Ehkä tänään jo alkaisi helpottaa?
Viikonloppu oli ehdottomasti yksi elämäni parhaita!
Töitä tuli painettua tortstai illasta asti kuin pieni eläin ja se loppui vasta noin seiskan aikaan sunnuntai iltana kun viimeinenkin parketin pala oli pakattu autoon, roska noukittu lattialta ja aika räpätä hotelli Aulangon kristallikruunut sammuksiin.
Luulis et sielu kokee jonkun amputaation yli tunteellisen ja todellakin rakkauden ja välittämisen täyteisen viikonlopun jälkeen, mutta ei. Sunnuntaina kun kaikki olivat lähteneet ja alettiin purkaa kamoja olin niin kauheessa mielentilassa. Itketti vaan, sattui, ahdisti, väsytti.
Siitä sunnuntai aamusta kaikki taisi alkaa kun eka tärkeys lähti kotiinsa (Sam) suoriutumaan yliopistonsa kahdesta viimeisestä viikosta.
Ja paheni siinä vaiheessa kun George, Gareth, Lauren, Paul ja Cat lähti...
Ja tietty kaikki suomalaiset... Ihan yhtä hirveää lähettää kaikki kotimatkoilleen ja tietää ettei ihan heti taas kuitenkaan nähdä.
En muista viikonloppua jolloin olisin saanut (ystävä-mielessä palatonisesti) noin paljon rakkautta, halauksia, kehuja, huomiota..Kaikkea hyvää mitä ihminen voi saada.
Ää... En mää pysty ees ajatteleen kaikkea kun sit taas alkaa harmittaa kun kaikki on nyt taas hetkeksi ohi.
Tanssit meni tosi hyvin. Koreografia-sarjasta III-PALKINTO (9 tanssijaa mukana), joka oli aika shokki. Pro-ameissa Twosetepistä SILVER DISTINCTION, ChaChasta SILVER DISTINCTION ja East Coasta Swingistä elämäni eka GOLD! (eli jokainen tanssi arvioidaan heikoimman arvion ollessa Pronce, tuo Distiction tarkoittaa "kunniamaininnalla" ja on ikäänkuin vähän parempi kun pelkkä pronssi, hopea ja kulta. paras magdollinen saavutus siis on Gold Distiction.) Olen aivan älyttömän tyytyväinen! Treenata kun en pystynyt juuri ollenkaan.
Tästä on ihan sairaan hyvä lähtee työstämään Sam:n kanssa lisää. Elokuussa voisi jotain jo osatakin!
Tässä muutama kuva vielä:
Twostep with mr robins.
höööö. tallensin tän välillä ja nyt tää ei anna lisätä kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti