ai niin...

Miten mulla meinasi lyödä ihan tyhjää tän päivän kohdalla vaikka se onkin yks syvälle sydämeen piirretyistä numero-yhdistelmistä. Tuijotin kalentaria aamulla kauan ja mietin miks toi päivämäärä masentaa...hmm.

No siis, Mummuhan kuoli tasan vuosi sitten. Se se oli.
Jotenkin vaan tää sairastelu ja vapailla olo pistäny pään jumiin ettei huomannut ajankulua.

Ikävä on hetkittäin ihan hirveä, mutta toisaalta. Mummu oli ihan valmis lähtöönsä ja sen ei tarvinnut missään vanhaikodissa loppuaan odotella vaan ainoastaan viikon joutui sairaalassa potemaan. Mikään ei jäänyt kesken. Mummu jopa itse suunnitteli mitä haluaa hautajaisissaan tehtävän ja millaiset niiden olevat.






Löysin tuon mummun peruja olevn "kulhon" ja mikäs oliskaan sopivampi päivä ottaa se hyötykäyttöön. Nyt on tee-pussit pois kuleksimasta kaapista.




Tässäpä vielä tunnelmia... Ollaan kissan kanssa oltu soffalla pari päivää. Toinen meistä sentään on nauttinut olostaan... Oikeen kuolaten. (ja se kuolaaja en siis ole minä...)