Kohta KOSahtaa!

Se olis niinkun 8 vuorokautta lomaan!!!
eli noin 195 tuntia pyöreesti siihen kun mittariauto starttaa anoppilan pihasta ja ryhmärämä singahtaa Egean-meren syleilyyn.

Tsiigatkaa ny hei...


Oon tässä googletellu tietoa KOS.n saaresta ja kaikkea mahdollista mitä siellä vois olla kiva tehdä.
Ollaan (tai mää oon ihan keskenäni) suunniteltu ainakin retkeä Zia:n kylään jossa sijaitsee mm ihanan oloinen LOFAKI-ravintola jossa ainakin raflan kotisivujen mukaan on yks saaren parhaita paikkoja katsella auringonlaskua. Ziassa on myös Fantasia Taverna joka siis mitä ilmeisemmin on aika tällänen turistien suosima kohde jossa järkätään just matkailijoille suunnattau ohjelmaa. Helppoa ja turvallista.
Itseä kyllä kiinnostas illastaa tuolla koska ohjelmassa on kreikkalaista tanssia jne...
Saas nähdä päädytäänkö sinne :D

Paradise Beach kuulostaa paikalta jossa tarvii päästä käymään! Sijaitsee käsittääkseni noin 40 kilsan päässä meidän hotellilta, mutta ollaan todennäköisesti vuokraamassa autoa ja reissaamassa sillä joten tuonne vois olla kiva suunnata.
Kyseisellä rannalla on mm niitä vesiurheilu aktiviteetteja joista ollaan puhuttu. Jussi haluaa nimittäin vetovarjolla liitelemään ja tuolla sitä olis tarjolla.
Oon ite lentäny vetovarjolla polttareissani ja se on kyllä huisin hieno kokemus!!




Tuntuu jollakinlailla äärettömän helpottavalta että kohta pääsee reissuun ja totaalisesti lomalle kaikesta.
Viimeset pari vuotta on olleet melkoisen vauhdikasta ja tapahtumarikasta aikaa, joten totaalinen irtiotto tekee hyvää.

Viikko ilman facebookkia, puhelinta, velvollisuuksia.
Jopa loma tanssimisesta tuntuu nyt tulevan tarpeeseen.

Vaikka rakastan suunnattomasti tuota meidän omaa pikku tanssisali-projektia niin silti siitäkin on ihana saada lomaa. Viikossa varmasti ehtii jo tulla ikävä,mutta hyvää se tekee :)

Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea. Hyvää ja pahaa. Väsymistä, turhautumista, kipuilua, hapuilua. Oman minän ja paikkansa etsintää.
Toisaalta myös uskomatonta myötäelämistä ja rakkautta lähipiirin taholta. Vahvaa ystävyyttä ja huolenpitoa. Liikuttaviakin juttuja. Luottamusta.

Nyt kaipaan aikaa mulle ja Jussille. Vaikka nyt varsinaisesti ei millekään lemmenlomalle olla lähdössä vaan mukaan lähtee Jussin puolelta "puoli sukua" (jotka on ihania tyyppejä onneksi).

Jollain kun vielä pakertaa tän viimesen viikon niin sit saakin nauttia vaan.

Maailman ällöttävin hehkutus postaus!

No niin.
Aion ihan häpeämättömästi hehkuttaa nyt yhden postauksen ajan hyvää onneani ja uskomatonta lahjaa joka meitä eilen kohtasi!!
En aio kertaakaan pyytää anteeksi yhtään yli sanaa tai välittää siitä kuinka itsekästä ja minäminäminä-painotteista tekstiä tulee.
KYLLÄ, tämä on hehkutus ja leuhotus, ylpeily ja kerskumis-postaus pahimmasta mahdollisesta päästä.
(mutta älää pelätkö, en mää oikeesti tätä rataa jatka toukokuuhun... hehe)

Katsokaas tarkkaan näitä kuvia:















MEIKKIS LÄHTEE TONNE (KREIKAN KOS:N SAARI) TOUKOKUUSSA SYÖMÄÄN, JUOMAAN JA RELAAMAAN!

huhhuh!

Meinasi eilen tulla paskahalvaus.
Anoppi soitti että voittekos tulle heille illalla kun olisi tärkeää asiaa.
Mietittiin päässämme kaikki mahdollinen et nyt joku on kuolemansairas tai vaihtoehtoisesti että nyt on jotkut kivat bileet tulossa.
Ihan oikeesti mun pumppu hakkas sen 1,5h ihan hulluna kun odotin sovittua aikaa jollon mennä sinne anoppilaan.
Soiteltiin kälyseni kanssa hermostuneita puheluja. Toisella hakkas sydän, toisella puutu kädet jännityksestä. Aika monta kirosanaa pääsi siinä odotellessa. huuuuuoh!

No sitten mentiin...
Kaikki istui keittiönpöydän ääressä kun appeni aloitti hieman pohjustamaan tarinaansa siitä kuinka anoppi on jäämässä eläkkeelle ja syntymäpäivätkin on keväällä jne. Että aika keksiä tälle ihanalle naiselle jotakin piristävää että.
Ja heidän unelma on ollu mennä koko pesueen kanssa etelään yhdessä.

Siinä vaiheessa meinas pumppu jättää muutaman lyönnin väliin.
ja sitsetuli... wooooaaaaah!

Me lähdetään koko porukka KOS:lle toukokuun lopulla!
Voi perseensuti.
Ihan käsittämätön juttu ja käsittämätön lahja.
Jo toinen vuosi peräkkäin tälläsiä jätti ylläreitä. (en siis toki ole unohtanut Englannin matka lahjaani viime vuonna. just nyt en vaan pysty sitäkin miettiin tän rinnalla koska alan itkee.)

Kosilla ollaan oltu jussin kanssa 11 vuotta sitten ja siitä asti ollaan haluttu takas.
Se ruoka, ilmasto, drinkkibaarit. rannat... KREIKKA!
voi jessus.
Mutta sinne siis nyt päästään!

Aion syödä Tsatsikia ja fetaa kuin hullu koko viikon ja juods drinkkejä.
ja ja ja.... ou mama.

Joko saa pakata?