...this would be my best financial year.
Joo. Auto on myyty ja "uusi" pihassa, ei vaan jaksa kauheesti siitä nyt jauhaa. Aika merkityksetöntä lopunkaiken... *huokaus*
On asioita joita ei haluaisi koskaan kokea,ja päiviä joita ei haluaisi elää.
Puheluita joita ei koskaan toivoisi puhuvansa. Asioita joita ei teidä osaako ja jaksaako kohdata.
Mutta sota ei ole edes alkanut joten turha antautua ja nostaa käsiä ylös.
Elämä antaa ja se myös ottaa.
Sen vähän ajan minkä saa, täytyy pitää kii ja elää niin kovaa kun uskaltaa.
Haluan oppia sen että elämä on tässä ja nyt, ei huomena tai vuoden päästä.
Sekavaa, sekavaa, sekavaa.
Mutta niin on mielikin. sydänkin. sielukin.
Tuntuu vaan niin tyhmältä se että ihminen pitää jotain vitun pieniä asioita muka niiiiiin isoina ja dramaattisina ja ylitsepääsemättöminä, mutta sit kun oikeesti paiskataan jotain todella isoa päin naamaa niin vanhat valitukset, riidat, tärkeysjärjestys tuntuu niin typerältä.
Kun koskaan ei voi tietää.
1 kommentti:
Mä kans päätin keväällä että lopetan sen pienistä asioista nillittämisen. Että jos päätä vähän särkee tai polvi naksuu juostessa. en edes _kehtaa_ valittaa nykyään enää mistään pikkuasioista.
minkälaista surua teillä on?
S
Lähetä kommentti