Nokia 6280
Oikeesti ihmiset.
Mä olen aina ajatellut olevani iiiiihan pihalla kaikesta tekniikasta (kuulen miten siellä eräskin tietty henkilö tässä kohtaa hymyilee ja toteaa mun olevan ihan pihalla ja aikaani jäljessä kaikesta... yay, that´s me. Totta.).
Mutta kummasti sitä on menty taas vuodessa (vajaassa) ainakin noiden kännyköiden suhteen eteenpäin. En nyt ehkä kulje missään tienraivaaja-pioneerien joukossa jotka jonottavat uusia tulokkaita tyyppivikoineen jo viikkoja ennen lanseerausta, mutta sanotaanko näin että toisessa aallossa surffataan ja kovaa.
Huomasin eilen miten rakaaaaaaas voi ihmiselle muovia ja metallia oleva pieni kapine olla.
Olin lähettämässä ystävälleni viestiä etten tiedä eräästä työasiasta vielä kun olen sairaslomalla ja yhtäkkiä se rakas rakkine (siis puhelin, ei ystävä) ei sitten toimikaan.
OMG, Shit ja Fuck. Näin toisella kotimaisella.
Tekstiviesti-tila jämähti päälle kuin paska siihen kuuluisaan Junttilan tuvan seinään. Ei liiku eteen eikä edes taaka vaikka peruutusmatkat kuulemma olis jopa halvempia. Puhelimen sai takaisin perustilaan vain repimällä toisen poloisen syrämmen (=akun) irti. auts.
Luurini on jo aiemmin kiukutellut siten että se ei anna käyttää Englantia kirjoituskielenä. Jos valitsee valikosta Englannin ja alkaa kirjoittaa esim tekstaria tai netti-raapustuksiaan niin puhelin pamahtaa välittömästi oletustilaan. Erittäin isänmaallinen, jopa rasistinen siis tämä muovi-metalli ystäväni.
No flunssaa ja kylmää uhmaten lähdin viemään luuria huoltoon. Siellä ymmärtäväinen setä-mies kertoi että ilmeisesti joku ohjelmisto on nyt sekaisin ja että pieni Noksukkani täytyy nyt nollata ja elvyttää uudestaan.
(bai tö vei. mun teki muuten mieli purra nilkkaan sitä edellä asioinutta ikämiestä joka a) selitti jostain entisellä työmaallaan pyörtyilleistä garbonaatin kanssa työskennelleistä ihmisistä (tai joku sellanen, whaaaaat eeeveeeer) ja b) haukkui kaikki uudet puhelimet maanrakoon. Mutta silitin vaan hellästi mun omaa pikku potilasta.)
Noksu jäi sinne ja joskus saan sen sitten takaisin ILMAN yhtään viestiä... :(
Surullista. Siellä oli ainakin kaksi mulle tärkeää viestiä jotka olen säilyttänyt. Sellaisia harvinaisia, tunteellisia pläjäyksiä joiden olemassaolo jo yksinään piristi harmaampia päiviä. ja en usko että sen kaltaisia saan enää uudelleen.
Nokia N95
No niin. Palatakseni postaukseni alkuun.
Kotosalla (no okei. mä olin ottanut varapuhelimen mukaan autoon. En kai mä nyt voi 15 kilsan kotimatkaa olla ilman luuria????) sitten lykkäsin simini vanhaan puhelimeeni ja voi jumanauta. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen haronu nyt kahden päivän aikana noksun 6280:n ja N95:n näyttöjä sormet ruvella?
Ei...niissä EI todellakaan ole kosketusnäyttöä. Ja EI ne eivät toimi vaikka sormella kuinka hinkkaisi... huoh. Näinkö äkkiä sitä tottui niinkin hullulta tuntuneeseen "turhuuteen" kuin kosketusnäyttöön??
Ton N95:n kanssa toimiminen on edes hieman tutumpaa kuin tuon 6280:n jonka ekana kotoa kätköistä löysin varaluuriksi. Ihan oikeesti. Mulla oli noin 2 vuotta sitten tuo 6000-sarjalainen ja se oli sillon vielä kohtuullisen kova rauta. Sillä pääsi jo nettiin ja vaikka mitä... Mutta nyt. Voi elämä. eihän sillä voi edes ottaa kunnon videoo (pixeleitä kamerassa 2megaa! HOW SAD IS THAT!) ja muutenkii.huokaus.
Pakko vaan hyväksyä siis, että mä olen mainosten uhri ja vietävissä tämän tekniikan suhteen. (oottakaas. laitan puhelimeen herätyksen etten tässä kirjoittaessani myöhästy lääkäriin lähdöstä...)
Mutta mä en vaan voisi kuvitella elämää ilman kohtuullisen uutta ja herkkuja täynnä olevaa luuria.
Mä kuulun niihin ihmisiin jotka haluaa olla lähestulkoon aina tavoitettavissa ja joille kännykkä on yksi ruumiinosa. Mulle vaan on erittäin luontevaa heittää pienistäkin havainnoista tekstaria tai kuvaviestiä läheisille.
Rakastan myös suunnattomast esim äitini tapaa lähettää hassuja kuvaviestejä. Yleensä pääosassa Lilli-kissan uskomattomat tempaukset.
RRRakastan myös ottaa valokuvia. En enää niin paljon kuin joskus kun jokainen illanistujainen piti ikuistaa ja tuupata kuvamateriaali naamakirjaan, irc-galleriaan tai blogiin.
Yhtenä erikoisuutena on myös rakkauteni känniviestejä kohtaan. (vink vink. niitä saa ja TULE Elähettää mulle edelleenkin). Kellonajalla ja päivällä ei niin väliä... Niissä on vaan jotain toooodella sympaattista.
Tästä tähän olis tarkoitus siirtyä, ainakin vähän... Nokia97 versus IPhone 3
Odotan innolla että saan tässä tulevien viikkojen aikana ehkä kokeiluuni ekan Iphonen. Ihan vaan käytetyn ja ihan vaan vanhemman mallin... Ihan vaan vähän...
Mutta pakkohan se on kokeilla, eiks joo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti