illan varjoon himmeään...

En itseasiassa keksiny oikein mitään otsikkoa joten lykkäsin siihen vaan pätkän tuota agentsi-biisiä koska onhan nyt toisaalta ilta ja pimeää. Nih... Joo. Taas puhelimella päivitän tätä blogsua niin ei sitten löydy mitään ihania kappalejakoja tai muita hienouksia... Äidinkielen opettajat pyöriköön haudoissaan, eiväthän sit ole nekrofiileille niin helppoja saaliita! Buah ha ha... Ihan vi*un huono läppä. Jooh... Joulu oli oikein ihana! Vaikka toki tuo lääkitys hieman harmitti kun olin joulukuun alusta asti suunnitellu et jouluun asti valkaisen nenää ja sit otan persoset olalle 25pv kun alkaa vapaat! Mut asenteestahan kaikki on kii lopun kaiken, joten kivaa oli! Aatto oltiin mun vanhemmilla ja syötiin itsemme tainnoksiin. Oli aivan ihanaa myös pinkoa äiteen kans suoraan saunan lämmöstä hankeen... Ja tietty ÄLÄSTI :D. Oli siinä naapureilla varmaan kinkut henkitorvessa kun kaks kinkkua kieri hangessa. Haha... Kivaa oli! Olin aattoyön töissä ja meni onneksi erittäin hyvässä työ-seurassa ja rauhassa joten oikeastaan oli tosi kivaa viettää joulua niin(kin). 25pv suunnattiin takas oman kunnan puolella ja anoppilaan. Taas syötiin niin että suolet huus armoa. Molemmissa joulupöydissä oli kyllä erinomaisen onnistuneet ruoat tänä vuonna! Ilta meni sit pelaillen ja humaltuen... Paits mä. :P Rappakalja oli jälleen kerran ihan pettämätön peli... Jos ette ole kokeillu niin kokeilkaa. Vallankin nousuhumalassa se on todella vatsalihaksia koetteleva laji! Naurua meinaan riittää. Vallankin jos osallistujat yhtään viitsiin panostaa vastauksiinsa. Ja koska tuolla jussin suvulla on ihan yhtä "sairas" huumorintaju kun mitä mulla itsellä niin putoilla sai aika huolella taas. Selväksi tuli ettei nevadassa saa kilpailuttaa muijaa raveissa tai jalatonta koiraa vinttikoira-kilpailussa. Tiedämme myös nyt että sana KYLIX voi tarkoittaa ruotsalaista "kylmääko sinuakin"-jäähdytys laitteistoa, yamahan teineille suunniteltua kyläily-mopoa tai intiaanien ylintä kyläpäällikköä! :D ja näitähän riittäisi! :D :D Eilinen meni sitten ihan vaan maatessa. Kälyseni kanssa kulutettiin anoppilan sohvia ja torkuttiin ja syötiin ja torkuttiin. Oli kyllä niin ihanaa vaan laiskotella! Tänään olen jatkanu vielä myös laiskaa linjaa. Mun piti niin reippaana lähteä Jussin työmaalle auttamaan inventaarion teossa mut olin ihan kuoleman väsyny kymmeneltä aamulla vielä kun Jussi suuntas työmaalle... Onneksi tuo ei pahoittanu mieltään kun jäin kotiin. Nukuin KAHTEEN asti sen jälkeen kun J lähti ja vedin aamupuurot naamaan... Uni kyllä tuli jotenkin todella tarpeeseen... Ylläri jos on neljä vuorokautta menny neljän tunnin unilla, yöt valvoen :D Hah. Tänään kyllä sain aikaiseksi treenattua kisatansseja (ja miettien yhtä koreografiaa) pari tuntia. Tuntui aika hyvältä tanssia kirjaimellisesti hiki päässä kaiken ihanan ihanan syömisen jälkeen! <3 En vaan saa oikein kamalan hyvää treeni-virettä päälle kun surullinen tosiasia on että tammikuu taitaa mennä ihan pilalle treenien suhteen. Mulla kun on viikon päästä se leikkaus ja saattaa tulla pitkä sairasloma... Ja näin maalaisjärjellä leikattu lantionseutu/suolisto ei ehkä kestä ihan heti esim chachan lantioliikettä tai valssin jalannostoja/taakse taivutuksia... Katkeransuloinen fiilis siis treenata kun himo tanssia ja oppia on todella kova, mut toisaalta nousee kyyneleet silmiin kun tajuaa että tavallaan turhaa työtä tässä tehdään! *huokaus* Joopa joo. Olen muuten päättäny että en jaksa jauhaa tästä mun sairaudesta. Siis tottakai sellasta asia linjaa jatkossakin kerron, esim koetuloksia ja varmasti tuo leikkaus on mielessä ja puheissa moneen kertaan. Mut en halua alkaa potemaan tätä asiaa jatkuvasti. Ärsyttää jo nyt kuinka paljon siitä puhun ja kirjoitan. Kaikki mun läheiset on varmasti jo ihan kurkkuaan myöden täys mun crohnia ja vatsan toimintaa. Aikansa kutakin. Tän kans mennään koko elämä, mut siitä ei tarvitse tehdä elämän keskipistettä ja itsekkään säälinkeruun välinettä. Koska mulle on muutenkin itsekkäät "minäminäminä ja minun elämä, saavutukset,sairaudet, teot ja paremmuus"-ihmiset kauhistus, niin ehkä tässä vaiheessa on hyvä itse suunnata katse eteenpäin ja olla taas oma itsensä eikä pitkäaikaissairas! Ettäs tiedätte, nih.