Haha. Tällä viikolla olen jo kahtena eri pöivänä ja kolmelta eri ihmiseltä kuullut että blogia olis syyä päivittää!
Ani teki sen ovelimmin, eli haastoi kertomaan 7 faktaa itsestäni. haha. Ja enhän mää voi jättää väliin! :)
1) Olen tunteellinen, herkkä ja ailahtelevainenkin. Toisten mielestä jopa kestämättömän dramaattinen ja lapsellinenkin tunnekuohuissani. Onneksi ne oikesti tärkeät osaa jo sanoa ihan suoraan missä mennään yli ja mikä on naurettavaa, eikä enää söpöä tunteen paloa. En vaan osaa elää niin että tekisin vallankaan ihmissuhteissa päätöksiä kylmällä järjellä. Ainakin voi siis luottaa että olen AITO hyvässä ja pahassa. Tunteitani kun en osaa niin hyvin hallita, niin en osaa niitä myöskään "feikata". Eli jos itken niin itken aidosti enkä esim huomionhakuisuuttani.
2) Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, vaikka toisaalta mua jännittää ihan hirveästi puhua ja kohdata vieraita ihmisiä. Tässä taidossa olen kyllä kehittynyt hurjasti, koska enää ei tarvitse puolta tuntia valmistautu esim elokuvateatteriin soittamiseen ja lippujen varaamiseen. Nuorempana esim edellämainittu asia suorastaan PELOTTI hieman.
3) Rakastun ihmisiin! ja rakastan ihmisiä! Kun kohtaan tyypin joka mua kiinnostaa ihmisenä, on se tunne jotain ihan uskomatonta. En tarkoita että siihen liittyisi mitään eroottista kiinnostusta, mutta humallun ihmisistä. Ja mulle tuo ihan uskomattoman hyvän ja lämpimän tunteen ihmiset jotka jostain syystä on niin samalla aaltopituudella että pelkällä katseella, huomaamattomilla eleillä, nyökkäyksillä pystyy tietyissä tilanteissa kertomaan kaiken tarpeellisen.
4) Tanssija. Olen. Joskaan en mikäänn huippu. Mutta rakastan sitä ja otan sen ihan liian vakavasti. Siitä on vaan tullut oma henkireikä, keino ilmaista tunteita. pakopaikka.
5) Uskollinen! ja luotan! (parisuhteessa) Ne rajat jotka mieheni kanssa on sovittu ovat mulle pyhät ja onneksi myös toiselle osapuolelle. PISTE.
6)Olen rehellinen tunteissani. Tunnen usein ja paljon myös niitä huonoksi luokiteltuja tunteita. Kateutta, vihaa jopa, itsesääliä, mustasukkaisuuttakin, jätetyksi tulemisen pelkoa. Hullua sinällään koska kuitenkin suuressa mittakaavassa luotan läheisiini tosi lujasti. Mutta myönnän että nämä tunteet löytyy kyllä arsenaalistani, toisinaan useinkin jos itsellä on joku alavireinen kausi. Mutta olen jo pitkään yrittänyt ainakin itsekseni tutkailla niitä tunteita ja mikä ne aiheuttaa. Toisinaan myös osaan ottaa ne jopa puheeksi.
7) Olen aika jakautunut itsetuntoni ja minäkuvani kanssa. Vallankin ulkonäkö asioissa. Tämä on asia jossa olen tehnyt kovasti töitä ja nykyään useimmiten onnistun puhumaan itseni (sisäistä puhetta siis) pois itseäni väheksyvistä ajatuksista. Hetkittäin olen kuitenkin kovin ankara itselleni, enkä näe itsessäni kovinkaan paljon hyvää tai kaunista. Kuitenkin kun kuuntelen muiden (omasta mielestäni turhaa) itsensä mollaamista, tajuan miten turhaa on tuhlata aikaa omaa kroppaa "vihaamalla" ja väkisin muokkaamalla mm. laihduttamalla tms. Olen herännyt tajuamaan että kaikki lähtee siitä että pystyy rakastamaan itseään ihan tälläisenä kuin on. Sitä yritän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti