Sinun tuoksusi minussa monta päivää...

...monta päivää rakastan itseäni. - Eeva Kilpi

Koitan tässä käännellä vähän yörytmiä alkavia yövuoroja helpottamaan.
Ja koska oikeestaan ei edes väsytä.

Sain idean alkaa kirjoittamaan tän päivän postausta aiheesta tuoksut.
Kävin juuri ystäväni blogiin kommentoimaan hajuvesi-aiheesta ja siitä sitten juolahti mieleeni että tässähän ois aihetta kirjoitella enemmänkin.

Minä, kuten varmaan moni muukin nainen, olen koukussa hajuvesiin.
Mutta sepäs vasta ei olekaan sitten yksinkertaista ollenkaan.
Kyse ei ole vain siitä että ajattelen kaupassa jonkun tuoksun olevan hyvä ja sitten tilaisuuden tullen hankin sen.
noooou.

Mun hajuvesi-kiinnostukseni on saanut joitain aika hassuja piirteitä.
Ensinnäkin huomaan hyvin helposti milloin joku lähipiirissä on hommannut uutta hajuvettä. Usein jopa tunnistan mikä tuoksu on kyseessä, vallankin jos se on joku suosittu merkki.
Ja jos joku ihminen on käyttänyt samaa hajuvettä pitkään ja päättää vaihtaa uuteen, saattaa se jopa hieman hätkähdyttää allekirjoittanutta.

Olenpa ollut parin henkilön kohdalla jopa PETTYNYT kun totuttu tuoksu yhtäkkiä onkin vaihtunut toiseen. En lähde tätä asiaa sen enempää avaamaan etten ala kuulostaa ihan kahelilta. :)

Toisen suuntaista pettymystä olen joskus kokenut sen suhteen ettei oma puolisko ole ollut samaa mieltä jostakin tuoksusta joka MUN NENÄÄN olisi aivan huippu ja haluaisin hänen hankkivan sitä.
Aikanaan muistan kun tykkäsin Fahrenheit nimisestä miesten tuoksusta ihan hirvittävän paljon, mutta puoliskosta se ei ollut ollenkaan hyvä. En saanut tahtoani läpi.

Toinen hulluus mun hajuvesi-hullaannuksessa on se, että KUN olen löytänyt ihanan rakkaan hajuveden niin sen käyttö voi myös loppua kuin seinään. Ja niinkin typerästä syystä kuin toinen samaa tuoksua käyttävä toveri.
Oikeesti. Mä olen monta IHANAA tuoksua joutunut hylkäämään koska en vaan SIEDÄ sitä että joku tuklee ja "omii" MUN hajuveden.

Muistan että tämä hullutus sai alkunsa jo ihan nuorena. Taidettiin olla serkkulikan kanssa yläasteella ja varmaan siinä ensimmäisiä tuoksujamme hankimme. Mistä lie laivan tax-free myymälästä tuliaisiksi kärtimme.
Molemmat tykättiin Laura Biagiotin Laura tuoksusta. No, Heli oli nopeampi. Ja vielä tänäkään päivänä en osaa luontevasti sitä tuoksua käyttää vaikka tykkään siitä tosi kovaa.


jokin aika sitten sain käsiini vajaan pullon tätä hajuvettä ja edelleen käyttäessäni sitä oli valtavat mielleyhtymät sekkuun ja nuoruuden toilailuihin.
Hajuvesistä kun tulee vahvasti myös muistoja ja tunnetiloja mieleen.

Seuraava rakas hajuvesi josta joudin luopumaan oli Tommy Hilfigerin Tommy Girl.

Käytin tätä niihin aikoihin kun Jussin kanssa lyöttäydyttiin yhteen.
Kuinka ollakaan yhteinen ystävämme myös löysi tämän tuoksun ja niin siinä vaan kävi että mun hyllystäni se sai lähtöpassit :)

vielä yksi mainitsemisen arvoinen hajuvesi rakkaus josta päätin luopua muiden innon takia oli Carcharellin Amor Amor. Ihana, vahvan tuoksu. 3 ystävääni käyttää tätä joten luopuminen oli ihan selkeä juttu. Täähän muodostui vallan massatuoksuksi :) nou nou nou.

Luopuminen oli helppoa koska mun pulloni sai hyvän kodin yhden parhaista ystävistäni toimesta. Ja se pukeekin häntä erityisen hyvin <3


Siinäpä muutama mieleen tullut tuoksu joka ei siis enää meikäläisen vanavedessä leiju.
Tiedän että tää on ihan hullutusta, mutta mä en vaan VOI käyttää jonkun muun kanssa samaa hajuvettä. Mulle tuoksut tuo todella kovia takaumia ja tunne-muistoja mieleen.
Koen että hajuvesi on osa mun pukeutumista, osa mua.
Ja sama toisinpäin.
vaikka kuinka ihana hajuvesi löytyis ystävän (tai muun tuttavan jota säännöllisesti tapaa) kaapista niin mun hyllyyn sillä ei ole asiaa.
Tuntuisi melkein identiteetti-varkaudelta hankkia samaa parfyymiä kuin joku toinen. Vallankin jos joku ihminen käyttää tiettyä hajuvettä niin usein ja paljon että siitä on muodostunut mun päässäni k.o. tyypin "tavaramerkki".

Joten heippa vaan DNKY:n ompun mallinen tuoksusarja, Calvin Kleinin Euphoria, Escadan Magnetism... Myöskään puolisoni ei saa lahjaksi Givenchyn Playta, Joop!:ia tai Lacosten tiettyä tuoksua :)

Mitä sitten käytän? Tai mitkä tuoksut ovat hullaannuttaneet mut eniten?


Gucci Rush2. Tykkään tästä tosi paljon. Tätä voisi hankkia lisää, mutta en oo varma vieläkö tätä tehdään??


Dior Addict. Tää oli aikanaan musta erittäin sexy tuoksu. Sellanen johon verhoutuneena oli yökerhon kuningatar. haha. Hullaannus on mennyt ohi. Löytyy hyllystä, mutta en juuri käytä enää.


Tykkään yhä. Joskaan en niin paljon kuin aiemmin. Mua ärsytti hulluna kun joku kemikalion nainen väitti tätä "aikuisemman naisen tuokuksi". jaahas. kiitti vaan.


Escada S, tätä piti puoli väkisin saada tuliaisiksi! Olin siihen kovin ihastunut kaupassa kokeiltuani. Käytössä jäänyt kyllä joten kovin pliisuksi. Mutta tulee sitä joskus käytettyä...



Tällä hajuvedellä on jännä merkitys. En niinkään välitä siitä itse tuoksun takia vaan lähinnä vintage-hulluuteni takia. Onhan se yksi tavoitettavissa oleva 50-luvun juttu. Marilynin ja monen muun suosikki läpi vuosikymmenten. Lisäksi tästä tulee mieleen äiti.
Taitaa olla muuten ainoo "toisen ihmisen hajuvesi" jonka hyväsyn hyllyyni.



Mutta kaikista rakkain.
Paras hajuvesi IKINÄ. (no tähän mennessä).
Tätä ette sitten kukaan mee perhana hommaamaan, tai käyttäkää ainakin salaa multa.
Tätä tuli testeri Elle-lehden mukana ja jäin kerrasta ihan koukkuun.
Menossa jo kovaa vauhtia toinen pullo ja rakkaus ei ota kuollakseen. Vaikkakin mulle on vihjattu että vois vähempikin tuoksun määrä kerralla riittää... hihi.
Tätä saatan laittaa suihkun raikkaanakin jopa, yöksikin... ihan vähän vaan.

Versace. Versense. rakkaus.


Hulluus mikä hulluus.
Tästä piisais juttua vaikka maailman tappiin, mutta jääköön toiseen kertaan loput.
(vallankin kun olin jo kerran kirjoittanut tän postauksen ja sit kone tilttas ja kaikki hävis... nice! Mutta teidän takia, rakkaat lukijat rustasin tän uudelleen.)

Onkos teillä lempituoksua? Mikä? ja onkos kauankin ollut sama tuoksu kierroksessa?