Tirkistelyä ja paljastelua.

Kuulkaas vompatit.
Mä oon jälleen kerran miettinyt... haha. yep. taas kerran.

Puhuttiin työkaverin kanssa siitä mitä netissä saa kirjoittaa ja miten täällä ihan oikeesti kannattaa toimia.
Facebookista nyt noin enimmäkseen oli puhe.

Kummallakin meillä on tuttavia jotka jakavat koko elämänsä netissä. Facegoogeli (kuten armas siippani naamakirjaa kutsuu) päivityksissä kerrotaan kuinka mies taas on baarissa ja pohditaan pitääkö se jättää. Toisaalla kirjoitellaan vihjaavia viestejä tyyliin "hyvää loppuelämää mä poistun täältä nyt" joista siis voi päätellä pahimmillaan toisen suunnittelevan päiviensä omakätistä päättämistä.

Monet meistä ovat myös riita-tilassa tai raivostuneena sortuneet päivittämään tilaansa solvauksia (suoria tai epäsuoria) sen riitakumppanin/ kiukun kohteen luettavaksi. Been there, done that. Itekin tähän olen syyllistynyt.
Naurettavuuksiin asia menee siinä vaiheessa kun aletaan pommittaa toisia priva-viestillä tai puhelimella "et tarkottaaks toi sun tilapäivitys mua"- tyyliin... (hei joo, noloa. Mut myönnän et myös tähän olen syyllistynyt. :D haha.) Tai aletaan pistään omaan statukseen vasta-kaneettia.

Itse olen vallankin aiemmin julkaissut facessa hyvinkin hövelisti valokuvia, muistiinpanoja, vihjailevia statuspäivityksiä jne. Myös sairastellesseani vakavasti ja sairaalassa ollessani päivittelin esim väliaikatietoja voinnista (esim mega-huimista tulehdusarvoista) ym.
Silloin se vaan tuntui hyvältä keinolta pitää ystävät kartalla. Kun kuitenkin moni päivittäin tekstaili jne kysellen missä mennään.
Jälkikäteen olen miettinyt miltähän nekin statuspäivitykset mahtoivat puolitutuista tuntua. Halusiko esim joku ala-asteen luokkakaveri todella tietää kuinka monta pussia erilaisia i.v. lääkketä olin kulloinkin saanut jne.

Nykyään olen alkanut miettimään päivityksiä ja kuvia jonkun verran tarkemmin. Ihan jo sen kannalta että haluavatko esim toiset ihmiset heistä julkaistavan vaikka humalaisia biletys-kuvia?
Tai haluaako naamakirja tuttavat lukea siitä miten mun suolistoni tällä erää voi?
Onko myöskään kivaa kuuluttaa koko maailmalle että nyt oon niin saatanan raivona kun ihmiset on kaksnaamaisia paskoja jne.Kyllä te keksitte ite lisää yhtä hyviä esimerkkejä.

Olen myös alkanut enemmän harkita mitä kommentoin ihmisille. Olen ajatellut ettei ehkä ole sopivaa heittää mitään kovin vihjaileva tekstiä ihmisten päivitysten alle josta saattaa seurata se että joku muu lukija sa aihan väärän kuvan asioista. Ihmiset kun jokatapauksessa ovat kovia tekemään johtopäätöksiä.

Mutta mulle henk.koht ainakin on vaikeaa se rajan vetäminen et millon menee överiksi.
Ja mä ihan ilmiselvästi pohdin tätäkin asiaa ihan liikaa :D haha.

Muutenkin mua hetkittäin esim facebookissa ärsyttää suunnattomasti kun newsfeedi täyttyy kaikenmaailman yputuubbi-videoista, peli-ilmoituksista jne random kamasta.
Ymmärrän et joskus on kiva linkkailla joku päivään tai mielialaan sopiva biisi ja itsekin pelaan facessa joitain pelejä, mutta koitan kyllä vähän katsoa että ihan joka ikistä ilmoitusta en julkaise. Itseasiassa peli-ilmoituksia julkaisen harvoin. Olen myös suunnitellut että täytyisi perustaa pelikaverelle oma ryhmä jolloin ilmoitukset voisi kohdentaa vaan heille.

