Tuntuu että tuttavapiirin on vallannut mitä maanisin itsensä ruotuun pistämis-buumi.
Kenellä rajummin ja kenellä hellemmin.
Yksi on päättänyt alkaa hoitaa itseään kunnolla. iho, liikunta, ruoka.
Joku juuri manaili että taas on mennyt viikonloppuna dietit ja kuurit persiilleen.
Löytyy liikunnan lisääjää ja kaljan vähentäjää, laihduttajaa ja ties mitä.
Mutta en ole kuullut kenenkään puhuvan että haluaisi kasvaa ihmisenä, oppia olemaan parempi puoliso tai reilumpi ystävä. Pintaa puunataan ja omaa minää hiotaan ulkoisesti, mutta sisikunnan huollosta ei puhu kukaan.
Itselläni on kypsynyt monien asioiden summana mielessä oman sisimmän kasvattaminen ja huoltaminen.
Olen päättänyt tässä vähin äänin etten anna enää kenenkään kävellä ylitseni tai muutenkaan kohdella mua törkeästi ilman että pistän hanttiin.
Olen myös päättänyt ettei yksikään ihminen enää saa vaikuttaa minuun, vallankaan negatiivisesti, ilman että annan siihen itse luvan. Olen luvannut itselleni tarttua näihin tuntemuksiin ja miettiä niitä ja löytää niihin sellaiset näkökulmat että nämä ihmiset eivät enää pääse nostattamaan mun verenpainetta.En myöskään aio sokeasti luottaa imarteluun jolla pyritään vaan saavuttamaan hyötyä.
Muutenkin koen että mun on otettava vastuu omasta itsestäni ja minun tunteistani.
Tiettyyn rajaan asti voi puhua ja avautua ystäville, mutta ketään ei saa pitää jätesankonaan tai kukaan ei voi alituiseen kuluttaa toisten aikaa valittamalla ja syyllistämällä muita.
Vain itseään voi kehittää ja vain minä itse olen vastuussa minun valinnoistani ja teoistani.
Minulla on vastuu siitä teenkö elämästäni hyvän vai jahkaanko asioiden kanssa jotka tarvitsevat muutosta tai parannusta.
Koitan oppia hyväksymään erilaiset tyypit, nekin joiden kanssa en ole samalla aaltopituudella ja joista en saa otetta.
Koitan kuitenkin välttää koko maailman murheiden kantamista ja suostumista yleiseksi itku-olkapääksi. En ainakaan niile ihmisille jotka hakeutuvat seuraani vain kun kukaan muu ei ole kuuntelemassa heitä.
Vallankaan jos mulla itselläni on joskus raskasta ja tarvitsen itse kuuntelijaa, niin niinä hetkinä on pakko rajata sitä murhetta mitä pystyy vastaanottamaan muualta.
Koska niinkuin minulla on vastuu omista tunteistani. iloistani ja tappioistani. Niin myös muillakin pitäisi olla omistaan.
Myös sen haluaisin oppia ettei ole mun tehtäväni opettaa ketään elämään. Jos joku toimii idiootisti, toimikoon. Oman hölmöytensä sillä näyttää.
Koitan myös välttää jutumuasta keskelle kenekään riitoja tai selkäänpuukotuksia, tai muita sähläämisiä ja säätämisiä.
Se on mulle vaikeaa koska liian usein ihan hyväksi tarkoitettu tilanteen selvittely kääntyykin omaan niskaan.
Mutta näin. Puunatkaa te ulkokuorta ja vilpittömästi onnea bikinikunnon metsästykseen.
Minä ajattelin metsästää itselleni mielenrauhaa ja onnellisuutta, pienistä asioista iloitsemista.
6 kommenttia:
Tämä oli hyvä postaus ja olen huomannut täysin saman omassa lähipiirissä ja sen ulkopuolella. Toki on tärkeää pitää huolta fyysisestä terveydestä,mutta kyllä se vaan niin on että hyvinvointi lähtee ennenkaikkea omasta henkisestä tilasta.Voi kun minäkin pystyisin karsimaan elämästäni ne suoraa pelkkää negatiivisuutta tuottavat ihmiset. Liika kiltteys vie voimat, mutta siitä on niin mahottoman hankala päästä.
Musta nää on ehdottoman hyviä ja tarpeellisia oivalluksia. Itsestään on pakko pitää huolta. Sitä ei voi kukaan muu tehdä.
Kuitenkin tuumin myös, ettei henkistä hyvinvointia kannata ajatella kuuriasiana, koska sen hakeminen vie ainakin oman kokemukseni mukaan suunnilleen eliniän :) etkä siis varmaan ajatellutkaan, mutta kommentoin vain omia mietteitäni. Hitaasti hyvä tulee, ja sinnikkyydellä.
Aattelen myös, että ei voi koskaan tietää toisen aivoituksista. Ei vaikka siitä, millaista työtä ne on jo tehneetkin itsensä kanssa ja millaisia henkisiä pyykkejä pesseet. Se, joka bikinikuntoa nyt metsästää, saattaa mainiosti olla miettinyt henkisiä asioitaan kuntoon kauankin. Siksi sitäkään ei kannata arvioida ulkoapäin.
Ennen kaikkea musta kannattaa iloita siitä omasta oivalluksesta muiden oivalluksia arvottamatta. Koska omasta kuupasta se kaikki aina lähtee :)
Jatketaan huomenna kahvilla - tää on kiinnostava aihe!
Ani, Kokovartalofiilis
Kirjoitat niin asiaa!
Eipä se bikini-kroppa tuo onnea jos korvien välissä tuntuu pahalta!
Olen niin samaa mieltä ja samaa olen mäkin huomannut omassa lähipiirissä.
Itse aloin liikkumaan enempi ja päätin, että pidän parempaa yhteyttä kavereihin, mutta se on hankalaa, kun ne ei pidä muhun. Oon myös päättänyt, että aion hankkia uusia kavereita ja en jää kotiin, jos joku pyytää jonnekin. Pakko päästä pois..
no siis ei toki mitään elämänmuutoksia voi ajatella kuurina. Esim laihdutuskuuri sanaa mä vihaan. Tai yleensä laihduttamis sanaa. Itsestään huolta pitäminen on parempi ilmaus. Liittyi se sit henkiseen tai fyysiseen. Ja varmasti nämä ulkomuodon korjaajat ovat voineet tahoillaan miettiä paljonkin. Itselle vaan "pelkkä laihduttaminen" ei koskaan ole tuonut onnea joten ajattelin lähteä miettimään syvempiä syitä itsestään pitämiseen ja niin pois päin. :)
Mä olen niiiin samaa mieltä tän postauksen kanssa. Sanasta sanaan. Ilman että tarvii kärsiä nyt huonoa omaatuntoa siitä ottiko jokaisen huomioon tarpeeksi, arvosteliko liikaa toisten mahdollista henkisen kasvun karttelua ja pelkän ulkokuoren kiillottelua. (JOKAISTA painon pudottajaa ja fyysisen minänsä korjaajaa tuossa ei toki arvosteltu. Mutta samaa mieltä olen joitakin ihmisiä koskien.) Sillä niin monia tunnen (t u n n e n päästä varpaisiin synkinpine salaisuuksineen ja aivoituksineen) joilla ei ole minkään näköistä tarvetta tulla paremmiksi ihmisiksi. Tavallaan olen siitä kateellinen. Elämä heillä on tietyssä mielessä helpompaa vaikka syvät ystävyyssuhteet jäävätkin puuttumaan. Tietysti niitä ei silloin edes niin kaipaa. Vaatinee silti aikamoista itsetuntoa pystyä sanomaan että "kaikki pitää mua ihan kusipäänä, mutta niinhän mä oonkin!" -Ja nauraa päälle. Ei sovi omalle luonteelleni tuo. Eikä kenenkään mielistely hyötyä tavoitellakseni. Sekin on yllättävän monien mielestä ihan jees: Päämäärä ja oma hyöty pyhittää keinot? Vaikkakin sisältäisi valheita ja mahdollisesti tuottaisi jollekulle pahaa mieltä? Itse en moiseen suostu, enkä näin toimivia ihmisiä ystävikseni lue. Tekstissäsi oli paljon ajattelemisen aihetta. Vastaavaa olen juuri viime päivinä pohtinut, kun olen googlaillut tietoa psykopaateista ja narsistisista ihmisistä. Tunnekylmistä paskan puhujista ja muiden mustamaalaajista. Hyötyä tavoittelevista ihmisistä keinoja kaihtamatta. Sitä ihmistyyppiä nyky-yhteiskunta suosii. Haluaisin oman henkisen hyvinvointini takia tällaisiakin ymmärtää, mutta silti poistaa moiset riipat elämästäni. Muutaman olen jo poistanutkin!
Lähetä kommentti