Suunnitelmia

Alkaa asettumaan elämä taasen täällä himassa.
Hommaa piisaisi kunhan osais tehdä rauhassa ja LEVÄTÄ tarpeeks.
Jäi siivous ja pyykit aika huonolle hapelle tuossa ennen sairaalareissua kun ei jaksanu MITÄÄÄÄN.
Nyt siis tätä ruokkoamista riittää ja kun jäi toi "varastohuonekin" kesken, eli kamaa on kasassa aivan väärissä paikoissa ja ne tars saada kaappeihin järkevään järjestykseen.
Tää viikonloppu oli tarkoitus kulli...kullannupun kanssa järkkäillä, mutta se jäi sattuneesta syytä.

Olen tässä pohtinu tän elämän ja terveyden suuntaa.
Etenkin minä vs. ruoka- asiaa.
Pitkään on menny niin päin persettä ruoalla tai siis kun oon vetäny kurkusta alas sen mitä oon pystyny, jos oon pystyny.
Painan tällä hetkellä vähemmän kun esim häissä, eli vuoden 2003 jälkeen en ole ollu näin "vähän läski" :P

Mutta iloinen en siitä todellakaan ole. Toki siis hyvä että kropalla on vähemmän rasvaa tukehduttamassa sitä, mutta en vaan saa mitään kiksejä siitä että olen sen verran vakavasti sairastunu että paino pudonnu vuodessa noin 10-12kg (alkuun siis laihduttamalla ja loput noin 5 sillä etten oo voinut hyvin...).
Muutenkin tavallaan menettäny merkityksensä asia nimeltä paino ja koko.
Mä haluan vaan olla terve. Nauttia ruoasta, järjellä. Jaksaa liikkua. Tulla toimeen mahamakkarideni kanssa ja josku tuntea itseni kauniiksikin :)

Olen tässä ajatellu muodostaa terveempää suhdetta ruoan kanssa.
Ihan perus-ruoan kanssa... Ei mitään kuureja tai liian tarkkaa kaloreiden tms. laskeskelua.
Toki edelleen oon hyvin vakuuttunu esim. hiilarien vähentämisen tehokkuudesta, mutta tässä tilanteessa en ala mitään tiukkaa atkins-linjaa kyllä noudattaan. Rasvan lisääminen kun ei ärtyneelle suolistolle välttämättä ole paras vaihtoehto.
Nyt täytyy selvittää ja tutkia rauhassa mitä vatsa kestää ja mitä ei.

Olen ajatellu että painonnousun haluan kyllä välttää, toki parin kilon nousu varmasti tulee kun kroppa alkaa saada normaalisti ravintoa ja ravintoaineiden imeytyminen parantuu taas.
Mutta tarkoitus ois pitää annoskoot järkevänä, ei mitään ähkyyn syömistä ja mässäily-orgioita.
Kuituja on pakko saada reilusti tuon suoliston kannalta.
Perunaa ja pastaa en aio alkaa ahmia ja leivästäkin vaan ruista ja täysjyvää.
Kasviksia paljon ja niitä siis myös perunan "tilalla".
Karkit, pullat ja kahvi pois, tai ainakin minimiin.
Yleensäkin kaikki valkonen paska-höttö poies ja kaikki keinomakeutukset jne.
Mutta olen ajatellut että ARMOLLISUUS on se sana nyt tän elämän kanssa.
Ei liian hifistelyä missään asiassa. Ei ahtaita rajoja vaan KUUNTELUA kropan suhteen. Liikkumisen iloa, itsensä hyväksyntää ja itsetunnon kohottamista.


Mitä sitten jos mä en ole mikään 60 kiloinen sirpakka sportti-pimu, tai mitä sitten jos kroppa ei oo niin kiinteä kun mahdollista. Mitä sitten jos jonain viikonloppuna sattuu oleen vatsa kuosissa ja kuluu sipsejä ja karkkia, tai pullaa.
ARMOA. Sitä toivon itselleni ja sen kautta jos paino pysyy kurissa ja jopa laskee niin hyvä, jos ei niin pärjään just tässä koossakin vallan hyvin ja kroppa ei ole esteenä unelmille ja onnellisuudelle.
Koska stressaamattomuus ja relaaminen on myös tän sairauden kannalta tosi tärkeää.

Toivon ettei nää ajatukset hati kahden viikon jälkeen unohdu ja ettei taas kohta olla mähkimässä kaikkea paskaa naamariin... Mutta herätys on saatu, nyt on mahdollisuus kääntää kurssi. Haluan siitä mahiksesta pitää kii.