Mietin taas (voi juma, mä sitten aloitan tällä samalla "mä mietin taas" fraasilla varmaan 80 prossaa mun blogauksistani.... nice.) tätä blogaamisen vaikeutta.
Oikeesti, tää on mulle usein aika hankalaa.
Oon aiemminkin pohtinut sitä että tarvisin jonkun nimettömän, anonyymin blogin jossa purkaa kaikki ihan pohjamutia myöden.
Mutta sitten taas palaan siihen toiseen päässäni risteilevään ajatukssen.
Eli kuuluuko netissä jakaa ihan kaikki.
Tunnustaa kaikki rikkinäisyydet ja synkät salaisuudet?
Jotenkin vaan hetkittäin sitä miettii mitä voi kirjoittaa vetämättä itseään liian julkisesti auki ja paljaaksi ja etenkin vetämättä muita ja muiden asioita julkiseksi...
oon nyt itseasiassa pariin kertaan törmännyt tilanteeseen jossa huomaa miten paljon ihmiset oikeesti käyttää aikaansa lukien toisten blogeja ja kuinka helposti yritetään myös lukea rivienvälistä.
Blogaamalla vaikeista ja kipeistä aiheista saattaa siis jopa loukata jotakuta tahtomattaan.
En oo niin muodikas tai tyylikäs ihminen jotta voisin tehdä mitään "tyyliblogia" ja perustaa sitäkautta kevyempään kirjoittamiseen blogaamistani.
En myöskään jotenkin jaksa ja vallankaan kehtaa napsia esim oitkin päivää kuvia asioista joita teen.
Ei sillä etteikö sellaisia blogeja ois ihana lukea joissa ihmiset on panostaneet blogaamiseensa nappailemalla kuvia ja päästämällä ihmiset sitäkautta visuaalisestikin elämäänsä sisään.
ne on ihania <3
Itse en vaan osaa ja en osaa oikeen kuvitella että kukaan ois kauheen kiinnostunut esim tän päivänkään tapahtumista. Tässä Hanna kaupassa toteamassa että ei helvetti pankkikortti jäi himaan ja seuraavassa hetkessä kaahaamassa kotiin ja paiskimassa atavaroita pikavauhtia kassiat ja ettimässä sitä pirun cardia.
tai Hanna purkamssa joulukkusat joka tosiaankin on sen 2 kuukautta nököttäny tossa nurkassa.... ööööö. how nice is that!
Ei ei, ei mitään niin mielenkiintoista taaskaan :D
Aiemmin olin jova ottaa kuvia kaikista bileistä ja ihmisistä. Kaikki piti tunkee facebookkiin tai aiemmin irc-galleriaan, mutta äh.
En mää jotenkin jaksa enää. Jotenkin vaan mieluummin sosialiseeraa ihmisten kanssa kun heiluu kameran kanssa.
Miten te ihmiset jotka niin ihanasti osaatte blogailla kuvien jne kera keräätte sitä matskua kirjoituksiinne?
Ajatteletteko vaikka ystin kanssa kahville mennessä et nyt täytyymuistaa ottaa näistä pullista kuva ja laittaa se blogiin?
Vai tuleeko kaikki se kuvien näpsiminen ihan luonnostaan.
Tässä päivän asu? Tässä päivän kampaus?
ääääsh. Omat kuva-blogaus yritelmät tuntuu vaan niin kököiktä aina :D haha
On tää. On taas niin isot ongelmat ihmisen lapsella.
Joskus vaan tympii tää kun ois oikeesti sydämmellä ihan muita juttuja kuin mistä kirjoittaa. Mut kuitenkaan liian henkkohtaista ei halua kirjoittaa, ei itsen eikä muiden takia.
Mietinköhän mä taas vähän liikaa???
2 kommenttia:
Älä ressaa :D
Miks sun pitäisi miettiä, että ei varmaan ketään kiinnosta lukea tai katsoa tällaista kuvaa? Jos jotain ei kiinniosta, se ei sit lue/kato. Ihan itte saavat sen päättää mielessään.
Eikä miettiä tulkinta-asioitakaan. Kaikki tulkitkoon miten haluavat, ei siitä tartte stressailla.
Blogeja kirjoitelaan musta enempi itseä varten, omasta mielestä hassuista tai kivoista asioista, eikä siinä tartte lukijaa miettiä isommin. Se joukko, joka viehättyy sun tavasta ajatella tai nähdä asioita, etsiytyy sinne kyllä ja loput voi etsiytyä muihin blogeihin.
Mun tapana on nappailla kuvia muistoiksi tilanteista, jotka jollain lailla herättävät oman mielenkiinnon. Olkoon vaikka hassu pulla tai ylimaallinen sotku lastenhuoneessa ;) jotain sellaista, jonka kohdalla ajattelen että nämä on näitä ihmisten jaettuja kokemuksia, pikkujuttuja maailmasta. eikä se kuvan nappaaminen vie kuin kolme sekuntia elämästä, joten sitä ei tartte etukäteen miettiä ja suunnitella (heh, näkyy suoraan mun kuvien tasostakin...). Sen kus nappailee vaan.
ja mitä siihen aukilevittämiseen tulee, niin ei tartte musta netissä. Ei nimellä eikä ilman. Niitä kandee harrastaa valitussa seurassa valittuna ajankohtana. Aina on kuitenkin niin, että nettihommista joku jossain tunnistaa ja sitten tulee rumia juttuja. Ihmisen tapa kirjoittaa on niin nopeasti tunnistettavissa kuitenkin, ja tilanteet ja tapahtumat. Ja sitten ne tekstit vielä pysyy siellä ikuisesti. Ei hyvä :)
Mua rupes heti kiinnostaan miltä näyttää 2 kk seissyt joulukuusi tai se mylläkkä mikä tuli pankkikortin etsinnästä :)
Mä oon kans miettiny että pitäskö alkaa kirjottaan blogia, mutta mä oon niin paska kirjottaja tuhansine kirjotusvirheineni, ni aattelen että en oo "ansainnu" kirjottaa julkisesti ;) Ja mitä sisältöön tulis, ni se ois varmaan melkosta vuodatusta ja päänselvittelyä, ni oon sit aatelu että ehkä mä voin pitää ihan päiväkirjaa itelle sen takia.
Mut kyl mua silti vähän houkuttelis alkaa kirjottaan blogii, osaisinkohan? :D
T:Illi
Lähetä kommentti