Mulle käy näin usein.
Kun tulee joku odottamaton pysähtymisen aika alan miettiä syntyjä syviä.
Joskus ahdistuen, joskus hyvillä mielin.
Tällä kertaa ajatukset ovat olleet paljon ihmisyydessä ja ihmisten käytöksessä. Tunteissa. Välittämisessä. Pahuus vs. hyvyys.
Tehdään nyt alkuun selväksi että minä en todella ole täydellinen. En voi allekirjoittaa edes parhaalla taidollani valehdellen otsikkoa. Tai sitä että toimisin niin etten nää, kuule tai puhu pahaa. Tai edes sitä että voisin sivuuttaa pahuutta, pahan puhumista, epäaitoutta tai kieroilua. Koskaan.
Myönnän että juoruan, moitin, haukun, olen jopa mauton joskus. Mutta nostakoon kätensä se joka voi sanoa ettei puhuisi paskaa KOSKAAN! Kappas, yhtään kättä ei nouse. How nice. No, ihmisiä me tosiaan vaan olemme.
Mutta missä kohtaa sitten pyrin itse toteuttamaan tuota pahan puhumisen välttämämistä. ystävät. rakkaat. ne joidta ihan todella välitän ja otka välittävät musta, saavat täysin rinnoin nauttia mun luottamuksesta. Heidän asioitaan en todellakaan kerro. Näyttelen jopa tyhmää ja valehtelen jos joku kyselee sopimattoman intiimejä rakkaistani. Mun maailmani rakentuu rakkaudesta, tunteista, välittämisestä ja mun peruskallioni ovat mun rakkaimmat ihmiset. Klisee tai ei, mutta heidän puolestaan antaisin ja annan kaikkeni. Heitä en petä.
Ja toinen asia. Mä en koskaan, ikinä, valehtele jonkun muun sanoneen jotain jos hän ei ole sanonut. En edes siinä tilanteessa että hyötyisin todella paljon siitä että saisin jonkun toisen mustamaalattua.En edes suuttuneena. Kenenkään (en edes kenenkään mulkeron) sanomisia en väärentele, itseasiassa en edes liioittele vaan jos jonkun sanomisia joudun toistamaan niin toistan tilanteen mielellään sanatarkasti niin kuin se on sanottu.
Mikä sitten on oikeasti sitä pahan puhumista ja seläntakana puhumista. Myönnän että toisinaan otan hyvinkin herkkänahkaisesti itseeni kohdistuvan kritiikin ja hermostun jos kuulen itsestäni puhutun...no, melkein mitä vaan vähääkään negatiivista.
Mutta toisaalta tajuan sen että se kuuluu ihmisyyteen ja koska juoruilen itsekin niin hetken kismityksen jälkeen asia vaipuu omaan arvoonsa.
Mutta jos kuulen että esim mun lähimpien ihmisten sanotaan haukkuneen mua tai jotenkin muuten pettäneen mun luottamuksen niin sen asian selvitän, pohjamutia myöden. ja pirun vihaisena. Ja sellaista ihmistä joka perättä koittaa jollainlailla tuhota tai haitata mun elämääni ja mun rakkaitani mun tekis mieli lyödä. Se vaan on jotain mitä en hyväksy. Itse voi omista asioostaan valehdella ja kusettaa niin paljon kun haluaa. Oman tyhmyytensä sillä vaan osoittaa.
Mutta toiset ihmiset... Niistä ei valehdella tai niiden sanomisia vääristellä.
Joskus mietin, että tietääkö ilkeät ihmiset olevansa ilkeitä.
Katuuko ne sanomaansa ja miettivät yöllä unettomana että miksi mä kerta toisen jälkeen valehtelen ja teen pahaa.
Toivooko ne jokaisen kerran jälkeen, että seuraavan kerran ne toimis fiksusti.
Vai luuleeko kyseisenlaiset ihmiset että omien etujen takia kaikki on sallittua. Että kovat kyynerpäät on annettu siksi että niillä raivataan tie siihen suosioon mikä milloinkin tärkeää on.
Luuleeko nämä ihmiset, että feikkaamalla ja valehtelemalla pääsee tavoitteeseensa ja myös saa paikkansa auringossa pidettyä. Etteivät valheet muka tule julki?
Itse uskon rehellisyyteen ja aitouteen. Pienin myönnytyksin. Rakkaani pelastaakseni voin tästä lipsua. Mutta en mitään huvikseen valehtelemista. en en en.
Itselleni ainakin tulee valtavan paha olo joka kerta kun riitaannun tai loukkaan jotakuta. Vaikka ihminen olisi kuinka nobody mulle tahansa. Mua ohjaa hyvin pitkälti sydän ja tunteet. Ja liiankin kanssa laitan toisten tunteen omieni edelle.
Edes ihmisille joista en pidä en voi toivoa pahaa.
En muista että olisin edes äärettömön kiukkuisena toivonut edes salaa mielessäni että jotakuta kohtaisi joku kamala asia...
Itse haluan uskoa siihen, että aito ystävyys ja avuliaisuus, rehellisyys voittaa.
Itsekkyys ja valheet voivat hetkellisesti sokaista uskomaan jotain yyyyber-mageeta jostakin ihmisestä, mutta siitä jää aina kii. Totuus ei pala tulessakaan ja rakkaus voittaa kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti