xo xo xo

Okei.
Olin vakavasti suunnitellut tänä yönä koukkuuntuvani TV-sarjaan.
Ystäväni on ahminut viikonloppuna oikeen urakalla Gossip Girl sarjan 2.kautta ja tokihan sitä alkoi itseäkin kiinnostaa että mikäs helkkari se sellainen on kun toisen on niiiiiin pihtehinsä saanut.

Piti alkaa kattelle kauniita, nuoria, rikkaita ja kieroja. Koska minähän en itse ole noista adjektiiveista mikään... Paitsi kiero?

Illalla tuossa sitten retostelin et nyt meisti tsiguleeraa koko yön vaan netin kautta k.o. hömppää.
Mutta EEEEEI. NÖY. NIET. NICHT. tai jotain.
Eihän sitä Fin-TV:n sivuilta löydy, ei tietty.
No däääm.
Just kun olin niin alistunut uteliasuuteeni ja valmis turruttamaan aivoni piloille. haha.
Ei auta ei.
Mutta saattaa tuo sarja hieman jäädä kaivelemaan, joten ehkä joskus sitä vielä vilkuilen??
Ja ikä oli 15? oho, eikun 30! :D


Tänään oli jollakinlailla tosi hyvä päivä.
Johtuen siitä varmana että nukuin suurimman osan ajasta. haha. Just kidding.
Olin ihan hirveen fiksuna tyllerönä laittanut kelloni soimaan klo 16 jotta varmana herään ajoissa treeneihin jotka alkavat klo 16. Yep, That's me. Hyvinhän siinä toki ehtii neljäksi salille ja sitä ennen vetään "aamupalaa", suihkuun jne jos kello soi.... no te kuulitte jo, NELJÄLTÄ.
Juuri näin. Pitäisköhän mun alkaa pyrkimään takaisin omaan hiusten väriini, elikkäs blondiin, jotta ihmiset osaisivat olla odottamatta multa liikoja. buahahahaha. :P Bliss.

Onneksi heräsin ihan jonkun sisäisen vekkarin mukaan klo 14 ja ehdin siinä sitten rauhassa keitellä ruispuuroo (joka muuten on ihan helvetin pahaa kun talosta sattuu loppumaan suola...) ja juomaan kahvia sen pakolliset 2 kuppia.

Salilla kulu rattoisasti useampi tunti jälleen. Treenailtiin yhdessä kahden ystäväni kanssa ja täytyy kyllä sanoa että noiden kahden kanssa on aina aivan ihana ilmapiiri harkkailla. Naurua ja hyvää tuulta. Kannustusta. Sellanen kertakaikkiaan vaan niin hymyilevä ilmapiiri ettei tällänen itsekriittinen mörököllikään voi olla naama norsunvaginalla siinä porukassa.
Ja siis tähän lisäyksenä, että arvostan ihan kaikkia treenikamuja, tässä ei ole siitä kyse. Näissä tyypeissä vaan on joku sellainen aivan ihana juttu mikä tarttuu. Mutta kaikki muutkin on toki ihan ihquja. voih ja oih.

Kenkuli-parat alkavat olla tiensä päässä. Viime viikonlopun pro-am treeneissä kuluivat lopullisesti puhki. Kukaan ei voi sanoa etten olisi ollut siis ahkera treenaaja. (p.s. ei kerrota kellekään et salin lattia kuluttaa reilusti kenkiä ja sukkia...)

Aikamoista höykytystä taas, paljon korjattiin ja paljon treenattiin. Hiki lensi, mutta niin ne asiat vaan nytkähtää eteenpäin kun pikkutarkasti korjataan ja huonoja vetoja vaan ei "hyväksytä". Mutta kuiteskii kaikki tehdään hyvällä mielellä.
Oon taas niin täynnä virtaa hyvin treenien jälkeen että huhhuijaa.
Miten oon voinu elää joskus ilman tätä kaikkea. Ilman tanssia ja ilman noita ihmisiä? Noita kokemuksia ja itsensä kehittämistä.

Sit olin tietty unohtanu osan yövuorossa tarvittavista kamoista himaan ja jouduin ajaleen uudelleen kaupungista maaseudulle. Mutta no worries. Ehdinpähän nähdä puoliskonkin tän vuorokauden puolella ja haastatteleen sitä niiden työpaikan reissusta jolla olivat eilen...
hihi. win win.

Elämä tuntuu taas kivalta. Ihan hyvää just näin, kaikesta huolimatta.
Illan kruunasi yhden speciaalin tyllerön vinkkaama hellyyttävä papukaija video. GO SNOWBALL.
Tässä se teitä muitakin huvittamaan: