Yeeeehaaa!
En olekaan valovuoteen kirjoittanut, mutta liekö kukaan kaivannutkaan.
Mutta nyt tussukat-mussukat, bitch is back.
Just tällä hetkellä on sellanen ihanan raukea olo.
Popittelen twosteppaus biiseja youtubesta ja nautin yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta.
(suomeksi olen siis ansiossa, eli töissä).
Meillä oli juuri ihanan ihana pidennetty pro-am weekendi...ah.
En vaan pääse siitä yli enkä ympäri että oon löytäny niiiiin oman juttuni vuosien etsimisen jälkeen. On tää rivitanssi vaan nykyisellään niin helvetin monipuolista! <3
Eli ihan siis kohta ollaan Manchesterin koneessa ja menossa kohti MM-KISOJA!
Helmikuussa makasin vielä tuolla sairaalan punkassa ja vuodatin yön tunteina aika monta kirvelevää kyyneltä koska jäi EM-kisat väliin ja koko elämä ja ihan kaikki oli niin vaakalaudalla.
Sunnuntai aamuna istuskeltiin ihanaisen pro-opettajani kanssa auringossa kaikessa rauhassa jutskaillen ja siinä se jotenkin iski vaan taas niin mahanpohjaan ja kalloon, että helvetin kuustoista. MÄ JUHLIN MUN KOLMEKYBÄSET kisailemalla maailmanmestaruudesta. Mä todella lähden sinne englantiin. ihan käsittämätöntä.
Se ajatus oli ihana ja se tilanne oli ihana. ne ihmiset on ihania. Mäkin saatan olla joskus ihana?
Siinä tilanteessa ja aja ajatuksessa, onnessa, oli myös taas niin paljon kurkkua kuristavaa kiitollisuutta ja nöyryyttä.
Nää ihmiset on ihan käsittämättömiä.
Viikonloppuun mahtui taas niin paljon hyvää ja kaunista, hassua, tunteita.
Hikeä myös ja melkein kyyneliä turhautumisesta siihen ettei aina voi oppia ja osata täydellisesti heti. :)
Mutta oon vaan niin perkeleen onnellinen just nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti