Meillähän siis oli nyt ne isot kisat viikonloppuna jossa itekin kisasin neljässä eri sarjassa.Oottekin saanu mun kiukuttelua ja stressaamista lukea täällä osoitteessa viimeaikoina ihan tarpeeksi.
Tällä hetkellä tekis mieli poistaa muutama postaus täältä niiiiiiiin kovaa. Mutta elämäähän tää on ja haluan pitää tän blogini sensuroimattomana, hyvine ja huonoine postauksineen.
Mun on AIVAN PAKKO ekana vuodattaa teille lauantai illasta, Tuolloin läks matto jalkojen alta niiiiin lujaa ettei tosikaan. Siis erittäin hyvässä mielessä.
Mähän olen täälläkin toitottanu (kai?) et mulle tulee maailman paskimmat 30v synttärit kun kaikki on jossain ja kökin varmaan yksin himassa.
Jussi on keikalla, monet ihanat linna cruisingissa. Osa toooosi tärkeistä tyypeistä on englannissa rivitanssin mm-kisoissa (joihin siis mun sairastelun takia en ite voi osallistua kun ei oo tarvittavia kvalifiointeja) jne jne.
Mun unelma (itsekäs sellainen) oli et saisin viettää kolmikymppiseni kisaten MM-kisoissa manchesterissa. Samaan aikaan kuitenkin ajattelin et ei se oo mahdollista kun se olis Jussia kohtaan niin itsekästä Ja sit tuo talvinen leikkaus aiheutti sen etten päässy EM-kisoihin hankkiin sitä toista tarvittavaa pätevöitymistä.
Kieltämättä tää asia on itkettäny, vituttanu ja olla aikamoinen avohaava sydämessä. :( Iso unelma murskaantui sairaalan petiin. Oon vaan koittanu uskoo että tulee niitä vuosia ja kisoja. Syntymäpäiviäkin!
Tai siis NIIN MÄ LUULIN. Siis että en voi sinne lähtee....
Mun rakkaimmat ihmiset oli kuitenkin toista mieltä.
huhhuh. Mua itkettää niin paljon vieläkin.
Mulle oli ilmoitettu että treenaat klo 18:30 Samin (meidän englantilainen opettaja ja pro-am pari) kanssa seuraavan aamun kisasuoritusta varten.
No juu, niin sit treenattiinkin.
Siinä viel hetki ennen "järkytystä" viel Sämppäkin mainitsi että seuraavat kisathan sulla onkin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa kun sä et sinne englantiin pääse tulemaan... niii-in.
Yhtäkkiä saliin tuppas kaikki ihanat rakkaat tanssiystävät, äiti jne.
Muistan vaan kysyneeni Samilta: what the hell is happening here?
Ja sit se tuli.
aaargh,
Tiina kertoi että homma on nyt niin että sä lähdet elokuussa Englantiin rivitanssin MM-kisoihin, KISAAMAAN! En tajunnu mitään.
Mulle lyötiin kouraan kirja johon mun tärkeitä ihmisiä matkanvarrelta oli kirjoittaneet omat sivunsa ja lisäksi sieltä löytyi erikokoisia seteleitä (englannin puntia), pieniä ihania sydämeen käyviä lahjoja. Ja siis äh. ei ihan pieniäkään. En mä osaa ees selittää sitä kaikkea!
Mut siis mulle selvennettiin että koko matka on MAKSETTU, mut ilmoitettu kisasarjoihin, kaikki hotellit, lennot, osallistumispassit jne hoidettu.
Ja tätä on puuhattu siitä asti kun makasin sairaalassa.
PUOLI VUOTTA!!!!!
Tässä on ollu KAIKKI niin mukana!
Mä hajoan vieläkin ihan palasiksi kun ajattelen sitä vaivan määrää ja salailua ja kaikkea mitä nää rakkaat, rakkaat, rakkaat on tehneet.
Ja rahallisestikin tuo on ollu ihan kauheen kallis juttu!
Siitä lauantai illasta ei itkua, naurua ja halauksia puuttunut.
Just yllätettynä. Rakas Juho henkisenä tukena :)
Mä en osaa kuvata tätä tunnetta ja näitä juttuja niin hienosti kun ne ansaitsisi. En osaa kuvata läheskään kuvaavasti sitä tunnemyrskyä. Sekaisin ihan tajunnan räjäyttävää onnea. Ihmetystä että "miksi minä?", uskomattoman ihania lauseita: "sä oot hei ansainnut tän kaiken!"; "Tulee niiin parhaat synttärit!", "me tykätään susta"...
(ootas täytyy pyyhkiä näppis kun se ei ehkä tykkää näistä JÄLLEEN vierivistä kyynelistä).
Iloon sisältyi myös aimo annos korvia kuumotavaa "häpeää" ja omatunnon soimaamista..
Olen ollu vallankin kaikkein lähimmille ihan KAMALA pari viikkoa kun jännitin niin kisoja ja koin jotenkin olevani NIIIIIIN yksin kaiken stressin keskellä.
Yhtä paljon varmaan illan aikana pyytelin anteeksi kuin kiitin.
Muistuu mieleen edeltävistä postauksista että koen olevani niin monelle se "second best" ja sit nää kaikki ihmiset tekee tälläsen käsittämättömän ison ja pökerryttävän teon.
Koskaan, ikinä mua ei oo yllätetty näin!
Lisäksi mun sydäntä lämmitti kovin myös mun kolmelta tosi tärkeeltä tytöltä saamani pinkki lentolaukku. Ihan käsittämättömän magee oma rolleri :) <3 ja PINKKI! ja siel oli sisällä pinkkiä skumppaa! :)
Ja se että näitä tyttöjä oli yksi heistä edustamassakin paikan päällä. Pääsin halaamaan ja pussaamaan. Ja sain myös kuulla ääneenlukuna viime viikolla lähettämiäni nolon noloja ahdistuneita tekstareita. Joilla naurettiin (meikä korvat punottaen) skumpan ääressä.
Vieläkään en ole varma kiitinkö kaikkia osallisia. en varmaankaan. Mutta mielessä olette olleet jokainen.
huhhuh.huhhuh....
Itse kilpailut olivat myös mahtavat!
Lisää ihania yllätyksiä ja onnenkyyneliä aiheuttivat ryhmä sarjan voitto Fun Twisters ryhmällämme.
Oma kakkos sija Novive open female sarjassa (yksilö tanssit),
Koreografia sarjan voitto tanssillani This Much Is true ja
Open novice pro-am "voitto" (mulla ei ollut vastustajia pro-ameissa, mutta tanssiminen oli taas niiiiiin kivaa tuon ihanaisen proon käsivarsilla.)
Kisatkin meni siis stressaamisen määrästä huolimatta ihan jäääääätti hyvin.
Ihan hirmuisen hyvä fiilis jatkaa nyt tähtäämistä MM-KISOIHIN!!!! MANCHESTERIIIN!!!!!! (taas kouras tuo ajatus meinaan mahanpohjasta!)
Muutenkin viikonloppu oli ihan yltiö hauska.
Iltagaalan merirosvo-teema oli huisi!
Sain biletellä mulle niin rakkaan kälyni kanssa ja hihitettiin humalassa (ainakin mä) syöden kylmiä nakkeja keskellä yötä. (hitto nainen miten säkin oot puoli vuotta onnistunu huijaan mua!!!). Huhhuhhuhhuhuhuh!
Tässäpä vielä joitakin törkeesti muilta kopsaamiani kuvia kisoista (omia en oo saanu viel koneelle purettua ja nää on paljon parempia! :)
Fun Twistersit voitti kultaa! Ilona ja Hanna riemuitsee.
Huippu kuva kisa chacha.sta, muut on hienosti ojennuksessa ja mä haron tukkaani. hahahaha. Saara etualalla, suvi takana.
Iloiset merirosvot lauantai-illan huumassa. Mukana menossa englantilaiset vieraamme Sam ja Jodie.
ready for some chacha! Minä ja Sam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti