10/11/2010

Oli kyllä sen arvoista

HUH!
Tässäpä sitä taas sitten mennään tän oman sairauden paskojen puolien kanssa ja silleen semi-syvässä. Olen ollu noin 2 kk juomatta ja liikoja juhlimatta. Syönyt vähähiilihydraattisesti ja ollutkin aika hyvässä kunnossa. Ei ole lonkkaa tai selkää särkenyt, maha ei oo ollut pahin mahdollinen jne.

No niin. Lauantai oli ihan ihan ihan huippu.
Arvatenkin mopo lähti täysiä käsistä, mutta hei GO GETTERS meidän tallilla, melkein kaikki rakkaimmat ihmiset ja pari sataa muuta ympärillä, skumppaa ja siideriä...
naisteniltaa ennen tallibileitä. Viimepäivät syöminen ollu mitä sattuu koska en oikeesti ole jaksanut ja ehtinyt panoistaa mihinkään.

Ja sen huomaa nyt! Oon taas kohtuullisen kipeä. Maha turvoksissa ja sattuu, oksettaa ja paskattaa (anteeksi suorasukaisuuteni mut niin se vaan tän taudin =Crohn, kanssa on). Närästyksestä ja polttelusta puhukmattakaan.
ja selkä ja lonkka särkee....

Mutta keinot miten tästä päästään on tiedossa ja kunhan tää tästä tällä viikolla helpottaa niin takas ryhdikkäämmälle linjalle...
Mutta silti en sustu valittamaan koska valinnat oli ihan omia ja nyt taas muistaa miksi ei kannattas antaa mopon lähtee niin kovaa käsistä! :P
Mut aivan turha valittaa ja parkua koska asiat voisi olla pahemminkin.

Mielellään otan tän taudin ja oireet jotka saa hallittua melkein aina kuin jonkun muun vakavan vaivan. Tän takia nyt missaan jälleen ammattiosaston kokouksen tänään, mutta PAKKO ajatella itseään ja tehdä asioista jotka rentouttaa ja joihin tällähetkellä pystyy.

Kerron myöhemmin lisää bielistä kunhan jaksan.

Ei kommentteja: