10/01/2010

I see you never see me, never hear, never believe.


Just tälläisinä päivinä mä oikeastaan vihaan blogeja, tai siis sitä etten osaa kirjoittaa. tai äh... no just tätä.

nytkin itseasiassa olis paljonkin asiaa mielessä, mutta kun ne ei liity vain itseen niin en niitä ala enkä edes halua repostella. Tää bloggailu on siitä jännää että jotta voisi olla oikeesti ihan saatanan rehellinen niin pitäisi tosiaan osata kirjoittaa hyvin ja kiinnostavastai... Täytyis siis omata myös kiinnostava elämä. tarpeeksi rankka tai tarpeeksi "kadehdittava" että ihmisiä kiinnostaisi lukea. ja ehdottomasti blogia pitäisi kirjoittaa anonyymisti! ei kerto kenellekään kuka on ja mistä on, ei livenä eikä netissä.
ei linkittää blogiaan mihinkään tunnistettaviin paikkoihin.
vain silleen voisi olla täysin rehellinen ja kertoa niitä aika meheviäkin asioita joita ehkä joku haluaisi "tirkistellä".
Näin kun oma blogi on tutuille, ystäville ja puolitutuille avoin ja itse olen osoitettani jaellut niin ei tätä täysin voi käyttää purkautumiseen. ja se on toisaalta sääli koska en jaksaisi mitään puolipinnallistakaan raapustella.
Siksi monesti kaikkein rankimpina aikoina tai kaikkein ihanimpina aikoina jää kirjoittamatta kokonaan, kun ei vaan kaikkia masioita halua ja voi kuuluttaa kaikille.
Että niin.

3 kommenttia:

Ani, Kokovartalofiilis kirjoitti...

No mutta onhan siinä välisävyjäkin - täydellisen avoimuuden ja ihan hiljaa olemisen välillä :)
Kyllä mä ainakin luen blogeista just mieluusti niitä ihan arkipäivän mietteitä. Ajatuksia ihan hiomattomassakin muodossa. On toi omakin blogi (tai kaikkikin niistä!) sellasta ajatusvirtaa vaan. Aika harvakseltaan mitään kamalan kiinnostavaa tai "isoa".
Että anna tulla vaan :)

Poison Ivy kirjoitti...

sitä on vaan ite niin kriittinen kai?
Kun tuntuu ettäpyörii vaan samojen juttujen ympärillä aina aiheet! :)

Tykkäisin niin osata tehdä hienoja kuvapostauksia, mut sit toisaalta musta on niin hassua olla kamera ojossa pitkin päivää :) laiskuutta??

Ani, Kokovartalofiilis kirjoitti...

Samaa arkista tamppaamistahan tää on kaikilla :)
Mä tykkään kuvapostailuista. Ehkä se on joku ammattitauti, kun kyetksin maailmaa sillä lailla valokuvamielellä muutenkin jatkuvasti. on kiva nappailla hetkiä talteen.
Nyt toi mun uus blogipohjakin on sille helppo ja hyvä. Alan vähän jo osasta sitä käyttää.