Jonakin päivänä KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI, lupaan sen.

Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja onpahan se muutenkin ollut mediassakin kuuma aihe tämän syksyn ja talven.
Päiväräsäset ja kumppanithan sitä riepottelivat rumastikin...
Tuota ihmisen perusoikeutta rakastua. Sukupuolesta välittämättä.

Kommenttia on heitetty puolesta ja vastaan.
Vastustajat kehoittavat että ihminen kyllä saa tuntea homoseksuaalisia tunteita, mutta niitä ei muka olisi sopivaa näyttää!
Puolustajat pistivät vastaan minkä kerkesivät, ja hyvä niin.
kirkostakin erottiin massoittain. Hyvä tai ei?

Henkilökohtaisesti olen ollut niin kauan kuin jaksan muistaa sitä mieltä että rakkaus ei katso aikaa, paikkaa, tai henkilöä. Se ei ole sukupuoleen sidottua. Henkilöön ja persoonaan rakastutaan, ei sukupuoleen.
En ole koskaan tajunnut ihmisten kammoksuntaa kun he näkevät esim miesparin suutelevan. Tai kuulevat tytöistä jotka menivät naimisiin ja elivät häpilieveräfter.
En vaan voi käsittää miksi se on muilta pois millään lailla jos kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Mitä sillä on välkiä mitä kukakin haluaa makuuhuoneessa (tai vaikka keittiönpöydällä) tehdä ja kenen kanssa.
Rakkaus on rakkautta. Se on LAHJA. Se on ihmistä isompi voima joka tulee kun on tullakseen. Sitä ei voi pakottaa tulemaan, eikä menemään.




Hihkuin riemusta kun näin LinnanJuhlissa Jani Toivolan tanssivan yhdessä toisen herran kanssa. (en ole niin kärryillä olivatko he vain ystäviä vai pariskunta, mutta ihanaa ihanaa ihanaa että joskus näinkin!)

Pitkin maailmaa on menossa "Kaikki muuttuu paremmaksi"-kampanjoita. Suomessa myös.
ja 8.12. julkaistiin aiheesta ihana ihana kirja.
En ole sitä vielä saanut käsiini, mutta tiedän jo lukematta että se tulee kolisemaan kovaa ja itku pääsee moneen kertaan. Ihmisten ilkeyden, mutta myös uskomattoman voimauttavien selviytymistarinoiden takia.

"Nuoruus on erityisen rankkaa niille, jotka eivät sovi annettuun muottiin. Homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on tutkimusten mukaan kolmin–nelinkertainen muihin nuoriin verrattuna." :( Ei kai kukaan voi tälläistä hyväksyä? Tai olla tuntematta surua?

Hankkikaa kaikki tämä kirja käsiinne, olitte sitten aiheesta mitä mieltä tahansa. Olkaa avoimin mielin ja lukekaa mitä näillä ihmisillä on sanottavaa. He ansaitsevat tulla kuulluksi kaiken sen vaikean jälkeen josta ovat päässeet yli.
Vaikka kuinka itseänne inhottaisi ajatus samaan sukupuoleen rakastumisesta, lukeekaa. Antakaa edes kerran ihmisen kertoa ihmiselle tarinansa.

Kukaan ei VALITSE tulla homoksi, kuunnelkaa siis mitä heillä on sanottavaa.
Ehkä ensi kerralla ei siis tarvitse inhoten kääntää katsetta kun näkee kahden pojan pussaavan. Tai ei tarvitse tuntea pelkoa kun se työpaikan avoimesti lesbo nainen tulee samaan aikaan pukukoppiin. Ei hän katsele sinua sen pidempään tai pyri pöksyihisi. Tai vaikka et kirjan luettuasi nyt sen suuremmin kantaasi muuttaisikaan suuntaan tai toiseen niin toivon että ymmärtäisit ettei homoseksuaalisuus ole väärin, ei sairaus, ei sinulta tai sinun onnestasi mitenkään pois.


KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI-KIRJAAN TÄSTÄ

Ja loppuun muutamalle ihmiselle iso halaus, suukko. Teidätte keitä tarkoitan ja miksi kirjoitan tässä postauksessa näin. Olette mulle ihan äärettömän rakkaita ja elämä olis tosi köyhää ilmen teitä. Teidän kanssanne olen ymmärtänyt enemmän myös itsestäni.
Ja erityisesti A, kiitos tästä isosta projektista että teit sen osaltasi. Saat paljon hyvää aikaan! Oot ihan mielettömän rakas.