levoton sielu

Taas tää on niitä päiviä.
Jotain kivaa on ohi (vappu, ylläribileet speciaalille pojalle, ystävät koolla, tanssia, treeniä, hyviä keskusteluja aika syvällisestikin jne) ja paluu ois arkeen taas.
Tää tälläinen tekee mut niin levottomaksi aina.
Ja muutenkii koska viime viikko oli todella PASKAMAINEN ja surullinenkin niin jotenkii nyt kun hommat on taas ihan normaalisti (=arki) niin en meinaa osata pysähtyä.

Eilen illalla mulla oli kauhee hinku vaan ajella Cadillacilla ympäriinsä. Ja sen teinkin.
Totesin vaan siipalle et nyt oon niin saakelin levoton et otan auton ja lähen cruisimaan :D.
Nautin siitä tunteesta kun alla on pykälää isompi auto ja V8-moottori kehrää.
Musaa huudatan ihan liian kovalla.
Kukaan ei puhu mitään, kukaan ei kysy mitään. Kukaan ei naputa mistään.
Saa hetken olla vaan yksin ajatustensa kanssa.
Miettiä, muistella, haaveillakin toisinaan.

Tänään olis 18 päivää siihen kun hypätään siiville ja lennetään viikoks paratiisiin.
Mä odotan jo niiiiiin kovaa sitä totaalista irtiottoa.
Meinaan olla viikon ilman nettiä ja puhelinta.
Itseasiassa ollaan päätetty Jussin kans viedä asia niin pitkälle että napataan pre-paid liittymä ja joku vanha paska luuri mukaan. (jotta saadaan tarvittaessa yhteys muuhun matkaseurueeseen.) Ja sitä numeroo ei anneta kun ihan parille tyypille suomessa.
Muut saa mun puolesta tavaotella iiiiiiiihan niin paljon kun huvittaa, mut en takuulla vastaa :)
Oikeesti, vallankin Jussin kannalta on pakko tehdä noin koska sen puhelin on yhdistetty työ- ja privapuhelin joten se todennäköisesti sois koko viikon monta kertaa päivässä pelkkii duunijuttuja koska eihän niiden kaikki asiakkaat voi millään eeitää et Jusa on lomalla.

Otettiin eilen esimakua tulevasta Tawastia bankin Wappu-brunssilla. :)
Appikset, Minä, Jussi, Kaisa ja Sami käytiin täyttämässä maha herkuilla.
ja sehän meni taas ihan hervottomaksi nauramiseksi.
En tiiä kummasta oli enemmän maha kipee syömisestä vai nauramisesta.
Mulla on tunne et Kreikan viikosta tulee aika sekopäinen. Tolla porukalla meinaan ei juttu lopu ja pöllöilyn määrä on vakio.
Lisäks mulla on kauhee ikävä vähänväliä mun kälyäni Hannaa, nähdään nykyään harvemmin kun molemmilla on vuoroduuni ja ei mee oikeen yksiin noi vapaat hetket. :(
Nyt saadaa kuiteskii viikko taas "siskoilla" ja jakaa kuulumiset. Siinä uima-altaalla maatessa ;)

Ennen reissua meinaan keskittyä tanssien treenailuun ja hyvään oloon.
Koitan saada tän kauheen kiireen ja hösötyksen vähän laantumaan et ois hyvä ja levollinen mieli lähtee reissuun, ettei siellä iske sit mikään shokki joutilaisuudesta.

Tässä on viime aikoina ollu ärsytys poikineen kylässä ja oon hetkittäin ollu aika kiukkunen ja kyllästynyt asioihin. Ja vallankin ihmisiin jotka ei ajattele kuin itteensä (siis kaikki itsekkyys ei toki oo kohdistunu muhun). Ihmiset vaan on niiiiiiiin ajattelemattomia ja ajaa omia etujaan kovin usein.
Pitäs olla armollisempi ja suvaitsevaisempi. Mutta minkäs sille voi jos kiehuu välillä.

No mutta Mitäs se elämä olisikaan ilman kunnon draamaa ;)