Tänään tuntuu onnelliselta.
Vaikka stressi painaa harteita, rahat tiukalla ja keho on ihan uuvuksissa, niin on onnellinen mun ihmisistä.
Tänään vaan taas muistin miten ihania ja luotettavia ihmisiä mun elämässä on.
Mies jonko voin laskea maailmalle ihan huoletta, joka ei sekoile, hölmöile eikä petä.
Ja millaisen matkan sekin mun kanssani on kulkenut läpi vaikeiden ja läpi hyvien aikojen.
Ihminen joka seisoo mun rinnalla ja pitää mua kasassa sillon kun itse en pysty.
Perhe. Sanat ei taida riittää siihen. Ei tule koskaan olemaan syytä miksi ne mut jättäisi tai hylkäisi. Ne on mun turvasatamani täsäs maailmassa. Aina
Ja mun parhaat ystävät. Ne joiden aikana voin olla täysin rehellinen. Täysin epäkypsä ja keskeneräinen minä. Ja ne hullut välittää musta. Sanoo että ne ei oo lähdössä mihinkään mun elämästä koskaan. Ne joiden kanssa välit on sellaiset ettei niitä voi kaataa kukaan tai mikään millään vääryydellä tai kepulikonsteilla. Rehellisiä, suoraan puhuavia.
Niitä ihmisiä joilta mun onni ei ole pois vaan joiden kanssa voi jakaa ilonsa ja surunsa.
Ne ihanat tyypit joilla riittää sydäntä minulle ja muille, jotka ei sido mihinkään "kahleisiin".
Niitä ihmisiä joille voin soittaa keskellä yötä ja jotka voi puolestaan soittaa mulle.
Ne jotka pitää mun puolia ja puuttuu vääryyksiin jos niitä huomaavat,
Jotka ovat rehellisiä mulle ja muille.
Ja tietysti kaikki kivat kaverit, töissä ja harrastuksissa. Monissa eri yhteisöissä ja ympyröissä. Ilostuttavia, ihastuttavai. joskus vihastuttavai. paljon mun kanssani kivoja juttuja jakavia!
Vaikka mulla ei oo rikkauksia, ei kaikkia hienouksia, ei ehkä maailman parasta duunia niin silti mä olen jumalattoman onnellinen. Just nyt, just näin.
8/29/2011
8/28/2011
slow down baby, slow down..
Ihmekös tuo että päässä on soinut puolet päivää Setzerin versio vanhasta kunnon slow downista.
Ja hitaammalle elämälle ja etenkin lomalle on kyllä tarvetta. indeed.
Onpahan vaan ollut vilkas ja menevä viikko.
Oon vaan niin helposti houkuteltavissa kaikkeen kivaan (mikä nyt ei ole musta paha asia ollenkaan.hah) että meinaa olla liiankin vilkasta välillä.
Enkä nyt siis tarkoita mitään baareissa notkumista ja pääntäyteen vetämistä. Itseasiassa kuppilat ei sinällään ees kiinnosta.
Ainakaan niin että niihin pitäisi päästä joka viikonloppu koluamaan.
Jokin aika sitten olin ystäväni kanssa "yössä" ja totesin taas että on nuo kapakat kamalia paikkoja. Ainakin selvinpäin.
Oksennusta pitkin lattiaa muutamassakin kohdassa, tahmeeksi sotkeemtuneita lasinsiruja joita kukaan ei ehdi siivota, tupakkakoppien järkyttävä käry, ihmiset tuuppii ja tönii vahingossa ja läikyttelee juomia toisten päälle... Jossain nurkassa nuollaan ja melkein nussitaan, ihan vaan siinä kaikkien katseiden alla. ikään katsomatta.
No, toisaalta myös tiedän että baarissakin on kivaa ja moiset "pikkuseikat" unohtuu kun itse on humalaisessa ja kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa.
Oon kai tullut vanhaksi kun en jaksa enää jokaista vapaata lauanataita tai perjantaita roikkua kännäämässä. Enemmän oon alkanut arvostaa keikkoja ja bileitä jollin kivalla kaveriporukalla, saunailtoja jne. Ihan sellanen pelkkä baareissa hengaaminen ei niin nappaa. (toki joskus hyvässä seurassa.)
En tosin työn takia oikeen pääsekään mihinkään nykyisin, joten siksikin vapaat viikonloput haluaa käyttää jotenkin oikeesti kivasti. Jos vaan pystyy.
Nyt on kyllä tosiaan ollut mukava viikko. Tanssia, kivoja kivoja ihmisiä jne. Yövuorot duunissa vähän verottaa voimia.
Oikeestaan oon todella todella väsynyt työntekoon ja odotan lomaa oikein käsittämättömän kovasti. Ihan sama vaikka satas vettä jokapäivä tai tulis jo talvi, kunhan mun ei tarvii raahata itteeni töihin passaamaan yhtään ketään.
aaaargh. Viimenen piinaviikko ennen lomailua alkaa huomena. Siitä kun selviää niin on aika voittaja olo, ellei pää sekoa ennen sitä. :P
Tänään olen sitten viettänyt hidasta elämää. Tai oikeestaan perjantaista lähtien.
Perjantaina käytiin mukavalla visiitillä mun vanhempien luona ja eilen puolestaan treffattiin isännän pulen sukua.
Niin väsyksissä alkaa kroppa olla että mahavaivatkin taas vaivaa. Eilen tanssitreeneissä lähti yhtäkkiä voimat kropasta ja alko oksettaa. Säästän teidät suolistollisilta yksityiskohdilta ja seurauksilta. Mutta jonkun aikaa sai keräillä itseään ja juoda ennenkuin pystyi jatkamaan.
Kroppa selkeesti ilmoittaa että nyt tarvii saada jo työ- ja muut stressit katkaistua ja nauttia myös vapaalla olosta ja lepäilystä.
Ja hitaammalle elämälle ja etenkin lomalle on kyllä tarvetta. indeed.
Onpahan vaan ollut vilkas ja menevä viikko.
Oon vaan niin helposti houkuteltavissa kaikkeen kivaan (mikä nyt ei ole musta paha asia ollenkaan.hah) että meinaa olla liiankin vilkasta välillä.
Enkä nyt siis tarkoita mitään baareissa notkumista ja pääntäyteen vetämistä. Itseasiassa kuppilat ei sinällään ees kiinnosta.
Ainakaan niin että niihin pitäisi päästä joka viikonloppu koluamaan.
Jokin aika sitten olin ystäväni kanssa "yössä" ja totesin taas että on nuo kapakat kamalia paikkoja. Ainakin selvinpäin.
Oksennusta pitkin lattiaa muutamassakin kohdassa, tahmeeksi sotkeemtuneita lasinsiruja joita kukaan ei ehdi siivota, tupakkakoppien järkyttävä käry, ihmiset tuuppii ja tönii vahingossa ja läikyttelee juomia toisten päälle... Jossain nurkassa nuollaan ja melkein nussitaan, ihan vaan siinä kaikkien katseiden alla. ikään katsomatta.
No, toisaalta myös tiedän että baarissakin on kivaa ja moiset "pikkuseikat" unohtuu kun itse on humalaisessa ja kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa.
Oon kai tullut vanhaksi kun en jaksa enää jokaista vapaata lauanataita tai perjantaita roikkua kännäämässä. Enemmän oon alkanut arvostaa keikkoja ja bileitä jollin kivalla kaveriporukalla, saunailtoja jne. Ihan sellanen pelkkä baareissa hengaaminen ei niin nappaa. (toki joskus hyvässä seurassa.)
En tosin työn takia oikeen pääsekään mihinkään nykyisin, joten siksikin vapaat viikonloput haluaa käyttää jotenkin oikeesti kivasti. Jos vaan pystyy.
Nyt on kyllä tosiaan ollut mukava viikko. Tanssia, kivoja kivoja ihmisiä jne. Yövuorot duunissa vähän verottaa voimia.
Oikeestaan oon todella todella väsynyt työntekoon ja odotan lomaa oikein käsittämättömän kovasti. Ihan sama vaikka satas vettä jokapäivä tai tulis jo talvi, kunhan mun ei tarvii raahata itteeni töihin passaamaan yhtään ketään.
aaaargh. Viimenen piinaviikko ennen lomailua alkaa huomena. Siitä kun selviää niin on aika voittaja olo, ellei pää sekoa ennen sitä. :P
Tänään olen sitten viettänyt hidasta elämää. Tai oikeestaan perjantaista lähtien.
Perjantaina käytiin mukavalla visiitillä mun vanhempien luona ja eilen puolestaan treffattiin isännän pulen sukua.
Niin väsyksissä alkaa kroppa olla että mahavaivatkin taas vaivaa. Eilen tanssitreeneissä lähti yhtäkkiä voimat kropasta ja alko oksettaa. Säästän teidät suolistollisilta yksityiskohdilta ja seurauksilta. Mutta jonkun aikaa sai keräillä itseään ja juoda ennenkuin pystyi jatkamaan.
Kroppa selkeesti ilmoittaa että nyt tarvii saada jo työ- ja muut stressit katkaistua ja nauttia myös vapaalla olosta ja lepäilystä.
8/26/2011
Kuka minä olen?
Hyvä ystävä on paras peili.
Jokainen meistä varmaan peilaa ainakin jonkin verran toisten ihmisten sanoista ja reaktioista itseään.
Hyvät keskustelut liikauttavat aina jotain itsessä. Antavat pienen sysäyksen kohden omia voimavaroja tai kipupisteitä. Joskus peilaamme lempeyttä ja pörröisiä sanoja, toisinaan tunnemme ehkä piston jossain sisällä että tuollainenkominä olen?
Voimmeko me tietää keitä me olemme ilman että joku ulkopuolinen joskus sysää meitä jotakin tiettyä pistettä päin?
Jos emme koskaan kuuntelisi ketään niin eläisimmekö vain omasta erinomaisuudestamme nauttien, vai olisimmeko myös ihan yltiö kriittisiä koska emme näkisi mitään hyviä puolia?
Onko ihmiselle parasta samankaltaisuus muiden kanssa?
Vai täydentävätkö vastakohdat toisiaan?
Molempia kai tarvitaan. Joskus ei vaan kestä sitä että joku näyttää ne kaikki minun synkkyydet tai kehittämisen kohteet, joskus tarvitaan, edes kuvainnollinen, syli joka kertoo että kaikki on juuri näin juuri parhaalla tavalla.
Tietenkään maailma ei ole mustavalkoinen, ei ole vain kriitikkoja ja rakastajia. kaikissa on molempia.
On niin hyväksi itselle nähdä väläyksittäin toisen silmillä. Koittaa mennä edes hetkeksi toisen kenkiin, jotta voi palata entistä paremmin istuviin omiin kenkiinsä.
Onneksi elämä ei koskaan ole valmis, jokaisessa päivässä on uusi mahdolisuus kehittyä. uusi mahdollisuus olla lempeä tai kriittinen. kasvaa taas vähän. kasvaa taas vähän enemmän uniikiksi itsekseen.
Jokainen meistä varmaan peilaa ainakin jonkin verran toisten ihmisten sanoista ja reaktioista itseään.
Hyvät keskustelut liikauttavat aina jotain itsessä. Antavat pienen sysäyksen kohden omia voimavaroja tai kipupisteitä. Joskus peilaamme lempeyttä ja pörröisiä sanoja, toisinaan tunnemme ehkä piston jossain sisällä että tuollainenkominä olen?
Voimmeko me tietää keitä me olemme ilman että joku ulkopuolinen joskus sysää meitä jotakin tiettyä pistettä päin?
Jos emme koskaan kuuntelisi ketään niin eläisimmekö vain omasta erinomaisuudestamme nauttien, vai olisimmeko myös ihan yltiö kriittisiä koska emme näkisi mitään hyviä puolia?
Onko ihmiselle parasta samankaltaisuus muiden kanssa?
Vai täydentävätkö vastakohdat toisiaan?
Molempia kai tarvitaan. Joskus ei vaan kestä sitä että joku näyttää ne kaikki minun synkkyydet tai kehittämisen kohteet, joskus tarvitaan, edes kuvainnollinen, syli joka kertoo että kaikki on juuri näin juuri parhaalla tavalla.
Tietenkään maailma ei ole mustavalkoinen, ei ole vain kriitikkoja ja rakastajia. kaikissa on molempia.
On niin hyväksi itselle nähdä väläyksittäin toisen silmillä. Koittaa mennä edes hetkeksi toisen kenkiin, jotta voi palata entistä paremmin istuviin omiin kenkiinsä.
Onneksi elämä ei koskaan ole valmis, jokaisessa päivässä on uusi mahdolisuus kehittyä. uusi mahdollisuus olla lempeä tai kriittinen. kasvaa taas vähän. kasvaa taas vähän enemmän uniikiksi itsekseen.
8/25/2011
Tule pian syyskuu
Tää elokuu tuntuu vallan hukkaan tärvätyltä jotenkin.
Tuntui kuin olisin ollut töissä ihan koko ajan ja aivan kuin yhtään vapaapäivää ei olisi ollut mailla halmeilla, käytännössä koskaan ikinä! :P inhoan.
Jotenkin tuntuu että esim helsingin-lomasta olisi jo noin puoli vuotta. Siitä ihanasta hiprakkaisesta yöstä rakkaan rakkaan serkun kanssa hesan kaduilla ja kuppiloissa. (joo oon maalta. Kuulemma maalaiset kutsuu Hesaa hesaksi :D hahaha. Proud to be a country-girl...) Ja Risto pojan sylittelystä ja kaikesta...
*huokaus*
Jotenkin nyt ahdistelee tää työelämä aika urakalla ja uusia tuulia koitan haistella ja miettiä. Onneksi tuo kesäloma kolkuttelee ovella ja saattaa sekin osaltaan tuoda mukanaan elämää helpottavia elementtejä taas.
Odotan syyskuuta ja lomaa kuin kuuta nousevaa. Vaikka oikeastaan en koskaan odotakaan sitä "kuuta nousevaa", ainakaan täyttä sellaista. Se kun valvottaa. No juu, mutta se on taas eri tarina ja tärinä se.
Syyskuu tulee näyttämään tältä:
Tailshakers Hämeenlinnassa keikalla. rakkaus.
H ja muita rakkaus-ihmisiä <3
Tallibile meininkiä...
Treeniä, hikeä, hiomista... Tuonne takaisin taas elokuussa 2012!! Voi ihana Blackpool ja Winter Gardens. meikkis muuten löytyy eturivistä vasemmasta reunasta pönöttämästä...
