Yksi maailman lyhimpiä ja ääntämykseltään ihan helppoja sanoja... Mutta miksi sen sanominen on niin vaikeaa?
Oon usein kuullut että olen aivan liian kiltti ja että pitäisi olla oikealla tavalla itsekäs jne. Mutta mitä se oikealla tavalla itsekkyys on ja miten se on sitten niin helppo lipsua sinne ei-niin-oikella-tavalla-itsekkyyden puolelle?
Mulle on jotenkin niin luontaista auttaa ihmisiä, kuunnella ja lähteä mukaan hulluihinkin tempauksiin... Mutta silti toisinaan huomaan että jotkut ihmiset käyttää mua paskasankonaan joka voidaan ottaa esiin ja vuodattaa sinne kaikki sonta et saadaan oma pää selville. Sit taas kun menee hyvin niin mut voi heittää nurkkaan odottaan seuraavaa käyttökertaa.
Niissä tapauksessa mulla palaa hihat, kiehun ja kihisen lähimmilleni että kuinka mua ottaa pattiin tuollanen henkinen hyödyksi käyttäminen...
Harvoin saan kuitenkaan ihmiselle itselleen sanottua että nyt on omassa elämässäkin niin paljon tekemistä etten pysty ottaan yhtään sun shittiä kantaakseni.
Sit taas toisaalta inhoan myös sitä asennetta jos ihmiset ajattelee "en mä viittiny sulle kertoo kun sulla oli ittelläs niin paljon huolia tai sä olit niin pahalla tuulella". Kun kuitenkin oikeassa hädässä olevia ystäviäni varten mä haluan olla 24/7 JA 365/12. Mä todella aidosti haluan olla se tyyppi jota kunnioitetaan ja johon luotetaan niin paljon että kun hätä on niin klo 4 aamuyölläkin uskaltaa soittaa!
(no jos on kusihätä niin siitä ei tarvii kyllä soittaa, mieluummin nukun :D :D hahhah, olempa niin hauska taas että oon suorastaan naurettava...)
Haluan tasa-arvoisia ihmissuhteita joissa ihan oikeesti molemmat on kiinnostunu miten toisella menee ja huolet & ilot voidaan jakaa, vuorotellen toinen toistaan pinnalle nostellen.
Sitä että oikeesti se toinen tosiaan haluaa kuulla mitä mä puuhaan, mitä mulle kuuluu, mitä päässä on meneillään just sillon.
Liian paljon on näitäkin "mitäs sulle kuuluu? ai jaa, no MULLE kuuluu sitä ja MINUN elämässäni tätä jne..." Eli tavallaan kysytään vaan kohteliaisuttaa toisen asioista, aasinsiltana oman elämän vuodattamiselle.
Mun tarvis oikeesti opetella joskus painaan puhelimesta sitä hiljennä nappia vvastaa napin asemasta.. Mutta sit jos ja kun sen teen niin aina sitä miettii et jospa sillä soittajalla kerrankin on oikeesti jotain tosi isoa sydämellään. huokaus. kiltteys ei oo aina se helpoin tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti