Things I miss

Teimme vähän uudelleen järjestelyjä autotallista ja löysin sieltä muovikassin joka oli kaikkien muuttojen yhteydessä kulkeutunut meille lapsuuden kodistani asti. Voi iik.

Pussissa oli valokuvia 17vuotiaana tehdyltä lyhyeltä oppilasvaihtoreissulta Italiaan ja muutama niin helmi löytö ettei tosikaan.
Aloin kaivata. ihan pienen hetken ajan, takaisin 90-luvulle ja siihen aikaan kun netti ja kännykät eivät näytelleet niin isoa osaa nuoren ihmisen elämässä.

Sohvan nurkassa kököttelin ja hypistelin vanhoja kirjeitä ulkomaalaisilta kirjekavereilta- Vielä en niitä lukenut, sen haluan tehdä rauhassa ajan kanssa, mutta selailin käsialoja ja osoitteita. Kuinka hassulta näytti oma tyttönimi ja lapsuudenkodin osoite :) oih.

Kirjeiden seassa oli muutamia ihanan ysärihenkisiä valokuvia Liettualaiselta Alinalta, parin kuvan takana luki "Please Send this photo back"... Tyttö raasu on saanut odottaa kuviaan takaisin noin 16 vuotta. Tuli mieleen että ehkäpä laitan kuvat kuoreen kirjeen kanssa ja kokeilen ihan piruuttani josko vanhalla osoitteellaan ne löytäisi perille ;) Voisi siinä Alina rouva (tai neiti) olla ihmeissään. hahaha.

Kirjeet tuntuivat jotenkin niin henkilökohtaiselta, ihanilta. Kuoret, paperit, käsialat... Aloin hetkellisesti kaivata ihan kamalasti aikaa kun kirjoitin kirjeitä päivittäin. Muutaman rakkaan kirjeystävän kanssa kirjoiteltiin niin tiiviisti että samana päivänä kun posti toi kuoren niin iltapäivään mennessä oli vastaus jo valmiina lähtöön. Huokaus.
Voi sitä vuodatettujen tunteiden ja kasvukipujen määrää.
Kirjevihot joita vaihdeltiin koulussa olivat ihan omaa luokkaansa. Niitä odottaa lapsuuden kodissa iso nivaska. (pahvilaatikollinen) Pitäisköhän hakea ne sieltä pois ja viettää korvia kuumottavia tunteja lukien niitä pian?

Pussista myös löytyi mystinen c-kasetti. Tiesin heti sen käteen osuessa että nyt löytyi aarre.
Teini vuosien parhaan ystäväni Emilian kanssa meillä oli jostain syystä omalaatuisia ajanvietto tapoja, tai ainakin tää kasettien äänittäminen :)
Kuuntelin puolet kasetista ja olihan se melkein aamukahvit väärään kurkkuun rykivä tilanne kuunnella sekopäisenä molottavaa noin 13 vuotiasta itseään, ja ystävää.

Miten me ollaan niin nuorena jo oltu niin kahjoja ja jopa härskejä. Mitä mekään esim mistään miesten sukukalleuksista sillon tiedettiin, vilaukselta jossain nähty ;).
Mutta niin vaan ollaan nauhalle jodlattu laulaen ja mölöttäen vaikka mitä ruokottomuuksia.

Suunnitelmissa olis vähän tänään iltapäivällä tavata samainen Emilia ja kuunnella kasetti yhdessä. Voi jessus. Siitä tulee legendaarista... 20 years after, almost!

kasetilla oli joku pätkä jossa muka puhun puhelimessa. Voi jehna miten erilaiselta lankapuhelimeen vastaaminen kuulosti kuin kännykkään vastaaminen. Muistan yhä sen fraasin millä mua oli opetettu kakarana vastaamaan puhelimeen... Ja siellä se kasetilla toistui aivan mallikkaasti.
Tuli vähän lankapuhelintakin ikävä.

Vallankin niitä aikoja kun muutama kolli soitteli ja millä intensiteetillä sitä ryntäsi gepardi loikalla puhelimen kimppuun kun se soi. Eihän sitä voinut ottaa selaista riskiä että isä tai äiti ois vastannut kun SE soittaa :) hahahaha.
Vaikka kyllähän nuo sen tiesi että puhelimessa roikuttiin välillä useampi tunti.
Millon Kokkolaan ja millon varkauteen. millon helsinkiin.

Voi sentään.

Long live the blues, God save the sinner.

Se olis kohta menoa.
Oli ihan ihmeellinen yö.
Yleensä en koskaan ikinä never ever pelkää yksin kotona, mutta viime yönä tuli sekin koettua. En tiedä mikä saatanan hermoheikkous muhun iski, mut kun olin menossa aamuyöllä makkariin nukkumaan niin jäin miettimään et olenko mä jättäny makuuhuoneen senkin vetolaation auki ja myllätyksi...
Muistan kyllä et hain sieltä laatikosta taannoin sitä mun vanhaa puhelinta, mutta enkö muka ole vaan kiinnittäny siihen huomioo et se on jääny repsottaan auki? (ei olis kyllä mun siisteyden tajun puutteen tuntien mikää ihme...).

Siitäkös sit rupes sydän hakkaan ja mielikuvitus läks liikkeelle.
Päässä alkoi soida Shivareen (Kill Billistäkin tutuksi tullut) Good night moon, "i´ll always sleep with my guns, when u´re gone...". Oikeesti jo hetken suunnittelin et haen jonkun leipäveitsen tai tuon deactivoidun Suomi-Konepistoolin viereeni....

Mulla kun on oikeesti paha tapa monesti unohtaa makkarin ikkuna auki, jopa silleen kun lähden itse kotoa johonkin. Nyt siitä ei ollu kyllä kun ulompi ikkuna auki, mut arvatkaa sätkyilinkö kun tuuli liikutti sitä ikkunaa ja en meinannu uskaltaa raottaa verhoja ja vetää sitä ikkunaa kii....
Tsiisus! pelkäsin niiiiiin kovaa et joku tarttuu mua ranteeseen just kun laitan käden ulos et vedän ikkunan kii... HYI!

Mutta näin päivänvalossa oma yö-sätkyily tuntuu niiiin tyhmältä. Ei täällä maalla kukaan kai sentään ikkunasta sisään tulis?? ehkä?

Mutta nyt on mieli hyvä. Oon ihan kuin kuumeessa pakannu kamoja ja tunkenu skumppa pulloa sukan sisään (siis ei jalassa olevan kuitenkaan...) ettei hajoo bussissa kun se kuski kuiteskin viskaa mun matkakassin sinne bussin isoon pimeään vatsaan jotka kai ruumaksi tai vastaavaksi myös kutsutaan... Ei olis kiva ylläri vaivalla viime yönä pyykättyjä bilekuteita löytää tahmasena ja märkänä jo ENNEN juhlimaan lähtöä :D

kaivoin ikivanhan suosikki-levyni tuolta jostain kätköistäni. Eli HeartHilliä tässä kuuntelen. Vitti me joskus Ellun kanssa huudatettiin tätä niiiiin paljon! Ja tää levy liittyy niiiiin kovaa Lahteen ja humalaan. mm. keskelle kaupunkia oksentamiseen ja leijonapullon hajottamiseen Citymarketin (vai prismako se oli?) säilytyslokeroon jne. Irtoileviin tekokynsiin ja kamalaan teini-fritsuihin kaulassa.

Muistan kuinka oon sata kertaa roikkunu auton ikkunasta Lahden keskustassa ja laulanu (tai karjunu täyttä kurkkua) Rockabilly Guyta tai Graveyard party Bluesia...
Ja Ellu on käkättäny ratissa pissit housussa....
Jotenkin hetkittäin tuntuu ettei siitä voi olla mitään kymmentä vuotta, mutta on siitä!

hmm... Mutta mä alan nyt laittaan naamaani et kehtaan palata taas tuonne teini-vuosien maisemiin. Boys are back in town... Tytöistä puhumattakaan!.

Reissu tyyli:
Koru ja hiuskukka made by me
Paita: Tutti Frutti (tarjoustalosta :D)