Ootteko koskaan miettineet sitä että kaikki mitä julkaistaan esim facebookissa on ihan sama kuin julkaisisit saman asian paikallisessa tai valtakunnallisessa lehdessä yleisönosasto palstalla?

Toinen asia on myös se mitä tietoja itsestään julkaisee.
Miettikääs vaikka sitä että kerrotte tiedoissanne kaikille kansalle oikean nimenne, missä kaupungissa asutte, mitä teette työksenne, mikä on työpaikkanne nimi, puhelinnumeronne, syntymäaikanne jne. Julkaisisitteko saman tiedon lehdessä?

Olen esim miettinyt ihan vakavissaan työturvallisuus näkökulmaa vaikkapa hoitoalalla.
Ihan vaikka tekaistuna esimerkkinä: Nuori nainen jakaa facebookissa auliisti tietonsa että työskentelee vanhainkodissa x. Hän päivittää statukseensa yövuoroon lähtiessään tyyliin "pitkä yö yksin töissä edessä". Hänellä sattuu olemaan hullu ex-mies joka lukee facebookissa naisen päivityksen ja tulee häiriköimään kesken yövuoron...

Tai toinen esimerkki: Mies kirjoittaa pakkaavansa perheen autoon ja hurauttavansa viikoksi maalle. naamakirjan tiedot sivulta löytyy kotiosoite ja puhelinnumero, lisäksi mies ei ole perehtynyt yksityisyys asetuksiin ja profiili näkyy kaikelle kansalle. Eikös tämä ole jollekin epärehelliselle oiva tilaisuus mennä ja murtautua miehen taloon?

Mieleen tulee myös vaikkapa sellainen tapaus että työntekijä kehuu olevansa kovassa humalassa baari-illan päätteeksi pikkutunneilla. Seuraavana päivänä kuitenkin olisi iltavuoro... Itseasiassa töissä pitäisi olla jo noin 6-7h humalaisen tilapäivityksen jälkeen. Pomo näkee statuksen ja varmana taputtaa päätä. Alkometrillä.

Toisaalta kyllä tykkään sosiaalisesta mediasta. RRRRRakastan sitä että voin esim twitteristä lukea mitä ruotsissa asuva serkkulikka puuhailee. Ohikiitäviä ajatuksia joisat tunnistaa rakkaan ihmisen. Voi melkein nähdä hänet siellä tuhansien kilometrien päässä.
Tykkään lukea siitä että se ihana poika ala-asteelta on mennyt onnellisesti naimisiin ja sai juuri toisen lapsen. Samalla saatan jäädä hetkeksi miettimään mukavia vanhoja muistoja lapsuudesta.
Sydän sykähtää lämpimästi kun ystävä kertoo voivansa pitkän ja rankan sairastelun jälkeen paremmin ja että elämä voittaa.
Eli siis kuitenkin kaipaan ja tyksin kovaa nitä päivityksiä.
henkilökohtaista. Pieni kurkistusikkuna toisen arkeen ja elämään. Hetkiä joista ei muuten tietäisi mitään. Mutta ei taas liian henkilökohtaista että menee tirkistelyksi ja paljasteluksi.

sanottakoon loppuun, että blogit näen erilailla. Ne ovat mielestäni jokaisen henkilökohtainen helvetti tai taivas. Siellä teutaroikoon jokainen juuri niin julkisesti kuin haluaa. Tai postailkoon vain asiaa pinnallisemmin. Blogn kohdalla lukija voi aina valita avaako sivun vai ei. Naamakirjassa, twiterissä jne tiedot paiskataan silmille. tahtoi tai ei.