Kysympähän vaan.
Niin siis ja tää akka oon mää.
Ja aiheena taas jälleen kerran (kuten itsekkäällä paskiaisella aina) minä itte ja oma osaaminen. Tai lähinnä oma osaamattomuus.
PÖH.
Koskahan sitä kasvaisi sen verran aikuisemmaksi ja viisaammaksi, ehjemmäksikin kenties, että ei aina vertaisi muihin ja osaisi ottaa asiat sellasina kun ne on ja jopa RELATA!
Tanssihan se mua taas kismittää.
Valmiiksi on jo niin luuseri olo kun tiedän että ensi vuoden sarja on kova. Kaikki tytskät sarjassani on niin kauan tanssineita ja hyvin perusasiat hanskaavia että mitäs tälläsellä pullerolla siellä on jakoo (ja jumalauta kun ne on kaikki viel kauniita ja hoikkia! nih! <3 niille kuiteskin kun ei se niiden vika oo et ne on mua parempia... :D)
Ja mitä enemmän tälläsiä ajattelen niin sitä tyhmemmäks mä tunnen itseni. Miks en osaa ottaa vaan kokemuksena. Miksi pitää olla niin saakelin kaikki tai ei mitään. Miksi ei voi vaan ajatella että kokemusta ikä kaikki ja taidot karttuu hitaasti...
Mä vaan rrrrakastan tanssia ja kilpailemista ja onnistumisen tunteita. Mutta häviämistä mä VIHAAN.
Häviön hetkellä ei osaa suhteuttaa sitä ettei se ollu mikään elämän ja kuoleman kysymys vaan kyse on leikistä...pelistä...hauskan pidota...itsensä koettelemisesta ja rankasta työstä.
Mutta ei.
Esim. Worldsien jälkeinen itku joka ei vaan meinannu loppua oli jotain kamalaa. Hetkeen ei todella nähnyt metsää puilta. Kun ei nähnyt ees niitä perkeleen puita kyynel-simmuilla.
Oon kyllä päättäny että treenaan huolella, niin paljon kun pystyn.
Samalla pelottaa sekin että sit kun tosiaan "antaa kaikkensa" niin sit jos ei kuitenkaan pärjää milläänlailla niin kuinka siitä selviää?? äh.
Joo, tiedän. Mä oon aika tyhmä :)
Moikka ny, nih!
3 kommenttia:
:( Tiedän miltä siusta tuntuu, ja varmaan tuntuu vielä pahemmalta kun mie tulen tänne jakamaan taas näitä ihania neuvojani. :D Mutta hei, ei siun tarvitse olla täydellinen. Sie oot just hyvä tuollaisena ja jos olisit täydellinen, niin mitä järkee missäkään olisi, kun ei voisi oppia mitään uutta? :o Mie en tosiaankaan ole paras neuvomaan näissä asioissa, inhoan itseäni melkein jokaisena tuntina päivässä, mutta välillä sitä ajattelee että olisikohan sitä sittenkään mukavaa muunlaisena kuin on... Halaus kuitenkin sinne suunnalla :)
darling!
Päinvastoin, aivan ihanaa kun käyt kommentoimassa. Tulee aina lämminolo kun joku jaksaa näitä mun rutinoita lukea ja vieläpä kommentoida.
Olet kultainen <3
-Halaus
no oot kyllä hanna rakas ihan hassu. sano itelles joskus kiitos ja taputa päähän. sä oot huikee ihminen.
nih.
Lähetä kommentti