paljon kriittisyys itseä ja muita kohtaan vie multa mahdollisuuksia olla mukava, rento, hauskaapitävä ja positiivinen persoona. Se että tuijottaa ja pelkääkin omia vikojqan ja riittämättömyyttään johtaa tiettyyn yrmyilyyn ja ärhäkkyyteen. '

Mitä jos hellittäisi vähän ja heittäytyisi sen varaan että voin ihan ikeasti luottaa ystäviini ja läheisiini! Ettei mun tarvii lunastaa paikkaani yrittämällä niin kamalasti. Mulla on niin kova tarve pyrkiä olemaan huippu hyvä ystävä ja korvaamaton että unohdan että ehkä voisin olla ihan mahtava ja parasta laatua ilman yrittämistäkin.

Mun täytyy myös oppia suodattamaan ja hyväksymään. Antaa tilaa muille. Hyväksyä että on muitakin ideoita kuin mun. Haluan myös oppia siihen ettei mun tehtävä ole ojentaa muita tai neuvoa miten täällä ollaan. Jos joku käyttäytyy huonosti tai typerästi niin antaa sen mokata itsensä. Ihan itse. Suurinosa ihmisistä kyllä tietää koska ovat olleet idiootteja, vaikka eivät sitä koskaan myöntäisikää.

Haluan oppia ottamaan ihmisistä parhaat puolet. Tosi ystävistä ja läheisistä siedän ja otan vastaan kaikki puolet. Uskon että elämästä tulee helpompaa jos ei ota kaikkia vastaantulijoita niin "vakavasti" vaan nauttii vaan heidän hyvistä puolistaan eikä anna huonojen puolien mennä niin kovaa nahkoihinsa.

Olisko tässä nyt avaimia kasvamiseen ja siihen itseni kehittämiseen josta aina haaveilen?

...............................................................................................................................

P.s. Sain ihan jätti-ihanan blogi-tunnustuksen, mutta palaan siihen kun pääsen tietokoneelle. Mut olen tosi otettu! <3

tyttöjen välisestä ystävyydestä.

Vain ystävä uskaltaa haukkua edessäpäin. - Maija Paavilainen

Mulla on ollut onni saada elämääni aivan järjettömän ihania ystäviä.
Haluaisinkin tällä postauksella muistuttaa heitä siitä että he ovat minulle uskomattoman tärkeitä.
Kerron heistä anonyymisti, koska en usko ainakaan kaikkien heistä haluavan tulla mainituksi julkisesti, nimellään. Uskon heidän tätä lukiessaan tunnistavan itsensä. <3

Toki minulla on muitakin ystäviä kuin nämä valitsemani viisija myös muut ystäväni ovat minulle rakkaita! kovasti!
En voi sanoa kuka heistä on paras tai etteikö joku tämän listan "ulkopuolinen" voisi olla se paras ja tärkein jonain tiettynä päivänä tai hetkenä, tietyssä asiassa.
Ja nämäkään ihmiset listallani eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä...


Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi - ellet sitten ole matkalla alaspäin.

Kerronpa teille siis viidestä erittäin rakkaasta ystävästäni ja kerron asioita joita heissä ihailen ja joita yleensäkin ihmisissä suuresti arvostan. Näitä asioista haluaisin myös ystäviltäni oppia.

Ystävä numero 1) (huh, kuulostaapa pahalta tollainen numerointi---yyyyy).
Hän tuntee sanat. Hän käyttää niitä kauniisti. Osaa hän toki varmasti niitä käyttää aseenakin halutessaan, mutta etupäässä tiedän henen käyttävän niitä hyvään.
Haluaisin osata käyttää kieltä kuten tämä ihana persoona. Edes puoliksi niin hyvin.
Milloin raikkaasti, milloin hellästi. Milloin viiltävästi.
Tämäm kauniin ihmisen kanssa olen jakanut paljon tunteita. Hän on hyvin pitkälti ainoita jotka ymmärtävät millaisen tunnemylläkän joku muiden mielestä "ei niin vakava" asia voi saada aikaan.
Uskon että tunnemme ja tunteilemme aika pitkälti samallalailla monesta asiasta ja monesta ihmisestä. Hän on kylläkin minua paremi hallitsemaan tunteitaan ja suvaitsemaan erilaisia tapoja olla. Sitäkin häneltä toivon oppivani ja uskon että siihen onkin mahdollisuus "vuoropuhelun" keinoin, hänen edessään uskallan olla keskeneräinen ja rikki.

Ystävä numero 2)
Äidillinen. lempeä, tarkka. Ymmärtävä. Aina rinnallani vaikka fyysisesti emme rintarinnan nykyään usein kuljekaan. Yhteistä taivalta on pian 20 vuotta takana ja hän on peruskallioni, aina. Hän tuntee minut kuin omat taskunsa ja silti välittää.
Hänen kanssaan olen kasvanut ja jakanut kasvukivut. Tehnyt yhden kauneimmista matkoista, matkan aikuisuuteen.
Elämme todella erilaista elämää juuri nyt, mutta hän ymmärtää minua ja minä häntä.
Kaikista muutoksista huolimatta hän on yhä hän ja minä olen yhä minä. Me olemme aina me.
Hänelta olen oppinut paljon elämän isoista kysymyksistä. Olin mm paikalla kun hänen ensimmäisen lapsensa syntymä käynnistyi. Sain jakaa jotain suurta ja ainutlaatuista.
Hän on keskustellut kanssani monista peloistani ja auttanut minua ymmärtämään asioista.
Haluaisin oppia häneltä jämptiyttä ja pelotta isoihin asioihin ryhtymistä. Pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta.

Ystävä numero 3)
Ihan oman lajisensa ihminen. Ainutlaatuinen. Toisinaan mahdoton ottaa selvää mitä kauniissa päässään liikkuu. Mutta pidän siitä ja haluan oppia häneltä lisää siitä miten kaikkia korttejaan ei pidä paljastaa ja miten kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse olla sydänystävä vaikka hauskaa voi pitääkin.
Hän on ainoita jolta voin loukkaantumatta ottaa vastaan hyvinkin suoraa palautetta. Hän on ainoita ihmisiä joka saa sanoa minua hulluksi ja käskeä lopettamaan lapsellisuudet.
Tämän ihmisen kanssa olen oppinut paljon itsestäni, omista rajoistani, omista voimavaroistani.
Jotain aseistariisuvaa luottamusta hän minussa herättää, tunnetta että pitää vaan heittäytyä.
Olen oppinut tekemään omia päätöksiä, ottamaan vastuuta.
Vieläkin haen näissä jutuissa paikkaani mutta uskon että näitä tulen oppimaan lisää.
Olen myös oppinut kunnioittamaan toisenlaisia tapoja osoittaa kiitollisuutta, välittämistä.
Tämä ihminen on onnistunut koskettamaan johonkin todella syvälle. lopullisesti.
Häneltä haluan oppia lisää siitä miten ihmisiä kohdellaan. Miten annetaan tyhmien tehdä itsensä tyhmäksi, ärsyyntymättä. Miten kaikkia ei tarvitse päästää nahkoihinsa vaan voi olla kaveri myös "kevyesti" ja hauskanpito-hengessä.
Ja yleensäkin asennetta elämään, se mikä ei tapa se vahvistaa.

4) ystävä numero 4.
Niin sodassa kuin rakkaudessakin.
Maailman paras tappelukaveri.
Meidän on opittava löytämään tasapaino siihen kuinka tiiviisti voimme olla yhdessä, siis konkreettisesti- Liiallisuus johtaa uskomattoman naurettaviin riitoihin. (love you <3).
Mutta ilman häntä olisi sydämeni todella vajaa.
Ilman häntä minulla ei olisi siskoa.
Hän tietää minusta lähestulkoon kaiken ja minä hänestä.
Haluan suojella häntä ja haluaisin ottaa maailman iskut vastaan hänen puolestaan, mutta eihän sitä voi eikä pidä.
Haluan oppia häneltä sitkeyttä, palavaa intoa asioihin, sitä miten voi murtua muttei särkyä paloiksi. Mitsen selvitään ja voitetaan.
Miten ollaan juuri minä, lupaa kysymättä.
Miten ollaan yhtä aikaa niin vahvoja, mutta kuitenkin niin särkyväisiä.
Tämä ihminen on ollut osa elämääni yli vuosikymmenen ja kiitän joka päivästä. ihan aidosti.

5) Ystävä numero 5.
Kaunis nainen. Mun oma Leidi.
Ehdottomasti se jonka kanssa jakaisin vaanhtokylvyn ja kalliin shampanjan.
Meillä on ollut aina se jokin outo kemia.
Liian harvoin näämme tai soitamme, mutta kun pääsemme yhteen niin juttu jatkuu kuin se ei olis koskaan katkennutkaan.
Hän on se jonka kanssa haluan hyvin mielelläni hillua hulluna humalassa.
Sievistellä leidinä.
Kuitenkin hänessä on myös se ihan todellinen rakas ystävä kauniin kuoren sisällä.
Ihminen joka ei ole koskaan mua jättänyt tai pettänyt.
Ihminen jonka kanssa puhuttiin kipeitä asioista ja hyvin oian tutustumisen jälkeen.<3
Häneltä haluan oppia monia samoja asioita kuin jo muiden kohdalla luettelin, mutta myös tyyliä. Kauneutta. Hyvää makua.Sitkeyttä selvitä siitä kun elämä heittää oikeesti isosti paskaa niskaan.


Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yritää tehdä vaikutusta.

Kaikkia heitä yhdistää myös rehellisyys.
He ovat rehellisiä myös riidan/epäselvyyden hetkellä.
Eivät suuttuessaankaan keksi mitään valheita vaan keskittyvät vaan todeyllisiin asioihin.
Kaikilla heillä on iso paikka mun sydämessä. <3

sanoja.

Olen miettinyt sitä voimaa mikä sanoilla on.
Sanomattomilla ja sanotuilla.

Mikä onkaan rehellisintä? Se että osaa ja tahtoo selittää asiat perinjuurin, omaksi ja muidenkin parhaaksi. Vai onko sittenkin aidompaa ja rehellisempää olla hiljaa.
Vaieta,mutta näyttää samat asiat toteen toisella lailla?

Joskus pieni ele on niin paljon isompi kuin tuhat kaunista sanaa.
Ja niin monesti, aina, kompelö lause on niin paljon enemmän kun kaikki maailman verbaalinen lahjakkuus yhteensä.

Sanoilla voi repiä toisen auki, sanoilla voi valehdella. Sanoilla voi puhua itsensa vapaaksi ja syyllistää toisen.
Mutta niin voi vaikenemallakin ajaa toisen ymmälleen, epävarmaksi.

Mutta. Ehkä suurin voima onkin siinä miten me sanat ja hilaisuuden otamme.
Katsommeko, tai edes yritämmekö nähdä niiden taa.
Ja luotammeko siihen minkä näemme?

ostakaa omat peittonne!

Olen viime päivinä miettinyt tätä eduskunnan "torkkupeitto"-kohua.
Kävinpä tästä erään tuttavan kanssa keskusteluakin ja hän oli kovasti sitä mieltä että "kyllä sinäkin sellaisen peiton ottaisit jos annettaisiin" ja että kansanedustajan työ on niin raskasta että hyvä kun on asialliset varusteet. "kun ei se ole mitään 7-16 duunia...".

öh. Kertokaa mulle MIKSI ihmiset jotka tienaavat vaikka kuinka monta tonnia kuussa eivät voisi ihan itse ostaa omia torkkupeittojaan jos sellaisen tarvitsevat?

Jotenkin ei mahdu mun jakeluun, että esim tällä hoitoalalla millä työskentelen, saa anoa jokaista apuvälinettä ja muutakin perusvalikoimasta poikkeavaa tuotetta moneen kertaan. Ja sellaisen saa jos se suinkin jollain saadaan budjettiin sopimaan?!

Esim jokin aika sitten kolleegani pyysi että voisiko osastolle hankkia sellaisen "pottatuolin" jonka käsinojan saa nostettua ylös. Oleellisesti yöllä yksin asukkaita pissattaessa helpottaisi työtä kun käsinojan saisi nostaa ylös ja pitää kaksin käsin vanhuksesta kii kun häntä nostaa asioilleen. Tällähetkellä käytössä oleva "keija" on vanhaa mallia ja sen kanssa on aika taiteileminen miten saat mummukkaisen pysymään pystyssä ja toisella kädellä siirrettyä pottatuolin hänen alleen kun eihän ketään voi käsinojan päällekään istuttaa...
Vastaus oli että harkitaan vielä löytyykö rahaa ja onko niin tarpeellinen että saadaan tilata.
Arvatkaa vaan miltä tuntuu kun samaan aikaan veronmaksajien rahoilla hommataan muutamalla kymppitonnilla PEITTOJA!

Olen myös mietiskellyt mihin kaikkeen se 27000 euroa riittäisi?

Sillä saisi esim..

...540:lle vähävaraiselle perheelle 50€ lahjakortti joulua varten.

...2700 kodittomalle ruokaa (jos ajatellaan aterian hinnaksi 10e/naama, todellisuudessahan tuolla 10 €:lla ruokkii perus-ruoka aianeilla useammankin ihmisen kuin yhden. Eli vaikkapa kunnon hernesoppaa olisi saanut varmaan jopa 50000 koditonta) vaikkapa itsenäisyyspäivän kunniaksi.

...niitä portatiivejä tuolla rahalla olisi saanut noin 270-90 kpl. hinnasta riippuen.

... noin 330 pakettia (paketissa noin 100 vaippaa) vaippoja kotona asuville vanhuksille. En tiedä kuinka moni tiesi sitäkään että erittäin iso osa vanhuksista joutuu ostamaan ihan itse pienestä eläkkeestä vaippansa. Kunta maksaa vain tietyillä diagnooseilla vaipat kotikäytössä.

...kondomeja nuorisolle estämään seksitautien leviämistä. Jos kortsupaketin hinta pyörii siinä noin 5-6e tietämissä niin niitähän saisi sillon 5400-4500 pakettia.

...Rokote kohdunkaulan syöpää aiheuttavaa papillooma virusta vastaan hinta 380- 450e kappale.71-60 kpl. puhumattakaan paljonko voitaisiin esim kehitysapuun hankkia rokotteita tuolla 27 000 jöröllä.

...masentuneille, esim cipralex 10mg, 100kpl paketti masennuslääkettä maksaa noin 85e ja näitähän riittäisi tuolla rahalla siis 317:lla masentuneelle.

Jokainen voi itse miettiä lisää esimerkkejä. Mutta esim mun mielestäni jokainen noista listaamistani esimerkeistä on monta kertaa tärkeämpi asia kuin kansanedustajien torkkupeitot!
Ja jokainen mun esittämistäni kohdista saattaa jopa pelastaa ihmishenkiä, tai ainakin oleellisesti parantaa yksilöiden terveyttä tai suojata, auttaa. Tekeekö torkkupeitto saman??


Muutenkin tämä alussa mainitsemani keskustelu tästä aiheesta aiheuttaa mielipahaa...
"Kun ei se ole mikään 7-16 duuni." Ei munkaan työni ole ja teen sitä naurettavan pienellä rahalla siihen nähden miten vaativaa työni on. Ja kuinka raskasta. Kuinka isoista asioista tässäkin ammatissa otetaan vastuuta. Ihmishengistä on kyse.
Kansamme kerma siellä arkadianmäellä ehkä vastaa isoista asioista ja isoista linjoista, mutta esim me hoitajat hoidamme heidänkin vanhempiaan! Jopa heitä ja heidän henkeään tiukassa paikassa.

Myös muut pienipalkkaiset ammattikunnat omalla sarallaan vaikuttavat kansanedustajienkin arjen sujumiseen. Yhteistä vaan on että meitä ei katsota torkkupeittojen arvoisiksi.
Kyllä kansanedustaja saa ottaa raskaan työpäivän keskellä tai jälkeen torkut desing rättinsä alla, mutta mitenkäs hoitajan laita on? Siivoojan laita? Kaupan kassan laita?

Hoitaja (puhun nyt omasta ammattikunnastani kun sen tilanteesta olen parhaiten perillä) saattaa tehdä oman vuoronsa perään sairastuneen työtoverin vuoron (tätä tapahtuu viikoottain), liian vähällä miehityksellä (liian vähäinen miehitys on päivittäistä melkeinpä).
Potilaat on hoidettava, ei voi katsoa kelloa aina...useinkaan.
Oma kahvtauko jää pitämättä, ruoka jäähtyy kolmeen kertaan ennenkuin pääsee syömään, koska ihmisillä on hätä ja avuntarve.
Monena päivänä olisi takuulla yhtä paljon torkkupeiton tarpeessa kun kansanedustajakin!
Ja vallankin kun ei voi hurauttaa kansan laskuun taksilla kotiin tai syödä ravintolassa "kokous lounaita". Ihan omasta selkänahasta on kaikki revittävä.

Työ varmasti on raskasta sekä hoitajalla, että kansanedustajalla. Mutta älkää silti helvetti sentään väittäkö että kansanedustaja ihan oikeasti tarvitsee yli 100€ viltin, TYÖPAIKALLE!
Pakatkoon omat täkkinsä mukaan jos työmaalla on pakko torkkua!
Minäkin torkun, mutta kotona, ja ihan mummulta perntönä saadun viltin alla. Tai 2,99e maksaneen jyskin alennuksesta ostetun viltin alla.

Ja saatte, armaat lukijat, muistuttaa mua tästä bloggauksesta jos joskus kansanedustaksi asti jonkun onnettoman sattuman kautta päädyn. Minä ainakin annan oman vilttini kodittomalle! Tai lähetän tunnolliselle hoitajalle.

Naamat

Olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt naamailua, elikkäs naamakirjaa, elikkäs Facebookia.
Hassua miten omissa ja monien muiden puheissa ja ajatuksissa tuo facebook vilahtelee ihan puoli huomaamattomasti.

Tapaat vanhan tutun kaupassa ja jäät jutuille.
-Mitäs kuuluu?
-No mikäs tässä. Sairasteltu on paljon tätnä syksynä.
-Joo mä oonkin feisbuukista seurannu et teilläkin on sairasteltu.

Tai istut ystävän luona kahvilla...
-Onko x:llä ja Y:llä ollu joku riita?
-Jaa kuin niin?
- No kun mä vähän Y:n feisbuuk kirjoituksista käsitin niin.
- No samaa mä vähän ajattelin kun Y oli yhtäkkiä poistanu X:n sen kavereistakin...

Tiedätte varmaan.
Alkaa toisinaan itseäkin mietityttää kun monessa fasebuukittoman-puolisoni kanssa käydyissä keskusteluissa oon joutunut sanomaan, että "huomasin tuolta feisbuukista että se ja se on menneet naimisiin" tai "Fasebuukissa oli kehuttu teidän viimeistä keikkaa" jne.




Itse myönnän ihan häpeilemättä että olen pahimman luokan facebook-addicti. Useita kertoja työpäivän aikana käyn puhelimen netin kautta tsekkaan uusimmat päivitykset ja viestit. Iltaisin face saattaa olla auki vaikka en koneen ääressä istuisikaan... "Mutta jos jollakulla sattuisi olemaan asiaa" :) haha.

Suureksi osaksi oma käyttöni on kuitenkin myös ihan tarpeellista käyttöä. Noiden tanssisali ja tanssikisa projektien hoitelu käy aika kätevästi myös naamakirja teitse. Sovitaan treeniaikoja, infotaan tanssijoita, mainostetaan ja joskus painostetaan ;) no ei vaan, haha.

Pelailen myös ihan häpeämättä farmvilleä ja teen joskus typeriä huvittavia testejä jne.
Tapahtumakutsujen ansiosta olen saanut tiedon monesta hyvästä keikasta tai tapahtumasta. Myös tapahtumakutsuja itse värkkäämällä on helppoa infota muita.

Facebookin jälkeen IRC-galleriassa nuorempana vietetty aika tuntuu hassulta. Tai lähinnä se miten sitä piti silloin niin kovin kehittyneenä. Lisäiltiin kuvia, kommentoitiin toisten kuvia. Keskusteltiin yhteisöissä/ryhmissä. Vannotuneemmilla käyttäjillä (kuten yours truly:llä) oli jopa maksettuja lisätoimintoja, kuten salaisten kommenttien lähetys mahdollisuus.. x) ahhhahaha.
Mut sillon se oli hienoo, ja modernia. Ja simppeliä....

Ihan kaikkia tapoja ja juttuja naamakirjassa en ymmärrä.
Tai siis... äh... en osaa selittää.

Mut esim omista stutuksista "tykkääminen"?? Toisten kommenteista "tykkääminen".
Jotkut ihmiset "tykkäilee" avoimesti ihan kaikkien listallaan olevien ihmisten statuksista. Peukkua annetaan koska vaan ja kelle vaan. Itse en oikeen teidä mikä on "sopivaa". Itselläkin on hieman vieraampia ihmisiä naamakirja-kavereina, niin jotenkin sitä miettii aina kuinka "tuttavalliseksi" sitä haluaa alkaa internetissä. Jos joku vuosien takainen ala-aste kaveri kertoo lähtevänsä viikonloppuna baari-kierrokselle niin onko mun sopivaa siitä statuksesta tykkäillä tai peräti kommentoida?? Tälläsitä esim mietin sen faktan kohdalla, että tiesin lukiossa rinnakkaisluokalla olleen pojan bändin päässeen auroviisu-karsinnoissa jatkoon. Olemme naamakirja-tuttuja, mutta silti epäilin kehtaanko onnitella.

Tuo omien statusten "tykkääminen" jotenkin huvittaa. Tai siis. äh. Jos kerran tuulettaa statuksessaan jotain hienoa ja ihanaa niin onhan se selvää että siitä asiasta itse tykkää. Mutta että sitten vielä pitää painaa sitä "tykkäys"-nappulaa??? en tajua :) Mut ei mun tarviikaan kai.

Itsellä on sellainen periaate etten hyväksy kaveriksi juurikaan ihmisiä joita en muista/tunne. Joitain poikkeuksia on esim suosikki-bändien jäsenten kohdalla tms.
Mutta vaikka itse toimin näin niin toimivatko kaikki. Muistavatko kaikki tosiaan minut hyväksyessään minut kaverikseen... (lähetän aina naamakirja kaveripyynnön yhteydessä henk.koht viestin ja selitän kuka olen :D).

Naamakirja saattaa toisinaan myös ahdistaa! (o-ou, onkohan mulla ongelma :D).
Voin uskoa että teinien (ja vanhempienkin ihmisten) on helppo kiusata ja ärsyttää ihmisiä naamaillessaan. Statuksiin on helppo laittaa vihjailuja ja marttyyrimäisiä päivityksiä, kun arvaa sen ärsyttävän tyypin lukevan. Been there, done that! :D Ei oo kivaa... paits joskus :)

Myös ihmiset joilla on isoja ongelmia ja viittaavat esim itsetuhoiseen käytökseen statuksissaan saavat mut ahdistumaan. Mä kun olen sellainen "kaikkia pitää auttaa" tyyppi niin jään miettimään esim muutaman masentuneen tuttavan päivityksiä toisinaan.

On se eto peli, mutta pelottavan ison vallan se monen elämässä on saanut. Ja omakin elämä linkittyy monessa kohtaa siihen!

hyyyyyypeeeerrrrr

oi ihmiset.
Olen taas siinä tilassa. ihanassa ihanassa hyperaktiivisuuden tilassa jossa melkein maanisena paiskin hommia. palkallisia ja palkattomia!
Mä jollain erittäin kieroutuneella tavalla rakastan sitä kun tapahtuu paljon ja on paljon asiaa hoidettavana. Siis sillon kunse tapahtuu omasta tahdosta ja asiat on kivoja! tai liittyy omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Reilu pari viikkoa ja saadaan viettää Finnish Dance Masters-viikonloppua ja sillon tää kaikki ihana vaivannäkö palkitaan :) Ihanat tanssiystävät ympäri suomen ja vähän muistakin maista. Tanssia, oppimista kisaamista juhlimista. Strassien kimallusta, glamouria, musiikkia, naurua, ystäviä. Muutama kyynelkin, mutta onnesta tietenkin.
Oi mun sydän polo uhkaa jo nyt pakahtua!!!

Tervetuloa vaan Hattulan Petäys resortiin kaikki katsomaan ja ihmettelemään. 19.-21.11.

Tässä seuraavat viikot kuluu käsiohjelman, kisanumeroiden, kaikenlaisten listojen ym laatimisessa. Ja pakko sanoo että mä vaan niin tykkään siitä. En niinkään osaa askarrella, mutta tällästä näpräämistä osaan tehdä! <3.

ja jotenkin se tunne et näkee miten tulee valmista ja saa olla tekemässä upeaa tapahtumaa on vaan niin kiva! Mun roolini on enemmänkin tällänen etukäteistekijä. Toisilla on rooleja itse tapahtumassa, juontoja, DJ-hommia, lipunmyyntiä...you name it! Yhtä tärkeitä kaikki tyynni! Porukalla me se kootaan ja viedään läpi ja sunnuntai iltana toivon et löytyy se syli joka halaa kun väsy, huojennus, ilo haikeus jne nostaa tipan linssiin. ihan vähän vaan. :)

halloween ylläriä :)

Olin varautunut melkoisen tylsään viikonloppuun.
Ja sehän on ihan ymmärrettävää kun töitä oli luvassa molemmille päiville ja sunnuntaille jopa kahdessa eri duunipaikassa. huoh.

Perjantai oli melkoista möyrintää... Puoliskon kanssa pistettiin taas rakkauden rypyt sileäksi ja matka jatkuu taas hieman keveämpänä. On se vaan niin mun ihminen ja mä onneksi sen. <3

Lauantaina kotiuduttuani duunista J alkoi kydellä et mitäs tykkäisin jos mentis hänen vanhemiensa kanssa syömään johonkin. Vähänhän se ajatus ahdisti, kun rahat on aina loppukuussa niin tiukalla! Mutta sitä ahdistusta enemmän vielä kiehtoi ajatus valmiista pöydästä ja hyvästä seurasta. Mulla meinaan on parhaat mahdolliset "appikset". Todella samalla aaltopituudella ollaan monessa asiassa. Anoppi tekee samaa duunia kun minä ja musiikki on siinä perheessä ollut isossa roolissa aina. Eivätkä noin yleensäkään ole mitään niuhottajia!

suuntasimme siis kreikkalaisen ruoan äärelle ja olihan se k.o. ravintolan lista jonkin verran muuttunut omistajan vaihdoksen myötä. hmm... vaatii totuttelua etsiä uudet suosikit vanhojen turvallisten tilalle :D haha.

Viiniä kului ja ruoka oli täydellisen hyvää :) oi voi nomnomnom.
Ja illan ihanain ylläri oli se kun nuo ihanat ihanat kultaiset appikset halusivat tarjota meille koko lystin! Niiiiiin iso kivi vieräshti sydämeltä kun kuuli että tämän saamme lahjaksi. ihanaa. <3

jatkoimme iltaa vielä paikallisella klubilla Jussi Syren & Groundbrakersin bluegrass rytmien parissa. Oli kiva viedä appikset kuuntelemaan yhtä meidän suosikkibändeistä! Ja kiva kun tykkäsivät!

Kaiken kaikkiaan hyvin hyvin onnistunut ilta!

Ei sittenkään

Ei siitä eilisestä tullutkaan yhtään ihana.
Ihan paska päivä itseasiassa :(
Suunnitelmat ystävän tapaamisesta ajoivat karille aikataulu ongelmien takia. Tosi tylsää! Tätä ihmistä ja hänen mukavaa seuraansa olisin tänään suorastaan tarvinut! Mutta minkäs sille voi kun tulee ihmisistä johtumattomia viivytyksiä ja mutkia matkaan.
*huokaus*

Illalla sain sitten kotona oikein mukavan pikku riidan aikaan ja koska olen maailman huonoin riitelijä sain viettää loppuillan katuen typerää asennetani ja ilkeitä sanoja, riitakumppani kun lähti harrastusten pariin. Oikein ylevä olo oli kun mielessä pyöri se että todennäköisesti pilasin toisen harrastus-illankin samalla kuin pahoitin molempien mielen... Great, etten sanoisi!

No kostoksi itselle ja koko maailmalle siivosin sitten tuo vierashuoneen niin pitkälle kuin yksin pystyin. Enää tarvitsisi tuom puoliskon katsoa omat kaiuttimet ynnämuut siellä lojuvat elektroniikka romut sieltä pois! Sitten pääsis kantamaan meidän nykyisen huonon sängyn vierashuoneeseen (kyllä, vieraamme saavat nukkua huonossa upottavan pehmessä selän kangistajassa! Reilua vai mitä?) ja tuoda säilössä odottavan "uuden" sängyn meille! Oliskohan viikonloppuna peräti aikaa?

Että näin! Peruuntuneet suunnitelmat, pipon ja hampaiden kiristelyä ja kurjuuden maksimointia paskimmalla ajanvietteellä eli siivoamisella. Ei kyllä tähän päivään sovi tuo klassikkokappale " en päivääkään vaihtaisi pois" ...

iiiiih x 1000

hihi.

Tähän päivään mahtuu aika monta iih-juttua!

iiiih-1) Aloitin aamun lataamalla 20 aivan ihanaa kuvaa koneelle! niissä oli joku tosi kaunis nainen joka oli kuvattu tosi kauniisti kiloineen ja kaikkine "kauneusvirheineen" päivineen ja silti se näytti niin perhanan hyvältä joka kuvassa.
Ja ihana miten niistä kuvista henkii myös tuulahdus ystävien aikaan saamaa uskoa itseen ja heittäytymistä tuttujen ihmisten läsnäollessa.
Oi Laura ja Minttu, (tietty muutkin TosiKissa-tiimiläiset) miten ison arvon annan noille kuville ja sille mahdollisuudelle että näen itseni kauniina!! kerrankin ihan silleen että voin näin julkisesti kuuluttaa koko maailmalle että vaikka tissini eivät ole terhakkaat, mahani näyttää ennemminkin makkaravuorelta, reidet muistuttavat selluliitteinensa kynnöspeltoa.... ja jatkanko?? :D -en.
Saitte musta esiin sen naisen joka haluan olla! wau!
Jos joku haluu kurkkaa ennakkoon pienen pienen siivun noista kuvista niin kurkatkaa mun blogin profiilikuvaa. Siinä mie täysin luonnollisena, ilman phostoshoppausta!

iiiiih-2) Näen pitkästä aikaa ihanaa, ihanaa tyttöä tänään! Onkin jo aika päivittää kuulumiset ja juoruta juorut...öh... siis enhän minä juorua minähän vaan raportoin :D
Mutta kivan kivan kivaa.

iiiiih-3) eilen tuli uudet piilolinssit postissa. Tilasin ennestään tuntemattomasta firmasta (saksasta) kolmeksi kuukaudeksi linssit ja postikuluineen tulivat maksamaan vaan 64e. Se malli mitä optikko mulle suositteli maksaisi istrussa esim yli 55e/kuukausi!!! Tätä merkkiä minkä tilasin ei ees saa kai suomesta kaupoista??? (biofinity toric). Olin ihan varma et ne tyhjentää mun tilin ja lähettää mulle kaninkakkaa kuoressa (minäkö epäluuloinen?), mutta palvelu oli loistavaa!
Tilasin 17pv linsskut ja 25pv ne siis oli laatikossa!
Pidän tätä tosi nopeana toimituksena koska mulla on todella paha hajataitto toisessa silmässä ja suomessakin meni viikko ennenkuin optikko sai tilattua mulle sopivat linssit. Mitään "varasto-vahvuuksia" on turha edes kuvitella.
Ihan visa electronilla pystyi maksamaan ja nettisivut ovat suomenkieliset ja kattavat! suosittelen siis kaikille: http://www.lenscatcher.com/FI/.648qo36m6c903q3eebh81vcgv21poudm Lenscatcher rulaa!
Ja nää linssit on tosiaan paremmat silmässä kun ne mun ekat!!! wauu!

iiiiih-4) Mun swingi-housut on valmiit sovitusta varten!!! jeeee! pääsen huomena koklaan mun pöksyjä! onko vähän ihanaa! <3

Oishan noita muitakin juttuja, mutta sit mennään jo liika henk.kohtaiselle tasolle ja muihinkii ihmisiin liittyviin asioihin niin eipä niitä nyt kai blogissa voi ruotia.

mut iiiiiih.ihanaa päivää kaikille!

oh la la Olivia Rouge...

Olivian blogissa on ihastuttava ja runsaskätinen arvonta menossa!!!
Avoin kaikille ja kaikkialla!

Menkäähän ja laittakaahan muutenkin tuo ihana blogi lukuun! <3

pus.

niin joo, se linkki sinne sivuille...
http://oliviarouge.blogspot.com/2010/10/its-time-for-another-giveaway.html

copy ja paste kun en taas saanu sitä toimiin suorana linkkinä pöh.

nainen on susi toiselle?

Kuten saattaa viimeaikaisista päivityksistä huomata niin ihmissuhdeasiat ja naisten välinen toveruus on mietityttänyt viime aikoina.
Sen enempää asioita penkomatta, niin sanotaan näin että paljon on soppaa hämmennetty ja sanaisia tikareita heitelty. Päin naamaa ja syvälle lapojen väliin, selän takana.

Taas kerran on mieleen noussut ikuisuuskysymyksiä siitä miksi nainen niin usein on koiraeläin toista naista kohtaan? Mikä siinä on että miehet paljon vähemmän puhuvat paskaa ja vehkeilevät seläntakana? Miehet mahtuvat isompaan porukkaan ja kuppikuntia ei muodosteta vaan sun, mun ja meidän kaverit tulee toimeen keskenään...Tai ei ainakaan niin pahasti kyylää ja kyräile kuin ämmät tapaavat tehdä.



Mikä kumma siinä on että naisten on pakko muodostaa eri sidosryhmienkin sisään jotain omia pikku ryhmiään.
Töissä, harrastusporukoissa, kaveriporukoissa, kouluissa.
Miksi, vaikka olemme jo tietyn sidosryhmän sisällä "samaa sakkia", pitää kuppikuntia silti perustaa niidenkin sisään?
Tottahan se on että toisten kanssa tulee paremmin toimeen, mutta eikö ole mitään velvollisuutta niitä muita kohtaan? Jostain syystähän olemme ajautuneet samaan sakkiin ja alunperin meillä on ollut samat intressit, kiinnostus.
Miksi siis yhtäkkiä jotakuta pidetään saman ryhmän sisällä huonompana kuin toista? Ja hänelle (ja niille muilla) halutaan korostaa jotakin omaa paremmuutta klikkiytymällä muutaman muun kanssa?
En vaan ymmärrä.
Eiköhän voisi jokainen miettiä niitä alkuperäisiä syitä miksi yhteen on liitytty ja elää sen mukaan. Yhteisiin tavoitteisiin, yhdessä pyrkien. Koko sidonryhmän voimin ja koko sen potentiaalia käyttäen.

Seläntakana puhuminen, juoruilu, panettelu...
Ensinnäkin JOKAINEN meistä tekee sitä. Minä ainakin!
Miksi siis siinä vaiheessa kun juorut koskevat itseä, saa se pillastumaan ja pahoitamana mielen?
Miksi emme siinä kohdalla muista niitä jokaista kertaa kun itss olemme mollanneet kanssaihmisiämme.
Miksi juorun tai paskapuheen kohteeksi joutuessamme yhtäkkiä heittäydymme uhriksi ja kerjäämme ystäviltämme sääliä kun meitä on niin rumasti kohdeltu?
Yhtäkkiä olemme itse oikeutetut puhumaan pahaa meistä pahaa puhuneestä.
Miksi hemmetissä emme vain voi ottaa sitä puhelinta käteen (tai marssia nenäkkäin keskustelemaan) ja kysyä miksi minusta on sanottu kuten on sanottu?
Miksei kirvelevistä asioista voi puhua? Vaatia selitystä juoruilulle?
Ja myös itse olla valmis puhumaan omista juoruiluistaan ja panetteluistaan.
Eikö kuitenkin jokainen tajua sen että päästäessään suustaan paskaa toisesta ihmisestä, asettaa itsensä vastuulliseksi tästä asiasta. Asettuu alttiiksi selitysvelvollisuudelle?
Toki joskus kiukkuisena päästää liioiteltujakin juttuja, mutta niitä tulee olla valmis käsittelemään myös nokakkain!


Miksi pitää olla kateellinen?
Tämä on ehkä omalla kohdallani se isoin kysymys.
Miksi on vaikea olla iloinen toisen puolesta kun hän saa jotain hyvää osakseen tai onnistuu jossain.
Miksi se aina tuntuu olevan jotenkin minulta pois?
Miksi olemme itsellemme niin ankaria? Jos minä en ole jonkunlainen tai osaa jotain niin miksi täytyy syytellä muita tai vetää herneet nenään jos joku muu osaakin sen asian tai on sellainen kun me itse haluaisimme olla?

Miksi on niin vaikeaa myöntää tiettyjä asioita? MINÄ MOKASIN. Minä käyttäydyin hölmösti. Minä en osannut. minä en ole täydellinen vaan minussa on paljon keskeneräistä ja ärsyttävää. Syy ei ole muissa tai olosuhteissa, syy on minussa.

Miksi haluamme niin kovin päästä toiseksi ihmiseksi toisen ihmisen paikalle.
ja miksi pyrimme niihin tavoitteisiimme usein rumaa tietä.
Esim miksi haluamme antaa itsetämme hyvää kuvaa jollekin, mollaamalla jotakuta muuta? Miksi emme keskittyisi olemaan itse niin ihania että meistä pidetään siksi että olemme ihania, eikä sen takia kuinka hyvin osaamme osoittaa jonkun muun olevan huonompi tyyppi?

Näihin kun keksin joskus ratkaisun ja näiden asioiden mukaan kun osaan elää niin olen varmasti maailman ihanin ihminen? :)

Minä suojelen sinua kaikelta

Joskus sitä toivoo että voisi kohottaa sen hennon kätensä ja estää maailmaa kaatumasta jonkun niskaan. Toiset ihmiset vaan herättävät valtavan halun suojella, kulkea rinnalla pitää kädestä ja nostaa pystyyn jos toinen kaatuu.

Kuitenkin sitä samalla tietää ettei voi estää niitä pahojakaan asioita tapahtumasta. Jokaisen meistä on kuljettava ne polkumme, kompuroitava polvemme verille ja toisinaan kontattava niin kauan että opimme taas kävelemään.

Silti kun katsoo jotakuta ihmistä joka herättää halun suojella ja taistella leijonaemon lailla pahaa vastaan, tietä että siellä haurauden alla on myös ne omat vahvuudet, odottamassa vaan oikeaa aikaa kun niitä joutuu ja pääsee käyttämään.

Vaikka tietää, että kyllä tässä maailmassa selviää niin silti se kuristaa kurkkua kun näkee pienen hetken puhtaaseen sieluun. Sitä kiroaa mielessään ne monet ihmiset jotka vielä tulevat toista satuttamaan ja pettymykset jotka kohtaavat pakostakin.

Sitä toivoo että se kaunis viattomuus säilyisi mahdollisimman pitkään ettei tarvitsisi pahaa maailmaa kohdata liian aikaisin ja liian lujaa.

Toisaalta, onhans itä itsekin selvinnyt. Melkein kyynistymättä. Melkein yhtä herkkänä ja aitona. Paljon on tullut pahaakin vastaan, mutta onneksi on ollut itselläkin niitä jotka haluavat nostaa kätensä mun puolesta maailmaa vastaan.
Jos tässä on itsekin selvinnyt, niin kai kuka vaan selviää.

Ja pahan päivän varalle, täällä minä olen. Tiedät sen.

Olen ämmä!

Minä olen ämmä. pahasta päästä.
Minä juoruan ja panettelen. Useinkin. Olen keskeneräinen ja kateellinen.
Suutun ja kimmastun älyttömän pienestä, usein sellaisista asioista joita KUVITTELEN tapahtuneen. En malta selvittää aina faktoja vaan kuvittelen loput ja olen niiiiin verisesti sit loukkaantunut.

Olen epävarma ja oikukas. Kiihdyn nollasta staan sekunnissa.
En osaa purra hamamsta vaan pillahdan poruun tai alan tiuskia.

Mouhoan ja hämmennän asioista enkä osaa lopettaa ajoissa. Olen kärsimätön ja muka aina oikeassa.

Itken ja liioittelen, draamaan huolella.
Epäilen ja syyttelen... muita.

Mut muuten mä oon oikein kiva!

Mikä tekee rakkaaksi?

Pääsin pitkästä aikaa nokakkain yhden mulle hirvittävän merkityksellisen ihmisen kanssa tänään.
Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyä (erittäin positiivisella tavalla) siitä miten joidenkin ihmisten kanssa vaan "juttu jatkuu siitä mihin se jäi".
Siina samassa kun noukin tämän ystäväisen kyytiini, puhuimme, puhuimme ja puhuimme. :)
Hih, hassua.
Ja niiiiiin tarpeellista.
Kahvia kului ja puhetta piisasi. Siinä käytiin taas koko elämänkirjo sielun mutapainista aina päivän polttaviin aiheisiin.
On siinä saattanut ympärillä olevissa pöydissä olla ihmisillä hymyssä pitelemistä kun kaksi ihastuttavaa mouhoojaa pälisee kilpaa :)
Tykkäsin <3 Kovaa <3.
Joskus vaan tarvitsee sitä että saa käsitellä tunnepuolen juttuja sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa on oikein samalla taajuudella. Sellaisen ihmisen kanssa joka osaa tuntea samalla tavalla.

Jäin sen jälkeen miettimään ihmisiä mun elämäsäs yleensäkin.
Niitä ihania ja niitä...no... ei-aina-niin-ihania.
huokaus.

Mulle ihmissuhteet on haudanvakava asia ja en voi siksi ehkä sivuuttaa esim loukkauksia, tai loukkaukseksi kokemiani asioita, kauhean helposti. Ainakin koen pakottavaa tarvetta selvittää asiat niin ettei mikään jää hiertämään. Ja jopa niiden "ei-aina-niin-ihanien" kanssa.
On vaan jotenkin niin syvään juurtunut se kotoakin jo tullut oppi "älä anna auringon laskea vihasi ylle".
Siksipä mulla ehkä koliseekin todella herkästi ihmisten, vallankin ajattelemattomien ihmisten, kanssa yhteen toisinaan. Itse kun pohtii aika paljonkin miltä muista tuntuu niin sit kun joku mennä töseltää täysin muita ajattelematta niin mulla kiehahtaa.
Oli sit kyse siitä ettei mua oteta huomioon tai siitä ette jotakuta muuta oteta huomioon.

Mutta mikä tekee sitten niistä rakkaista niin rakkaita ja tärkeitä.
Ihan oikeasti, EN TIEDÄ TARKKAAN!
Yhdistäviä tekijöitä heillä kyllä on. Se esimerkiksi että kunnioitan heitä.
Heissä on kaikissa jotain tavattoman hyvää ja herkkävaistoista. Kaikkien kanssa tulee hetkiä jolloin ei tarvitse edes sanoa mitään vaan se että tavoittaa hetkeksi toisen katseen kertoo jo kaiken oleellisen.
Heissä on myös jotain hieman villiä, jotain sellaista pirskahtelevaa ihanaa hulluutta.
Ja tietenkin se käsittämätön pohjavire jonka kokee vaan omakseen.
Sellaisia ihmisiä joiden kanssa hetkellisesti unohtuu muu maailma nauraessa, tai itkiessä.

tälläne kysely vaan kun en jaksa purnatakaan enää :)

1. Viimeisin asia jonka laitoit suuhusi?- Juustoraastetta nappasin kiposta vähän suuhuni kun laitoin sen jääkaappiin...



2. Missä profiilikuvasi on otettu?- Ihan kotosalla vaan.



3. Osaatko pelata Guitar Heroa?- EN! Ellu ja Maria voi todistaa että olen siinä ihan sairaan huono!! haha, mut kivaa se on.



4. Nimeä joku joka sai sinut nauramaan tänään?- EI KUKAAN! En ole nauranut tänään :(



5. Kuinka pitkään valvoit viime yönä, ja miksi?-Puoli kahteen. Hai isännän pippaloimasta yhden aikaan yöllä-



6. Jos voisit muuttaa jonnekin muualle, muuttaisitko?- Just nyt voisin muuttaa pariks viikoks johonkin tuntemattomaan paikkaan. Mut siel sais kyllä olla tanssisali et vois treenata.



7. Kuka ystävistäsi asuu lähimpänä sinua?- Hanna-Kaisa tai Kaisa. Eiku työkamu Jaana asuu viel lähempänä?



8. Uskotko että eksät voivat olla ystäviä?- Kyllä ja vallankin ite oon esim puolisoni eksien kanssa erittäin läheinenkin.



9. Mitä pidät Dr Pepperistä?- Se on aika pahaa.



10. Kuka on ottanut profiilikuvasi?- Ite täällä blogissa olevan, tai itselaukaisin. Facebook profiilissa otetun on ottanu joku random swedu tyttö.



11. Kuka on viimeisin henkilö josta otit kuvan?- jaa-a. Peter Sandberg?



12. Oliko eilinen parempi kuin tämä päivä?- Ei juurikaan.



13. Voisitko elää päivän ilman TV:tä?- Tottakai. en juuri jaksa siihen keskittyä.



14. Oletko ärsyyntynyt jostakin?- olen, todellakin!



15. Ovatko ihmissuhteet kuitenkaan koskaan vaivan arvoisia?- Kyllä ne yleensä on ja paskat karsiutuu luonnollisesti ajan kanssa.



16. Oletko paha vaikutus, huono esimerkki?- Olen mä. Käyttäydyb usein typerästi, vastuuttomasti ja epäasiallisesti. cuul.



17. Illanvietto ulkona vai koti-ilta?- Nyt oli kotiloinnin aika.



18. Mitä esineitä ilman et pärjäisi päivän aikana?- kännykkä, avaimet, rahapussi.



19. Kuka oli viimeisin henkilö jota kävit tapaamassa sairaalassa?- tjaah. En mää muista, ite oon ollu viimeks sairaalassa :(



20. Mitä sanotaan viimeisimmässä tekstarissasi joka löytyy saapuneista?-No tottamaar, mä tosin menen keilahallille viideksi.



21. Mitä mieltä olet elämästäsi juuri nyt?- ihan helvetin hyvä elämä kunhan sais taas itsensä pois alakuloisuudesta ja märehtimisestä.



22. Vihaatko ketään?- en jaksa vaivautua. En vaan ole sellasten kanssa tekemisissä. Ärsyynnyn kyllä tiettyihin tyyppeihin ihan hulluna.



23. Jos katsoisimme Facebookkisi saapuneisiin viesteihin, mitä löytäisimme?- hahaha. laidasta laitaan. Voi luoja, siellä olis vaikka miä matskua ja vaikka kenestä :D :D



24. Mitäpä jos sinulle tehtäisiin huumetesti juuri nyt, läpäisitkö?- joo, en oo nyt mitään "huumelääkkeitäkään" joutunu viikkoon ottamaan.



25. Onko kukaan sanonut sinua täydelliseksi?- Ei ja juuri nyt jotain sellaista toivoisin.



26. Mikä biisi on jäänyt soimaan päähäsi juuri nyt?- Doooooon't stooooop believing, Gleestä!



27. Joku koputtaa ikkunaasi kello 2 yöllä, kenen toivot sen olevan?- Toivon sen olevan joku mun hulluista ystävistä joka pyytää mut vähän seikkailemaan :) Kunhan vaan kellään ei olis hätää klo 2 yöllä, se ei ois kivaa.



28. Haluatko lapsenlapsia ennen kuin olet 50?- en, koska en taida ihan muutamaan vuoteen edes lastakaan. Jos saan ollenkaan.



29. Mainitse jotain, joka sinun täytyy tehdä huomenna?- ryhdistäytyä ja lakata olemasta idiootti!



30. Ajatteletko liikaa vai liian vähän?- No aivan liikaa, eikö sitä muka huomaa???



32. Hymyiletkö usein?- en tietenkään :)