Pro-am ja westi treeniä. Kuvassa Finnish Masters 2010:n WCS Jack & Jill skaba. Arpaonni toi Juhiksen kohdalle karsinnoissa. :) Mii laik.
Syyskuu on siis kaikkea sitä mitä kesällä ei päässyt tekemään. hauskanpitoa, ystävien kanssa hengaamista, juhlimista, rentoutumista. LOMAAAAAAA! TULE JO!
Tuntui kuin olisin ollut töissä ihan koko ajan ja aivan kuin yhtään vapaapäivää ei olisi ollut mailla halmeilla, käytännössä koskaan ikinä! :P inhoan.
Jotenkin tuntuu että esim helsingin-lomasta olisi jo noin puoli vuotta. Siitä ihanasta hiprakkaisesta yöstä rakkaan rakkaan serkun kanssa hesan kaduilla ja kuppiloissa. (joo oon maalta. Kuulemma maalaiset kutsuu Hesaa hesaksi :D hahaha. Proud to be a country-girl...) Ja Risto pojan sylittelystä ja kaikesta...
*huokaus*
Jotenkin nyt ahdistelee tää työelämä aika urakalla ja uusia tuulia koitan haistella ja miettiä. Onneksi tuo kesäloma kolkuttelee ovella ja saattaa sekin osaltaan tuoda mukanaan elämää helpottavia elementtejä taas.
Odotan syyskuuta ja lomaa kuin kuuta nousevaa. Vaikka oikeastaan en koskaan odotakaan sitä "kuuta nousevaa", ainakaan täyttä sellaista. Se kun valvottaa. No juu, mutta se on taas eri tarina ja tärinä se.
Syyskuu tulee näyttämään tältä:
Tailshakers Hämeenlinnassa keikalla. rakkaus.
H ja muita rakkaus-ihmisiä <3
Tallibile meininkiä...
Treeniä, hikeä, hiomista... Tuonne takaisin taas elokuussa 2012!! Voi ihana Blackpool ja Winter Gardens. meikkis muuten löytyy eturivistä vasemmasta reunasta pönöttämästä...
Pro-am ja westi treeniä. Kuvassa Finnish Masters 2010:n WCS Jack & Jill skaba. Arpaonni toi Juhiksen kohdalle karsinnoissa. :) Mii laik.
Syyskuu on siis kaikkea sitä mitä kesällä ei päässyt tekemään. hauskanpitoa, ystävien kanssa hengaamista, juhlimista, rentoutumista. LOMAAAAAAA! TULE JO!
8/17/2011
8/16/2011
Manday maniac
Josko tekis kuvapostauksen pitkästä aikaa.
Maanantai meni oikein rattoisasti. Aamulla nukuin mega pitkään yövuoron päälle. autuus. heräsin lopun viimein siihen että pikku katin rääpäle teroitteli kynsiään mun pakaroihin... nice. Riiviö kissa meillä.
Suuntasin sitten kaupunkiin ihan vaan katselemaan ja ihmettelemään mitä ois missäkin putiikissa tarjolla.
Ninjasta löytyi noita pitkään suunnittelemiani "puu"helmiä. Täytyy käydä hakemassa vielä ainakin parissa muussakin värissä. Mukavia asun piristäjiä.
Löytyi myös ihana edc:n huivi, hyvään hintaan. Kuva vähänn vääristää. se on oikeesti paljon vihertävämpi, ei noin harmaa.
Päätin myös viimein hommata "sukkapuikot" ja alkaa väkertää jotakin :)
Löysin myös ihan mahtavat kumisaappaat!!! Täytyy vähän sulatella tulisko noita käytettyä :D
Näillä kuteilla mentiin tänään. Poikkesin meidän jenkkiauto tallille vielä reissullani, kahville ja höpöttelemään.
*Hame kirppislöytö, about 70luvulta.*Neuletakki tuttava mummon peruja, vanha* Laukku muutamalla eurolla joskus romptorilta* Rannekoru: Pirjo Holmberg/Pärlmagi (Ruotsi)*
Lähiotos Pärlmagin ihanasta rannekorusta. Klikkaa tästä pärlmagin sivuille, käsityönä ihania koruja
Oli jotenkin tosi mukava päivä rauhassa itsekseen kuljeskella "cityssä". Mitään en varsinaisesti etsinyt mutta kivoja juttuja osui eteen ja jäi vielä harkintaankin. Noiden kuvissa näkyvien ostosten lisäksi mukaan tarttui erilaisia sukkahousuja verkkosukista paksuihin mustiin jne. Myös joitain meikkausvälineitä ym nappasin matkaani.
Loppuillan sitten kotosalla vaan relailin ja aloin kutoa tumppuja. Saas nähdä tuleeko niistä mitään. Ajattelin varteen tehdä ralliruutu koristeet (vaikka mä oonkin kyllä ihan kurrkuani myöden ralliruutua täynnä kun sitä puskee kaikkialla silmille :D) ja jos vaan osaan niin jonkun kuvion haluisin kämmenselkiin taiteilla. Jotain rokkia. Jos en muuta keksi niin vaikka omat onnenlukuni eli numeron 13 :)
Maanantai meni oikein rattoisasti. Aamulla nukuin mega pitkään yövuoron päälle. autuus. heräsin lopun viimein siihen että pikku katin rääpäle teroitteli kynsiään mun pakaroihin... nice. Riiviö kissa meillä.
Suuntasin sitten kaupunkiin ihan vaan katselemaan ja ihmettelemään mitä ois missäkin putiikissa tarjolla.
Ninjasta löytyi noita pitkään suunnittelemiani "puu"helmiä. Täytyy käydä hakemassa vielä ainakin parissa muussakin värissä. Mukavia asun piristäjiä.
Löytyi myös ihana edc:n huivi, hyvään hintaan. Kuva vähänn vääristää. se on oikeesti paljon vihertävämpi, ei noin harmaa.
Päätin myös viimein hommata "sukkapuikot" ja alkaa väkertää jotakin :)
Löysin myös ihan mahtavat kumisaappaat!!! Täytyy vähän sulatella tulisko noita käytettyä :D
Näillä kuteilla mentiin tänään. Poikkesin meidän jenkkiauto tallille vielä reissullani, kahville ja höpöttelemään.
*Hame kirppislöytö, about 70luvulta.*Neuletakki tuttava mummon peruja, vanha* Laukku muutamalla eurolla joskus romptorilta* Rannekoru: Pirjo Holmberg/Pärlmagi (Ruotsi)*
Lähiotos Pärlmagin ihanasta rannekorusta. Klikkaa tästä pärlmagin sivuille, käsityönä ihania koruja
Oli jotenkin tosi mukava päivä rauhassa itsekseen kuljeskella "cityssä". Mitään en varsinaisesti etsinyt mutta kivoja juttuja osui eteen ja jäi vielä harkintaankin. Noiden kuvissa näkyvien ostosten lisäksi mukaan tarttui erilaisia sukkahousuja verkkosukista paksuihin mustiin jne. Myös joitain meikkausvälineitä ym nappasin matkaani.
Loppuillan sitten kotosalla vaan relailin ja aloin kutoa tumppuja. Saas nähdä tuleeko niistä mitään. Ajattelin varteen tehdä ralliruutu koristeet (vaikka mä oonkin kyllä ihan kurrkuani myöden ralliruutua täynnä kun sitä puskee kaikkialla silmille :D) ja jos vaan osaan niin jonkun kuvion haluisin kämmenselkiin taiteilla. Jotain rokkia. Jos en muuta keksi niin vaikka omat onnenlukuni eli numeron 13 :)
8/15/2011
Things I miss
Teimme vähän uudelleen järjestelyjä autotallista ja löysin sieltä muovikassin joka oli kaikkien muuttojen yhteydessä kulkeutunut meille lapsuuden kodistani asti. Voi iik.
Pussissa oli valokuvia 17vuotiaana tehdyltä lyhyeltä oppilasvaihtoreissulta Italiaan ja muutama niin helmi löytö ettei tosikaan.
Aloin kaivata. ihan pienen hetken ajan, takaisin 90-luvulle ja siihen aikaan kun netti ja kännykät eivät näytelleet niin isoa osaa nuoren ihmisen elämässä.
Sohvan nurkassa kököttelin ja hypistelin vanhoja kirjeitä ulkomaalaisilta kirjekavereilta- Vielä en niitä lukenut, sen haluan tehdä rauhassa ajan kanssa, mutta selailin käsialoja ja osoitteita. Kuinka hassulta näytti oma tyttönimi ja lapsuudenkodin osoite :) oih.
Kirjeiden seassa oli muutamia ihanan ysärihenkisiä valokuvia Liettualaiselta Alinalta, parin kuvan takana luki "Please Send this photo back"... Tyttö raasu on saanut odottaa kuviaan takaisin noin 16 vuotta. Tuli mieleen että ehkäpä laitan kuvat kuoreen kirjeen kanssa ja kokeilen ihan piruuttani josko vanhalla osoitteellaan ne löytäisi perille ;) Voisi siinä Alina rouva (tai neiti) olla ihmeissään. hahaha.
Kirjeet tuntuivat jotenkin niin henkilökohtaiselta, ihanilta. Kuoret, paperit, käsialat... Aloin hetkellisesti kaivata ihan kamalasti aikaa kun kirjoitin kirjeitä päivittäin. Muutaman rakkaan kirjeystävän kanssa kirjoiteltiin niin tiiviisti että samana päivänä kun posti toi kuoren niin iltapäivään mennessä oli vastaus jo valmiina lähtöön. Huokaus.
Voi sitä vuodatettujen tunteiden ja kasvukipujen määrää.
Kirjevihot joita vaihdeltiin koulussa olivat ihan omaa luokkaansa. Niitä odottaa lapsuuden kodissa iso nivaska. (pahvilaatikollinen) Pitäisköhän hakea ne sieltä pois ja viettää korvia kuumottavia tunteja lukien niitä pian?
Pussista myös löytyi mystinen c-kasetti. Tiesin heti sen käteen osuessa että nyt löytyi aarre.
Teini vuosien parhaan ystäväni Emilian kanssa meillä oli jostain syystä omalaatuisia ajanvietto tapoja, tai ainakin tää kasettien äänittäminen :)
Kuuntelin puolet kasetista ja olihan se melkein aamukahvit väärään kurkkuun rykivä tilanne kuunnella sekopäisenä molottavaa noin 13 vuotiasta itseään, ja ystävää.
Miten me ollaan niin nuorena jo oltu niin kahjoja ja jopa härskejä. Mitä mekään esim mistään miesten sukukalleuksista sillon tiedettiin, vilaukselta jossain nähty ;).
Mutta niin vaan ollaan nauhalle jodlattu laulaen ja mölöttäen vaikka mitä ruokottomuuksia.
Suunnitelmissa olis vähän tänään iltapäivällä tavata samainen Emilia ja kuunnella kasetti yhdessä. Voi jessus. Siitä tulee legendaarista... 20 years after, almost!
kasetilla oli joku pätkä jossa muka puhun puhelimessa. Voi jehna miten erilaiselta lankapuhelimeen vastaaminen kuulosti kuin kännykkään vastaaminen. Muistan yhä sen fraasin millä mua oli opetettu kakarana vastaamaan puhelimeen... Ja siellä se kasetilla toistui aivan mallikkaasti.
Tuli vähän lankapuhelintakin ikävä.
Vallankin niitä aikoja kun muutama kolli soitteli ja millä intensiteetillä sitä ryntäsi gepardi loikalla puhelimen kimppuun kun se soi. Eihän sitä voinut ottaa selaista riskiä että isä tai äiti ois vastannut kun SE soittaa :) hahahaha.
Vaikka kyllähän nuo sen tiesi että puhelimessa roikuttiin välillä useampi tunti.
Millon Kokkolaan ja millon varkauteen. millon helsinkiin.
Voi sentään.
Pussissa oli valokuvia 17vuotiaana tehdyltä lyhyeltä oppilasvaihtoreissulta Italiaan ja muutama niin helmi löytö ettei tosikaan.
Aloin kaivata. ihan pienen hetken ajan, takaisin 90-luvulle ja siihen aikaan kun netti ja kännykät eivät näytelleet niin isoa osaa nuoren ihmisen elämässä.
Sohvan nurkassa kököttelin ja hypistelin vanhoja kirjeitä ulkomaalaisilta kirjekavereilta- Vielä en niitä lukenut, sen haluan tehdä rauhassa ajan kanssa, mutta selailin käsialoja ja osoitteita. Kuinka hassulta näytti oma tyttönimi ja lapsuudenkodin osoite :) oih.
Kirjeiden seassa oli muutamia ihanan ysärihenkisiä valokuvia Liettualaiselta Alinalta, parin kuvan takana luki "Please Send this photo back"... Tyttö raasu on saanut odottaa kuviaan takaisin noin 16 vuotta. Tuli mieleen että ehkäpä laitan kuvat kuoreen kirjeen kanssa ja kokeilen ihan piruuttani josko vanhalla osoitteellaan ne löytäisi perille ;) Voisi siinä Alina rouva (tai neiti) olla ihmeissään. hahaha.
Kirjeet tuntuivat jotenkin niin henkilökohtaiselta, ihanilta. Kuoret, paperit, käsialat... Aloin hetkellisesti kaivata ihan kamalasti aikaa kun kirjoitin kirjeitä päivittäin. Muutaman rakkaan kirjeystävän kanssa kirjoiteltiin niin tiiviisti että samana päivänä kun posti toi kuoren niin iltapäivään mennessä oli vastaus jo valmiina lähtöön. Huokaus.
Voi sitä vuodatettujen tunteiden ja kasvukipujen määrää.
Kirjevihot joita vaihdeltiin koulussa olivat ihan omaa luokkaansa. Niitä odottaa lapsuuden kodissa iso nivaska. (pahvilaatikollinen) Pitäisköhän hakea ne sieltä pois ja viettää korvia kuumottavia tunteja lukien niitä pian?
Pussista myös löytyi mystinen c-kasetti. Tiesin heti sen käteen osuessa että nyt löytyi aarre.
Teini vuosien parhaan ystäväni Emilian kanssa meillä oli jostain syystä omalaatuisia ajanvietto tapoja, tai ainakin tää kasettien äänittäminen :)
Kuuntelin puolet kasetista ja olihan se melkein aamukahvit väärään kurkkuun rykivä tilanne kuunnella sekopäisenä molottavaa noin 13 vuotiasta itseään, ja ystävää.
Miten me ollaan niin nuorena jo oltu niin kahjoja ja jopa härskejä. Mitä mekään esim mistään miesten sukukalleuksista sillon tiedettiin, vilaukselta jossain nähty ;).
Mutta niin vaan ollaan nauhalle jodlattu laulaen ja mölöttäen vaikka mitä ruokottomuuksia.
Suunnitelmissa olis vähän tänään iltapäivällä tavata samainen Emilia ja kuunnella kasetti yhdessä. Voi jessus. Siitä tulee legendaarista... 20 years after, almost!
kasetilla oli joku pätkä jossa muka puhun puhelimessa. Voi jehna miten erilaiselta lankapuhelimeen vastaaminen kuulosti kuin kännykkään vastaaminen. Muistan yhä sen fraasin millä mua oli opetettu kakarana vastaamaan puhelimeen... Ja siellä se kasetilla toistui aivan mallikkaasti.
Tuli vähän lankapuhelintakin ikävä.
Vallankin niitä aikoja kun muutama kolli soitteli ja millä intensiteetillä sitä ryntäsi gepardi loikalla puhelimen kimppuun kun se soi. Eihän sitä voinut ottaa selaista riskiä että isä tai äiti ois vastannut kun SE soittaa :) hahahaha.
Vaikka kyllähän nuo sen tiesi että puhelimessa roikuttiin välillä useampi tunti.
Millon Kokkolaan ja millon varkauteen. millon helsinkiin.
Voi sentään.
8/14/2011
BECAUSE I CAN
Kuvan pyörä tai henkilö eivät liity postaukseen millään tavalla.
Oon kuulkaas kovin inspiroituneessa mielentilassa.
sain hetki sitten tietoa että tärkeä tärkeä ystäväni on saanut huiman "haasteensa" suoritettua kunnialla. Hän otti haasteen epäröimättä vastaan ja pyöräili reilut 300km 70-luvun orkkis kuntoisella Jopolla!!!
Lähti torstai aamuna liikkeellä ja tänään iltapäivällä oli perilla. 4 päivää, n 320km. Ihan älytön suoritus!!!
Tätä ihmistä kunnioitan ja arvostan kovasti muutenkin, mutta nyt taas saan yhden hyvän syyn lisää.
Uskomaton nainen.
Mun elämässä on myös toinen nainen jonka esimerkki saa nuoremmat kalpenemaan.
Äiti...
Rva lähtee nepaliin vaeltaaan joidenkin viikkojen päästä! Huimaaaaa!
Kuinka monta yli 50v leukemia diagnoosin saanutta tiedätte jotka uskaltavat ja pystyvät moiseen.
Tai jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja aloittaa tanssin parissa kilpailemisen täytettyään jo 50v.
Nämä naiset saavat mut sanattomaksi. hyvällä tavalla.
Kaikki upeaa, mahtavaa, käsittämätöntä lausahdukset tuntuvat niin latteilta sen tunteen rinnalla jonka tää kaikki herättää.
ja se kuinka vaatimattomia näsitäkin naisista molemmat ovat.
Tämä tän hetkinen ylpeä ja ihaileva olotila herättää myös ajatuksia siitä, että minäkin pystyisin. Minäkin voin tehdä ja toteuttaa, en vain puhua ja uhota.
Niin meistä voi itseasiassa kuka vaan panostaa tekemiseen vähen enemmän kun vatvomiseen, uhoamiseen, vähättelyyn, huomion kerjuuseen ja muuhun "turhaan".
Itselläni ainakin on usein paha tapa hehkuttaa ja hösöttää, uhota tai vähätellä. Minä kyllä sit ja sit teen sitä ja sitä. Sit kun mä näytän kaikille jne..
.
Toivon että saan tän hienon tunteen nyt käännettyä niin että näiden upeiden tekojen ja saavutusten siivellä saan oman määränpääni kristellisoitua.
Tanssin ja toki myös "paremmaksi ihmiseksi" kehittymisen suhteen.
Haluan määrätietoisesti oppia suuntaamaan kohti omia unelmiani ja omia kehityskohteitani.
itseni takia, nöyrästi, ilman että uhkun vääränlaista ylpeyttä.
voi naiset teitä, inspiroitte mua ihan huimasti.
P.s. Toki kunnioitan monia muitakin ihmisiä, mutta nämä kaksi otin nyt esimerkeiksi tällä kertaa. sanat ei taas riitä ollenkaan taipumaan kuvaamaan näitä fiiliksiä.
8/13/2011
Did U miss me?
Päätin palata taas blogin ääreen hetken luovan tauon jälkeen.
Edelleen yhtä hajanaista ja sekalaista tejstiä vailla sen suurempaa punaista lankaa luvassa.
Kesä meni...
Niin se jotenkin tosiaan meni vaan, vaikka kovasti ne väittää helteitä vielä tulevan.
Mun kohdallani kesä on mennyt aikalailla ohi, liian monta kivaa ja tärkeää juttua on peruuntunut. Ei MM-kisoja englannissa mun kohdalla (vitsi muuten suomalaiset veti hienosti siellä!), ei tänään edes joka kesäistä LinnaCruisingia... Kun pitää olla duunissa ja kun pitää olla köyhä niin niinhän se menee.
On tässä ollut kuitenkin mukaviakin juttuja kesässä.
Juhannus oli huiman kiva ensin mun vanhempien luona aamuun asti saunoen. Love you my parents <3 ja seuraavana päivänä sama kuvio anoppilassa.
Ruotsin matka Power Big Meettiin oli kans kiva.
Ja ihan kiva tanssitapahtuma saatiin aikaan Feet On Firesta :)
Ja Risto kummipojan luona oli ihan huiman kivat 3 päivää. Syyskuussa uudelleen helsingin humuun!!! Pakko päästä.
Kai mä oon jotenkin vaan sitten niin kiittämätön kun tänään ruokaostoksille mennessäni itku kuristi kurkussa kun katselin Linna Cruising letken kulkua ohi. Joka saakelin vuonna oon siellä ollu mut tänään meni vaan kaikki munilleen.
Mä oon vakaasti päättänyt alkaa suhtautua elämään positiivisemmin ja oleen valittamatta niin paljon. Mulla on kuitenkin perusasiat NIIIIIN hyvin.
Oon päättänyt alkaa tutkiskeleen tarkemmin omia fiiliksiäni, vallankin niitä synkkiä.
Oon päättänyt että mietin miksi joissain tilanteissa oon kauhean kateellinen tai hermostun helposti tietyn tyyppisiin ihmisiin/käyttäytymiseen.
Ja esim nyt tänään tein tosi kovaa töitä ajatuksien taholla sen suhteen etten heittäytyisi ihan vallan poraamaan surkeuttani peruuntuneen juhlintaillan/kivan tapahtuman takia.
Lopunkaiken sain töstäkin päivästä hyvääkin irti. paljonkin.
Ystävän hassut puhelut saivat nauramaan ja sain myös purkaa ajatuksia ja harmituksia.
Kissanpoika on parasta seuraa ja terapiaa. hetkittäin leikitään matot rullalle ja toisessa hetkessä nukutaan päät vastakkain kehräten.
Hyvä ruoka ja terveellisempi syöminen on tehnyt ololle hyvää. jaksaa paremmin.
jne jne.
Ja uudet kisatanssit! Né on kauniit <3
Edelleen yhtä hajanaista ja sekalaista tejstiä vailla sen suurempaa punaista lankaa luvassa.
Kesä meni...
Niin se jotenkin tosiaan meni vaan, vaikka kovasti ne väittää helteitä vielä tulevan.
Mun kohdallani kesä on mennyt aikalailla ohi, liian monta kivaa ja tärkeää juttua on peruuntunut. Ei MM-kisoja englannissa mun kohdalla (vitsi muuten suomalaiset veti hienosti siellä!), ei tänään edes joka kesäistä LinnaCruisingia... Kun pitää olla duunissa ja kun pitää olla köyhä niin niinhän se menee.
On tässä ollut kuitenkin mukaviakin juttuja kesässä.
Juhannus oli huiman kiva ensin mun vanhempien luona aamuun asti saunoen. Love you my parents <3 ja seuraavana päivänä sama kuvio anoppilassa.
Ruotsin matka Power Big Meettiin oli kans kiva.
Ja ihan kiva tanssitapahtuma saatiin aikaan Feet On Firesta :)
Ja Risto kummipojan luona oli ihan huiman kivat 3 päivää. Syyskuussa uudelleen helsingin humuun!!! Pakko päästä.
Kai mä oon jotenkin vaan sitten niin kiittämätön kun tänään ruokaostoksille mennessäni itku kuristi kurkussa kun katselin Linna Cruising letken kulkua ohi. Joka saakelin vuonna oon siellä ollu mut tänään meni vaan kaikki munilleen.
Mä oon vakaasti päättänyt alkaa suhtautua elämään positiivisemmin ja oleen valittamatta niin paljon. Mulla on kuitenkin perusasiat NIIIIIN hyvin.
Oon päättänyt alkaa tutkiskeleen tarkemmin omia fiiliksiäni, vallankin niitä synkkiä.
Oon päättänyt että mietin miksi joissain tilanteissa oon kauhean kateellinen tai hermostun helposti tietyn tyyppisiin ihmisiin/käyttäytymiseen.
Ja esim nyt tänään tein tosi kovaa töitä ajatuksien taholla sen suhteen etten heittäytyisi ihan vallan poraamaan surkeuttani peruuntuneen juhlintaillan/kivan tapahtuman takia.
Lopunkaiken sain töstäkin päivästä hyvääkin irti. paljonkin.
Ystävän hassut puhelut saivat nauramaan ja sain myös purkaa ajatuksia ja harmituksia.
Kissanpoika on parasta seuraa ja terapiaa. hetkittäin leikitään matot rullalle ja toisessa hetkessä nukutaan päät vastakkain kehräten.
Hyvä ruoka ja terveellisempi syöminen on tehnyt ololle hyvää. jaksaa paremmin.
jne jne.
Ja uudet kisatanssit! Né on kauniit <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)