...ja sanaton on sydämeni kieli.
Joo tai jotain silleen.
Joulun tuloa täällä turvataan sitten mummuloiden parissa.
En ole blogin kuvatustanikaan päässy päivitteleen kun kotikone on ihan pimpelipom sekasin ja vinkuu ja paukkuu enemmän kun kissanpierut vuodenvaihteessa. pöh. Hajoo sekin paska varmaan!
Meillä on siis kylpyhuone remppa meneillään ja tää elämä on muutenkin sellasta sulosta kaaosta. Kaikki on niin vitun auki ettei tosikaan...
Remontin valmistumisesta ei osaa sanoo erkkikään. Eikä erkin isäkään varmaan vaikka kävi hyvät putkityöt väsäämässä :D GOSH kun oon hauska taas saatana.
Siis kovaa vauhtia isä ja Jusa sitä vääntää, mutta kun eihän sitä ihminen määräänsä enempää duunipäivän päälle jaksa.
Mulla on kuulkaas jo aika hitonmoinen ikävä SUIHKUA!
Ei se oo sama asia viuhahtaa täällä duunipaikalla yleiseen kylpemöön tai sitten roikkua jonkun tutun tai sukulaisen nurkissa muniaan huljuttamassa.
Haluun oman suihkun jossa voin vaikka maata keskellä lattiaa jos siltä tuntuu! NIH.
Elämä tai siis tähän sirastumiseen liittyvät jutut on kans sekasin kun Sintosen akan v*tun karvat (sanos Jussi-pussi :D)... Suolisto on muuten ihan ok, mutta sieltä umpparin kohdalta jomottelee päivittäin, monesti... jokatoinen hetki.
Sain uudet antibiotit ettei alkas kehitteleen mitään uutta infektioo sinne, koska...dadaa... nehän sit leikkaa mut 4.1. Herra doctor ei ollu koskaan moni kymmen vuotisen uransa aikana nähnyt mitään sellasta mitä mun umpparissa on. Ja kun hän ei siis teidä eikä osaa edes vaikata MITÄ siellä on.
Erittäin rentouttavaa kuultavaa toki tälläinen. jepjep. Omassa päässänihän mä oon kehitelly sinne jo kaikki syövästä alkaen...siis sinne umpisuoleen.
Mutta koitan työntää ne ajatukset pois päästäni.
Jostain syystä tuo leikkaus pelottaa mua aivan älyttömästi.
Pelottaa et mä kuolen siihen. piste.
Vaikka siis kyseessä on ihan rutiini-leikkaus niin hirvittää mitä ne sieltä löytää.
Todennäköisesti ne on vaan Crohnin taudin aiheuttamia muutoksia ja hommat menee hienosti, mutta onhan siinä kai mahdollisuus ihan mihin vaan muuhunkin... Ties vaikka kasvais horsmaa koko suoli! :P
Tanssin suhteen on myös aika auki kaikki...
Olen kyllä koittanu jokapäivä ees vähän kerrata ja miettiä juttuja.
Perus-seinät alkaa olla hallussa, siis silleen etten unohtele askelia...tekniikka vaatii kovaa duunia koska oon niin saakelin kömpelö ja alottelija moneen muuhun verraten.
Variaatiot osaan jo, siis pystyn ne kahlaan läpi ja muistan mikä tulee mihinkin. Tammikuulle vaan olis ihan helvetisti siistimistä ja korjaamista. Käsiliikkeiden opettelua ja lisöilyä jne.
Ja samoin pro-am treenaamista liikaakin... Siinä junnaan niin pahasti paikallani ettei tottakaan... Bummer.
ja kun maha silvotaan alkukuussa auki niin näyttää aika hunolta treenaamisen seuhteen tammikuu. Olenkin henkisesti valmistautunut heiluttaan Helsinki-vantaalla kun muut suuntaa EM-kisoihin helmikuussa. *huokaus* Vituttaa!
Mutta sellasta tälleen pinta-raapasuna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti